torstai 31. toukokuuta 2012

SYKSYN SYKÄHDYTTÄVIMMÄT UUTUUSKIRJAT

Otin pienen varaslähdön syksyyn tutkimalla kustantamoiden syyskatalogeja. Aikamoisia herkkupaloja sieltä on tulossa, vai mitä mieltä olette? Minulle ainakin tuli sellainen lapsi karkkikaupassa -fiilis; mä haluan tän tän, tän, tän, tuon, sen, tän, ton...

Ongelma on lähinnä runsaudenpula, missä ihmeen välissä nämä kaikki ehtii lukea?

Charles E. Perugin: Girl Reading















ATENA
Mia Vänskä: Musta kuu (syyskuu)
"Musta kuu on vahvatunnelmainen ja aistillinen kertomus ihmismielen pimeästä puolesta, syyllisyydestä ja vastuusta. Muinaiset myytit ja jännitys punoutuvat yhteen maagiseksi taikapiiriksi."
Paul Torday: Tyttö tummasta taulusta (elokuu)
"Michael unohtuu katsomaan pientä taulua, jossa näyttää olevan vihreäpukuinen nuori nainen. Maalaus jää vaivaamaan Michaelia, mutta kun hän palaa katsomaan sitä, taulussa onkin naisen sijaan vain epämääräinen tahra."

BAZAR
Tatiana de Rosnay: Mokka
"Psykologinen romaani, josta ei puutu jännitystä eikä juonittelua. Romaanissa kohtaavat niin viiltävä kipu kuin menneisyyden kultaiset muistot ja pienet, puhtaat onnen hetket."
Kim Edwards: Unien järvi
"Hän maalaa intensiivisin vedoin paitsi voimakkaan perhetarinan myös kertomuksen menetetyistä ja löydetyistä rakkauksista."

GUMMERUS
Paula Havaste: Yhden toivon tie (heinäkuu)
"Tarina sokeasta uskosta, sisaruusrakkaudesta sekä suomalaisten naisten ikiaikaisesta sinnikkyydestä"
Jouko Heikura: Joki kaupungin alla (syyskuu)
"Näyttää 90-luvun kylmän ja säkenöivän Lontoon, jossa pelataan EM-jalkapalloa, snortataan kokaiinia ja haudataan prinsessa Diana. Median voima, valta ja petollisuus nousevat tarinan kantaviksi teemoiksi."
Petri Karra: Pakenevat unet (syyskuu)
"Kertoo ryövätystä lapsuudesta ja maailmasta joka pakottaa lapsensa aikuistumaan liian varhain."
Alice Hoffman: Punainen puutarha (syyskuu)
"Blackwellissä Massachusettsissa on puutarha, jossa kasvaa ainoastaan punaisia kasveja. Kerrotaan, että puutarhasta voi löytää totuuden, jos sitä vain osaa ja uskaltaa etsiä."
Chris Cleave: Poikani ääni (syyskuu)
"”Hyvä Osama”, alkaa pojan äidin kirjoittama kirje, jollaista hän ei toivo kenenkään muun enää joutuvan kirjoittamaan."
Ernest Cline: Ready Player One - Romaani (elokuu)
"Rikas pelisuunnittelija on luonut valtavan, avoimen virtuaalitodellisuuden, jonka hän muun omaisuutensa ohella testamenttaa sille joka ratkaisee sinne kätketyt kolme arvoitusta."
Tove Alsterdal: Kadonneet (elokuu)
"Kadonneet kertoo tarinan kolmesta naisesta, joiden elämä järkkyy raa’asti, kolmesta polusta, jotka tulevat risteämään siellä, minne lain käsi ei ylety."

