KIRJAIMELLISESTI - MIKSI JOISTAIN KIRJOISTA ON NIIN VAIKEA KIRJOITTAA?

Minulla on ollut hirmuinen kirjoitusjumitus päällä parin kirjan kanssa, ja yritin miettiä syitä siihen.

Vaikeuteen voi olla monia syitä. Ehkä kirja oli niin hyvä, että se ansaitsee yhtä hyvän arvioinnin, eikä sellaista hyvää tekstiä aina synny. Tai ehkä kirja oli sarjaa, jota kutsun Raamattuun verrattaviksi kirjoiksi; niitä joissa ei kykene näkemään mitään kriittistä. Ne menevät usein lähelle itseä, eikä tunteitaan niistä on vaikea jakaa. Tai ehkä kirja vain oli yksinkertaisesti tylsä, sellainen mistä ei keksi mitään sanottavaa. 

Voi myös tuoda paineita kirjoittaa, jos kirjaa on muualla kehuttu ja itse et pitänytkään siitä. Tai sitten ihastut yllättäen johonkin yleisesti roskateoksena pidettyyn. Molemmissa tilanteissa tulee väkisin mieleen, että mikä minussa on vikana, kun ymmärrän tämän näin väärin. 

Minulle viimeksi vaikein teos kirjoittaa oli Mari Strachanin Hiljaisuus soi h-mollissa. Siihen pätee moni yllä mainitsemani syy. Ensinnäkin pidin siitä kovasti, ja halusin kirjoittaa arvoisensa arvostelun. Toiseksi jumituin tekstin haaveelliseen sävyyn ja kaikki vähänkin napakammat ilmaisut omassa tekstissä särähtivät korvaan (tai siis silmään). Kolmanneksi, en ollut nähnyt kovin monen muun bloggarin tätä lukeneen, ja halusin antaa positiivisen ja oikeellisen kuvan kirjasta. Neljänneksi, kun tekstin kirjoittamista alkaa lykätä, se muuttuu entistä vaikeammaksi. 

Aiemminkin olen pulmaillut monen tekstin kanssa, kun taas monet tuntuvat kirjoittautuvan ihan itsestään - joskus jo kirjaa lukiessa.

Mistä kirjoista teille on ollut vaikea kirjoittaa?

Rhondda Saunders: Wrinting my name in the sand

KIRJAIMELLISESTI - SYNTISET KIRJANAUTINNOT

Tuntuuko teistä muistakin joskus jotenkin hassulta lukiessanne ei-niin-korkeakirjallista tekstiä? Jotenkin syylliseltä? Ihan kuin jotenkin syyttäisi itseään siitä, että nauttii sellaisesta?

Minulle on käynyt monesti niin. Itsestä tuntuu, että oma uskottavuus lukijana jotenkin karisee kun lukee jotain "hömppää" ja kehuu sitä. 

Varsinkin jonkun vaikean klassikon jälkeen nautin sanoinkuvaamattoman paljon voidessani lukea jotain helppoa ja yksinkertaista. Helpoissa ja yksinkertaisissa kirjoissa on myös se hyvä puoli, ettei niistä blogittaessa välttämättä tarvitse kirjoittaa mitään niin kovin viisasta. Vaikuttavan kirjan luettuaan taas haluaa tehdä oikeutta kirjalle kirjoittamalla siitä ajatuksella, viisaasti ja ajan kanssa.

Varsinkin noiden TrueBloodien kohdalla aloin hieman kummastella omaa nauttimistasoani. En tiedä mikä noissa vampyyrifantasioissa saa minut syttymään, mutta pidän niistä kovasti, vaikken niitä kirjallisesti arvostakaan samalla tavalla kuin "järkevämpiä kirjoja". Lopulta nimesin ne mentaalisesti syntisiksi kirjanautinnoiksi, ja päätin, että silloin tällöin jokaisella on kaikki oikeus nauttia sellaisista.

Oli muuten hauskaa huomata, miten muutama blogiani lukeva irl-tuttava alkoi jo huolestua olenko vallan uppoutunut pelkkään fantasiahömppään. *naurua*

Mistä kirjoista te olette tunteneet syyllisyyttä?

Jennifer Young: Summer Reading

KIRJAIMELLISESTI - BLOGGERINPAHUS?

