Maria Augusta Trapp:
Trappin perhe
Englanninkielinen alkuteos: The Story of the Trapp Family Singers (1949)
Suomennos: Anna-Liisa Laine
WSOY, 1970
380 sivua
Sound of music -elokuva on tehnyt itävaltalaisen Trappin perheen tarinasta yhden aikamme rakastetuimmista kertomuksista. Kymmenet miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat ihastuneina katsoneet laulavan perheen vaiheet. Ne ovat nyt luettavissa sellaisina kuin Maria Augusta Trapp ne itse eli. Hänen muistelmateoksensa on kertomus rakkaudesta musiikkiin, laulamisen ilosta, menestyksestä joka johti kuninkaallisten hoveihin, Euroopan ja Amerikan suuriin konserttisaleihin.
Tajusin joskus pari vuotta sitten, että yhdestä kaikkien aikojen lempielokuvistani on olemassa kirja, johon se pohjautuu. Yritin sitä aina välillä etsiskellä, mutta huonolla menestyksellä. Viimeksi Porin kirjastossa ollessani menin kysymään, että olisiko teillä tällaista. Kirjastotäti katsoo tietokoneelta, että jaahas, ilmestynyt 40 vuotta sitten, että varmaan varastosta löytyy... Sieltä sitten pienen etsiskelyn jälkeen löytyi ihanan vanha ja pölyltä haiseva, aito 70-luvun kappale Trappin perheen tarinasta.
Vaikka tiesinkin, että elokuva on vahvasti kuvitettua ja väritettyä totuutta, en ollut aavistanut miten pieni osa koko tarinaa se loppujenlopuksi onkaan. Trappin perheen tarina jatkui pitkälle sen jälkeenkin kun nuori noviisi Maria lähetettiin kotiopettajaksi Paroni von Trappin perheeseen, missä hän lopulta sulatti niin lasten kuin yksinäisen paroninkin sydämet. Kun sodan uhka ja pakeneminen muodostavat elokuvalle dramaattisen loppunäytöksen, se on kirjassa vain ovi, jonka jälkeen matka jatkuu pitkälle eteenpäin.
Tarina on pohjimmiltaan oman paikkansa etsintää ja löytämistä kuorrutettuna musiikilla, rakkaudella ja kristillisillä ajatuksilla. Perhe löytää lopulta onnen uudesta maasta, mutta ei unohda myöskään mennyttä kotimaataan eikä hylkää vanhoja tapojaan tai uskomuksiaan.
Ylipäätään uskonto olikin suurempi osa tarinaa kuin luulin. Elokuva näyttää kyllä nuoren Marian uskon ja yrityksen noudattaa luostarin tapoja, mutta enemmän se toi esiin hänen vapautta kaipaavan sielunsa. Usko on kuitenkin syvemmällä Mariassa, ja usko on se, joka ajaa perhettä eteenpäin vaikeidenkin aikojen kautta. Kirja esitteli paljon mielenkiintoisia kristillisiä tapoja, juhlia ja perinteitä, jotka tietysti toivat minulle tarinaan aivan uuden tason.
Uskoon pohjautuva mielenrauha, se että kyllä kaikki järjestyy kun vain luotamme sen järjestyvän, oli kuitenkin myös yksi kirjan kompastuskivistä. Kaikki oli kokoajan vähän liian hyvin, vaikkei tosiasiassa olisi ollutkaan. Tunteellinen syvyys tarinasta puuttui, kun tunneskaala käsitti vain ilon, toivon ja odotuksen, sekä hetkittäiset surut, jotka kuitenkin pian hukkuivat edellä mainittujen alle.
Kirja tuntui siltä, mitä se olikin; elämänkerralta. Elokuvan nähneenä ja sen tapahtumat tiiviissä muistissa ei voi olla odottamatta kirjalta yhtä vahvoja tunteita ja dramatiikkaa. Kirja oli omassa kategoriassaan upea tarina, mutta elokuva jätti nälän, joka ei tällä täysin täyttynyt. Silti kirja oli täynnä hienoa kerrontaa ja myöskin ovelaa huumoria
Tajusin joskus pari vuotta sitten, että yhdestä kaikkien aikojen lempielokuvistani on olemassa kirja, johon se pohjautuu. Yritin sitä aina välillä etsiskellä, mutta huonolla menestyksellä. Viimeksi Porin kirjastossa ollessani menin kysymään, että olisiko teillä tällaista. Kirjastotäti katsoo tietokoneelta, että jaahas, ilmestynyt 40 vuotta sitten, että varmaan varastosta löytyy... Sieltä sitten pienen etsiskelyn jälkeen löytyi ihanan vanha ja pölyltä haiseva, aito 70-luvun kappale Trappin perheen tarinasta.
Vaikka tiesinkin, että elokuva on vahvasti kuvitettua ja väritettyä totuutta, en ollut aavistanut miten pieni osa koko tarinaa se loppujenlopuksi onkaan. Trappin perheen tarina jatkui pitkälle sen jälkeenkin kun nuori noviisi Maria lähetettiin kotiopettajaksi Paroni von Trappin perheeseen, missä hän lopulta sulatti niin lasten kuin yksinäisen paroninkin sydämet. Kun sodan uhka ja pakeneminen muodostavat elokuvalle dramaattisen loppunäytöksen, se on kirjassa vain ovi, jonka jälkeen matka jatkuu pitkälle eteenpäin.
Tarina on pohjimmiltaan oman paikkansa etsintää ja löytämistä kuorrutettuna musiikilla, rakkaudella ja kristillisillä ajatuksilla. Perhe löytää lopulta onnen uudesta maasta, mutta ei unohda myöskään mennyttä kotimaataan eikä hylkää vanhoja tapojaan tai uskomuksiaan.
Ylipäätään uskonto olikin suurempi osa tarinaa kuin luulin. Elokuva näyttää kyllä nuoren Marian uskon ja yrityksen noudattaa luostarin tapoja, mutta enemmän se toi esiin hänen vapautta kaipaavan sielunsa. Usko on kuitenkin syvemmällä Mariassa, ja usko on se, joka ajaa perhettä eteenpäin vaikeidenkin aikojen kautta. Kirja esitteli paljon mielenkiintoisia kristillisiä tapoja, juhlia ja perinteitä, jotka tietysti toivat minulle tarinaan aivan uuden tason.
Uskoon pohjautuva mielenrauha, se että kyllä kaikki järjestyy kun vain luotamme sen järjestyvän, oli kuitenkin myös yksi kirjan kompastuskivistä. Kaikki oli kokoajan vähän liian hyvin, vaikkei tosiasiassa olisi ollutkaan. Tunteellinen syvyys tarinasta puuttui, kun tunneskaala käsitti vain ilon, toivon ja odotuksen, sekä hetkittäiset surut, jotka kuitenkin pian hukkuivat edellä mainittujen alle.
Kirja tuntui siltä, mitä se olikin; elämänkerralta. Elokuvan nähneenä ja sen tapahtumat tiiviissä muistissa ei voi olla odottamatta kirjalta yhtä vahvoja tunteita ja dramatiikkaa. Kirja oli omassa kategoriassaan upea tarina, mutta elokuva jätti nälän, joka ei tällä täysin täyttynyt. Silti kirja oli täynnä hienoa kerrontaa ja myöskin ovelaa huumoria