INTO
Saara Henriksson: Linnunpaino (lokakuu)
"Linnunpaino kertoo tanssijan valinnoista, miehen ja naisen rooleista,
rakkaudesta ja vähän pakkomielteestäkin."
Andrea Levy: Pitkä laulu (lokakuu)
"Romaani on monivivahteinen ja kipeä teos rasismista ja orjuudesta.
Vallan vivahteet, kiertotiet ja korruptio ovat kirjan tärkeimpiä teemoja."
Anna Kontula: Mistä ei voi puhua (marraskuu)
"Kirja on kaunokirjallinen kuvaus etsinnästä ja usean samanaikaisen
totuuden merkityksestä"

LIKE
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (elokuu) 
"Vanhempien erosta, lapsen sairaudesta ja Normandian maihinnoususta."
Pelle Miljoona: Puerto Galera (syyskuu)
"Puerto Galera on vaellustarina, se on selviytymistarina, kertomus oikeasta ja väärästä."
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (elokuu)
"Romaani ihmisen valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, soputumisesta ja sopeutumattomuudesta, maassa jonka kohtalo on joutua miehittäjien armoille."
Chuck Palahniuk: Kirottu (elokuu)
"Madison kuolee olosuhteissa, jotka jäävät epäselviksi hänelle itselleenkin - ja herää helvetistä."

MINERVA
L. M. Montgomery: Perinnönjakajat (syyskuu)
"Yhdessä hauskimmista romaaneistaan Montgomery kuvaa mestarillisesti sitä, miten ihmissuhteiden monimutkainen verkko menee yhä pahemmin solmuun keskinäisen kilpailun ja juonittelujen pyörteessä."
John Finnemore: Robin Hood (lokakuu)
"Uusi suomenkielinen käännös John Finnemoren klassikosta tuo kaikkien aikojen seikkailukirjan taas lukijoitten ulottuville."
Sharon Osbourne: Kosto (lokakuu)
"Kaksi sisarta. Yksi unelma. Voittaja vie kaiken"
Martine & Louise Fokkens: Punaisten lyhtyjen tarinoita (elokuu)
"Jos tapaisit kadulla nämä herttaiset vanhat rouvat hartiahuiveineen ja neulemekkoineen, et ikinä arvaisi, että he ovat työskennelleet Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella jo puoli vuosisataa."

MURUJA
Maija Haavisto: Makuuhaavoja (syksy)
"Aiemmin Kai opiskeli kielitiedettä, matkusteli ja haaveili stand up -koomikon urasta, mutta neurologinen sairaus vei hänet vuoteenomaksi. Sen jälkeen kaikki on pysähtynyt paikalleen."

OTAVA
Riikka Pulkkinen: Vieras (syyskuu)
"Henkeäsalpaava kertomus muukalaisuudesta, jota kannamme sisällämme."
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (kesäkuu)
"Maaginen uutuus punoo Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoiden säkeet uudeksi lumoavaksi arvoitukseksi."
Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (elokuu)
"Koskettava ja kipeä kasvutarina osuu kulttuurien törmäystä käsittelevän keskustelun ytimeen."
Hélène Grémillon: Uskottuni (kesäkuu)
"Maailmansodan aikainen Pariisi kätkee sisälleen epätoivon ja rakkauden tekoja, jotka keriytyvät auki vuosikymmeniä myöhemmin."
Anja Snellman: Maru (lokakuu)
"Iättömyyttä hehkuva romaani erilaisuudesta ja elämänilosta, ylistyslaulu satujen ja tarinoiden parantavalle voimalle."
David Nicholls: Kaikki peliin (kesäkuu)
"Työläisperheen eliittiyliopistoon ponnistavan pojan lämminhenkinen kasvutarina."
Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani (syyskuu)
"Hurja perhetarina ahneista vanhemmista ja häiriintyneistä mielistä."

SILTALA
Herman Koch: Illallinen (kesäkuu)
"Neljä ihmistä. Yksi illallinen. Päätös, joka muuttaa kaiken."
Sándor Zsigmond Papp: Mitättömät elämät (lokakuu)
"Kertoo sivulauseissa tärkeitä ja teräväpiirteisiä totuuksia järjestelmästä, joka aatteen palon hiivuttua on muuttunut tyhjäksi kulissiksi ja pysyy pystyssä vain silkkaan ahneuteen ja raakaan väkivaltaan turvautuen."
Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé (syyskuu)
"Lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa eikä kasvattaminen ole helppoa missään. Mistä siis johtuu, että ranskalainen äiti saa siemailla rauhassa kahviaan lasten leikkiessä keskenään, kun taas yhdysvaltalaisen äidin kaikki aika kuluu hiekkalaatikkonahinoiden selvittelyyn?"

TAMMI
Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa (syyskuu)¨
"Vangitseva romaani monessa maassa eläneestä arvoituksellisesta isoisästä."
Jari Järvelä: Parempi maailma (elokuu)
"Rohkea ja räävitön romaani rasismista ja yrityksestä muuttaa maailmaa."
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa (syyskuu)
"Todellisuuden rajoja venyttävä, omaperäinen ja kiehtova lukuromaani --uppoaa yhä syvemmälle unien maailmaan - vai onko kyse enää unista?"
Eduardo Mendoza: Kissatappelu (heinäkuu)
"Taideväärennökset, falangistien juonittelut, intohimoiset espanjattaret ja seikkailut öisen Madridin kujilla."
Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala (syyskuu)
"Miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille?"

WSOY
Katja Kaukonen: Vihkivedet (elokuu)
"Antaa äänen vanhojen valokuvien hiljaisille pojille, hupakkomaisten siskojen ja vahvojen tätien varjostamille naisille."
Taina Latvala: Välimatka (elokuu)
"Nautinnollinen romaani, jossa eteläpohjalainen murre saa leveyden johon se ei ole aikoihin joutunut."
Linn Ullman: Aarteemme kallis (lokakuu)
"Jännittävä, pikimusta ja humoristinen romaani, joka etenee vaivatta mutta sattuu."
Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär (syyskuu)
"Vauhdikas sukellus unkarilaisten kansallisiin kipupisteisiin."
Majgull Axelsson: Kuparienkeli (lokakuu)
"Rikkinäisistä, epätäydellisistä ihmisistä, jotka kamppailevat ymmärtääkseen itseään ja vanhempiaan, tulee lukijan ystäviä."
Esa Salminen - Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen (syyskuu)
"Runollinen romaani tutkii, mikä saa ihmisen punomaan itsestään uutta tarinaa."

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

"OLEN HUOMANNUT, ETTÄ IHMISET SAAVAT SUURINTA TYYDYTYSTÄ VOIDESSAAN KÄYTTÄYTYÄ KEISARILLISESTI"

Andrew O'Hagan: 
Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

Englanninkielinen alkuteos: The Life and Opinions of Maf the
Dog and of his friend Marilyn Monroe (2010)
Suomennos: Heikki Karjalainen
Tammi, 2011 
322 sivua  

Vuonna 1960 Frank Sinatra antoi ystävälleen Marilyn Monroelle koiran, jonka Marilyn nimesi Mafia Honeyksi. Maf vietti Marilynin kanssa tämän kaksi viimeistä vuotta, joiden aikana se kulki Marilynin mukana kaikkialle ja jakoi tämän kanssa kaiken. Se rakasti maksaa, kenkiä ja taiteen mysteerejä. Mutta eniten se rakasti omistajaansa. 

Marilyn Monroeta, ja vielä koiran näkökulmasta? Se on yhdistelmä, jota ei vain voi jättää kokeilematta. Ihan ensihätään kirjan ilmestyttyä en tätä ehtinyt haalia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Yritin ennen lukemista asennoitua koiran näkökulmaan kertojana, mutta Maf löikin minut ällikällä heti ensi sivuista lähtien. Se ei ollutkaan mikään koiramainen sivustaseuraaja ja kaikkeen valmis ihmisen paras ystävä vaan syvällinen ajattelija, jolla on taipumuksia syvälliseen pohdiskeluun. O'Hagan on luonut kirjaa varten ihan oman eläinmaailmansa, jossa kommunikoidaan syvemmällä tasolla kuin ihmiset konsanaan. Hän on saanut luotua eläimille omintakeisia luonteenpiirteitä kuten koirien filosofisuuden ja kissojen viehtymyksen lyriikkaan ja runollisuuteen. 

Niin, entäs Marilyn? Näennäinen päätähti jäi minusta melko suvereenisti lemmikkinsä varjoon. Mafin päätyessä kasvattajan välikäsien ja Frank Sinatran kautta Marilynille se alkoi tuntumaan läheiseltä hahmolta ennen kuin lukija edes tapaa Marilynin. Pidin siitä, että vaikka Mafista tulee Marilynin uskottu ja paras ystävä, jää Marilyn silti jotenkin kaukaiseksi. Kirja onnistuu säilyttämään hänen filmitähtimäisen fantasiansa eikä tuo häntä liian tuttavallisesti tarjolle.

Kirja oli välillä todella kiinnostava ja hersyvän hauska, mutta oli siinä taantumansakin. Kaikki se filosofisten pohdiskelujen määrä sekoitettuna kuuluisiin kirjailijoihin, ajattelijoihin ja taiteilijoihin sai jossain vaiheessa aikaan yliannostuksen. Varsinkin Marilynin ja hänen tuttaviensa illallis- ja illanviettokeskustelut tuntuivat kirjan loppupuoliskolla kestävän ja kestävän. Vaikka keskusteluissa oli kiinnostavia aiheita, olin ilahtunut aina kun ne keskeytyivät ja tapahtui jokin pieni Mafin toteama asia. 

Parhaimpia kohtia kirjassa olivat ne, joissa liikutaan eläimellisyyden ja inhimillisyyden rajalla. Oli hauskaa siurata miten käy, kun Marilyn tulkitsee jonkin lemmikkinsä reaktion ihan väärin, samoin kuin mikä on Mafin kommentti, kun tulkinta meneekin yllättäen aivan oikein. Ylipäätään hetket, joissa Mafin koiramaisuus pääsee esiin, olivat kirjan parasta antia. Huumoria mahtui näihin hetkiin paljon, ja pari kertaa taisin tirskahtaa oikein ääneenkin.  

Andrew O'Hagan on tehnyt kirjaansa valten valtavan määrän taustatyötä ja se näkyy. Kirjan maailma tuntui niin todelliselta, että siihen uskoo välittömästi. Silti toivon, etteivät koirat oikeasti omaisi näin suuria pohdiskelukapasiteetteja, mitäköhän ne minustakin ajattelisivat kun lirkutan sillä voi-kun-sä-oot-söpö -äänenpainolla ja rapsutan korvien takaa?

 






Mafin kanssa ovat ystävystyneet myös Ilse, Katja ja Linnea

lauantai 26. toukokuuta 2012

"ENNE ON MERKKI JOSTAIN, JOKA TAPAHTUU. YLEENSÄ SE MERKITSEE JOTAIN SELLAISTA , MINKÄ EMME HALUAISI TAPAHTUVAN."

Carolly Erickson:  
Minä, Marie Antoinette
Englanninkielinen alkuteos:  
The Hidden Diary of Marie Antoinette (2012)
Suomennos: Taina Wallin
Atena, 2012
403 sivua

Juuri ennen kuin Ranskan kuningatar Marie Antoinette mestataan vallankumouksen melskeissä, hän kirjoittaa viimeiset sivut päiväkirjaansa, jonka uskollinen palvelijatar salakuljettaa ulos vankilasta. Päiväkirja kertoo huikean tarinan siitä, miten 14-vuotiaasta Versailles'n hoviin naitetusta wieniläistytöstä tulee tyylikäs Ranskan kuningatar ja lopulta vallankumouksen uhri. 

Historia kiinnostaa minua aina, varsinkin historian vahvat naishahmot ja Marie Antoinettehan on näistä loistava esimerkki. Vaikka prinsessanvaaleanpunainen kansi johtikin ajatukset onnelliseen pintaliitoelämään pikemminkin kuin kasvutarinaan, löytyi kirjasta onneksi myös moniulotteisempia sävyjä.

Kaikkihan tietävät, ettei Marie Antoinetten tarina pääty onnellisesti. Ranskan suuren vallankumouksen verisiä yksityiskohtia on käyty läpi aina koulusta aloittaen, ja en olisikaan ollut erityisen innostunut kuulemaan kuinka monennella giljotiinin sivalluksella kukin päänsä menetti. Sen sijaan minua kiinnosti kuulla miten nuoresta tytöstä kasvoi lopulta yksi historian kuuluisimmista kuningattarista. Ja siihen tämä kirja juuri keskittyy.

Nuori Antonia aloittaa päiväkirjan pitämisen papin määräämänä ripittäytymismuotona, mutta vuosien kuluessa sen kirjoittamisesta tuli hänelle elinehto. Päiväkirja matkustaa Itävallasta Ranskaan, dokumentoi onnellisten päivien hovielämän pukujen muotivärit ja hansikkaiden mallit, pukee sanoiksi ensi-ihastumisen ruotsalaiseen ylimykseen ja seuraa miten yksinään viihtyvästä Ludvigista tulee  (vastentahtoisesti) kuningas. Päiväkirja vangitsee myös kasvavan vihamielisyyden ja pelon, ja lopulta dokumentoi Antoinetten viimeiset sanat.

Kirja onnistuu luomaan tunnelman autenttisesta päiväkirjasta. Merkinnät keskittyvät Antonian elämän taitekohtiin aina kuninkaallisesta kihlauksesta lapsensaannin kautta vangitsemiseen. Kirjoitustyyli tuo esiin kirjoittajansa kulloisenkin iän. Nuoren tytön kujeileva ja rohkea sanavalmius kypsyy aikuisen naisen ja äidin vastuuseen ja sen tuomaan vakavuuteen. Vaikka olinkin iloinen tunteesta, jossa koin lukevani aitoa päiväkirjaa, on merkintöihin jakautuneessa tekstissä huonotkin puolensa - ne jättävät nimittäin paljon pois. Olisin halunnut lukea myös vähemmän käänteentekevistä asioista, siitä miten Antonia kasvaa rooliinsa tulevana kuningattarena, miten hän kasvatti lapsiaan tai miten hän eli jokapäiväistä elämäänsä. 

Puutteistaan huolimatta kirja oli kiinnostava. Ei mikään maailmaamullistava, mutta kiinnostava. Se sisälsi myös hauskasti Antonian naiiviuden piikkiin naamioitua huumoria. Erityisesti hänen yrityksensä säästää rahaa toivat hymyn tällaisen omassa elämässään suht-säästäväisen nykyihmisen huulille.



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

"MAAILMA TEKEE SAMAA KUIN SE AINA TEKEE, ESITTÄÄ ITSEÄÄN ITSELLEEN."

Michael Cunningham:  
Illan tullen
Englanninkielinen alkuteos:  
By Nightfall (2010)
Suomennos: Laura Jänisniemi
Gummerus, 2011
300 sivua

Newyorkilainen taidegallerian omistaja Peter Harris on kauneuden palvelija. Hänen vaimonsa Rebecca on arvostettu kulttuurilehden päätoimittaja, ja keski-ikäinen pariskunta elää unelmaansa New Yorkin taidepiireissä. Harrisien turvallinen, huolellisesti rakennettu elämä järkkyy, kun Rebeccan pikkuveli Mizzy muuttaa heille väliaikaisesti asumaan. Kaunis ja huoleton Mizzy on hukassa omassa elämässään, ja yllättäen Peterin ja Mizzyn välille syntyy jotain, joka saa Peterin kyseenalaistamaan oman elämänsä. 

Tämän arvioinnin kohdalla onnituin taas kehittämään kauheat paineet; niin monet ovat tämän lukeneet ja kirjoittaneet toinen toistaan hienompia tekstejä. Avasin monta kertaa bloggerin tekstiruudun, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Nyt päätin antaa piutpaut omalle perfektionismilleni ja kirjoittaa ihan spontaanisti ajatus-runoilu-piirustelu-suttujuttu -vihkooni, joka kulkee aina mukana, ja naputella sen myöhemmin koneelle. Tavallisen tylsä bussimatka kuli kirjoittamisen parissa oikein rattoisasti.

Nyt kun lähdin tätä ajatustenlentoperiaatteella kirjoittamaan, aloitan siitä piirteestä, joka minuun eniten kirjassa vetosi; Mizzystä. Tuossa henkilöhahmossa on jotain tavattoman kiehtovaa. Häneessä on salaperäistä vetovoimaa, sopivasti vaarallisuutta ja annos epävarmuuden tuomaa herkkyyttä. Oikeassa elämässä en kai koskaan ihastuisi huumeisiin elämänsä sotkeneeseen mieheen, mutta kirjallisuudessa on turvallista ihastua kehen tahtoo. Mizzyn ansiosta eläydyin paremmin myös varsinaisen päähenkilön, Peterin, rooliin. Keski-ikäiseen, naimisissa olevaan mieheen olisi kenties ollut vaikea samaistua ellei olisi hänen kanssaan muutamasta olennaisesta asiasta samaa mieltä. 

Pelkät hahmot olisivat tuskin nousseet näin kiinnostaviksi ilman Cunninghamin kirjallista lahjakkuutta. Koska Tunnit on onnistunut välttelemään minua jo pidemmän aikaa olemalla aina lainassa, tämä oli ensimmäinen Cunninghamini ja sain aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Olen siitä iloinen, sillä kaikista kuulemistani kehuista huolimatta teksti yllätti minut positiivisesti. En oikein tiedä millaiseksi olin herran kirjoitustyylin kuvitellut, mutta jokatapauksessa mielsin sen jotenkin perinteisemmäksi, vähemmän lennokkaaksi. Siispä kirja oli kuin raikas tuulahdus, joka puhalsi ihmeelliset ennakko-odotukseni nurin.

Pidin myös siitä, että upean inspiraatiorikkaan tekstitason vastapainona tarina oli perusperiaatteeltaan todella yksinkertainen. En nähnyt siinä vain pinnalle pulpahtanutta tutkiskelua seksuaalisesta suuntaumisesta ja itsensä etsinnästä, vaan myös kiintoisia mietteitä siitä miten oma menneisyys ja sen henkilöt vaikuttavat nykyhetken ihmissuhteisiin, samoin kuin kysymyksen siitä eikö ihminen lopulta ihastukin toiseen ihmiseen ihmisenä eikä tämän sukupuoleen. 

Myös tarinan miljöö oli minulle omiaan, olisin varmasti kiinnostunut taideyhteisöön sijoittuvasta kirjasta vaikka se kertoisi ihan mistä vain. 








Ilta on joskus tullut myös Inalle, Karoliinalle, Katjalle, Linnealle, Päkälle, Sannalle, Susalle, Tessalle ja Tuulialle.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

"TÄMÄ EI OLE MELODRAAMAA (VAIKKA SEN SANASTO SITÄ ON)"

Carol Shields: Ruohonvihreää
Englanninkielinen alkuteos: 
The Box Garden (1977)
Suomennos: Hanna Tarkka
Otava, 2012
261 sivua

Runoilija Charleen Forrestilla on kompleksinen suhde lähes kaikkiin elämänsä osa-alueisiin; ex-mieheensä, äitiinsä, säeseppoihin, rahaan ja rakastettuunsa. Ainoastaan Charleenin poika tuntuu olevan poikkeus joukossa, teini-ikäinen Seth onkin äitinsä täydellinen vastakohta: tasapainoinen ja sopeutuva. 
    Rintasyövän sairastanut Charleenin äiti ilmoittaa yllättäen avioituvansa, ja matka häihin Kanadan halki sysää Charleenin kohti lapsuuden muistoja. Samalla moni menneisyydessä kummitteleva ja nykyisyydessä levottomuutta herättävä ajatus odottamatta kirkastuu.

Olen lykännyt tämän kirjoittamista jo luvattoman pitkään. Syy piilee sanattomuudessa; pidin kirjasta paljon ja halusin kirjoittaa siitä arvoisensa arvostelun. Sanat kuitenkin tuntuvat olevan hukassa, en vain osaa kirjoittaa mitään rakentavaa. Ehkä kirjan raikas keveys ja mutkattomuus tarttuivat minuun ja nyt vedän kirjoittaessani mutkat suoriksi.

Ruohonvihreää oli tavattoman virkistävä lukukokemus. Se ei puskenut eteenpäin vaan eteni omalla painollaan turhia konstailematta. Tulipa taas kerran myös todistettua se, ettei kirjan tarvitse pursuta maailmaamullistavia käänteitä ollakseen hyvä, siihen riittää lahjakkaan kirjailijan hienosti muotoilema kieli.

Tarinassa parasta on se, ettei se keskittyy ihmissuhteisiin eikä tapahtumiin, tunteisiin eikä juonenkäänteisiin. Lähes neljäkymppinen runoilija Charleen on päähenkilönä jotenkin ihanan tavallinen, mutta silti omanlaisensa persoona. Hänellä tuntuvat olevan kaikki asiat ja ihmissuhteet vähän vinksallaan, kun taas hänen poikansa Sethillä on asiat niin hyvin mallillaan, että siinäkin on jotain kummallista. Charleen tuntuu olevan hukassa poikansa, kadonneen ex-miehensä, uuden rakkaansa, salaperäisen kirjeystävänsä, omintakeisen äitinsä ja sisarensa välissä.

Charleenin pedantti omantiensäkulkija-äiti on menossa naimisiin, ja tapahtuma kokoaa yhteen toisistaan hieman jo erkaantuneen perheen. Noina muutamana päivänä lapsuudenkodin katon alla koetaan sisarusrakkautta, laajennetaan sukua, etsitään ja löydetään, yritetään ymmärtää mennyttä ja nykyistä, koetetaan olla onnellisia. Pieni jännitysmomenttikin tarinaan piiloutuu, samoin kuin eräs merkittävä paljastus. Onneksi kirjailija on kuitenkin uskaltanut luottaa enemmän ihmissuhteiden ja toisiinsa kipinää iskevien luonteiden voimaan kuin tuohon jännittävyyteen. Tällaisenaan se oli hyvä twist, mutta olisi helposti varastanut pitkittyessään muulta tarinalta pohjan. 

Kirjasta myös tuli hauskasti esiin aikakauden henkisyyden ihanne, se miten monet koettivat etsiä ja ymmärtää maailmaa korkeammalla tasolla kuin sitä on tarkoitettu ymmärrettävän. Paitsi Charleenin ihastuttavien hippiystävien, se korostuu erityisesti hänen entisen miehensä, Sethin isän kautta. Hänen etsintänsä johdatti hänet ympäri maailmaa, ja mihin hän olikaan kaiken tämän jälkeen päätynyt tarinan kohdatessa hänet? 

Kun monille paljon lukeville ilmestyy jossain vaiheessa joku suosikkikirjailija, jonka tyyli vain kolahtaa kirja kirjalta enemmän. Nyt parin kirjan jälkeen Shields alkaa olla hyvää vauhtia kolahtamassa minulle. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa ja kehittää tarinoidensa juonta. Nyt pitäisi vain tutustua muihin hänen kirjoihinsa. Ainakin tämän sisaruskirja Pikkuseikkoja lähtee ensimmäisenä hakuun. 







Ruoho on vihertänyt myös Karoliinan, Katjan, Leena Lumin, Marian ja Minnan blogeissa.

tiistai 1. toukokuuta 2012

HUHTIKUUN HUPSUTTELUT

Huhtikuu olikin lähes kokonaan pyhitetty A Song of Ice and Fire -sarjalle ja sen jälkeen ehdinkin lukea vain lukupiirikirjamme, Haahtelan Katoamispisteen. Kirjojen määrä kipusi vain kuuteen, mutta sivumäärän perusteella ylsin melkein kuukauden ennätykseeni viidellätuhannellayhdeksälläkymmenellä häviten vain viime vuoden syyskuulle.

Joel Haahtela: Katoamispiste
George R. R. Martin: A Dance with Dragons
George R. R. Martin: A Feast for Crows
George R. R. Martin: A Storm of Swords
George R. R. Martin: A Clash of Kings
George R. R. Martin: A Game of Thrones

Kuukauden hauskimmassa hakusanassa joku ei oikein ymmärtänyt blogini kirjoihin ja hetkeen uppoavaa filosofiaa. Mitähän mahtoi vastarannankiiskemme löytää hakusainoilla en uppoa.