Minulla oli kyllä mietittynä hieman muunkinlaisia pohdintoja tälle viikolle, mutta jotenkin rakas blogisofta rynni taas kaiken edelle. Huomasin, että ongelmat eivät ole vieläkään poistuneet, päinvastoin.

Minulta blogger toukokuussa poisti pari merkintää ja kaikki niihin tulleet kommentit, nyt se välillä heittää ulos kesken kaiken ja välillä estää kommentoimasta. Pystyttekö te kommentoimaan blogiani? Muutin kommentoinnin ponnahdusikkunalliseksi, koska joku suositteli sen auttavan ongelmiin. Joku puhui myös kirjainvarmistuksen poistamisesta, mutta en haluaisi kyllä tehdä sitä, jollei mikään muu auta. 

Mitä vinkkejä teillä on bloggerin kenkkuilun suhteen? Paraniko kommentointi ja muu jollain keinolla? Mitä se on teiltä vienyt tai blogielämäänne hankaloittanut? 

Purkakaa mieltänne vapaasti!

Richard Young: Waiting in the Wings

KIRJAIMELLISESTI - VIERAALLA KIELELLÄ?

Rupesin miettimään, että luetteko te muut kirjoja muulla kuin äidinkielellänne. Kaksikielisillä on tietysti se toinen kotimainen, mutta minun surkeahkolla kielipäälläni on turhaa yrittääkään sitä sen enempää. 

Mutta olen yrittänyt aina silloin tällöin lukea englanniksi, ihan vain harjoituksen ja mielenkiinnon vuoksi. Suurin osa opiskelukirjoistani on englantia ja yritän saada lukemisestani sujuvampaa. Ensimmäiset englanninkieliset kirjani (siis vapaaehtoisesti luetut) olivat loppupään Harry Potterit, kun en malttanut odottaa suomennoksia. Sitten ihastuin Stephenie Meyerin Twilight-sarjaan, mutta hermostuin suomennoksiin ja kirjojen heikkoon saatavuuteen ja tilasin itselleni koko sarjan englanniksi. Yllätyin positiivisesti, miten helppo niitä oli lukea. Kun pääsi vauhtiin,  ei lopulta enää huomannutkaan lukevansa vieraalla kielellä. 

Olen myös huomannut englanninkielisissä kirjoissa monia positiivisia puolia suomenkielisiin verrattuna. Ensinnäkin tietysti suuri määrä kirjoista on kirjoitettu alunperin englanniksi, ja vaikka olisi kuinka loistava suomentaja, niin alkuperäinen on aina alkuperäinen. Toiseksi englannin kielessä on monia mielenkiintoisia vivahde-eroja sanoissa. Huomasin esim. miten monella eri sanalla katsoa -verbin voi ilmaista englanniksi. Saman asian eri sanalla saa luotua täysin eri vivahteen. Tietysti suomen kielessäkin käytetään eri synonyymejä, mutta ei ihan samalla tavoin. Käännettynä juuri nämä kohdat välillä toistavat itseään ja muuttuvat hieman "kököiksi".

Nyt aloin taas kerran lukea Twilightejani näin kesän kunniaksi ja heräsin ajattelemaan, että pitäisi yrittää lukea enemmän englanniksi. Akateemisesta kirjakaupasta löysin ihastuttavan sarjan, johon oli koottu englanninkielisiä klassikoita, kaikkea Dante Alighieristä Jane Austeniin - ja melko halvalla. Meinasin jo ostaa, mutta sain hillittyä itseni, ehkä sitten paremmassa rahatilanteessa.

Opiskelukirjan ovatkin sitten vaikeampi pala purtavaksi, millä kielellä vain. Välillä tuntuu, että kirjoittajat yrittävät antaa itsestään todellista fiksumman vaikutelman pumppaamalla tekstinsä täyteen toinen toistaan merkillisempiä sivistyssanoja ja fraaseja. Ymmärtäisin, jos kyse olisi termeistä, jotka liittyvät aiheeseen, mutta olen kyllästynyt täysin turhaan monimutkaistettuhin tapoihin ilmaista suht. yksinkertainen asia! Joten englanninkielisten romaaneiden lukeminen ei varmaan hyödytä siinä suhteessa, mutta ei kai siitä haittaakaan ole.

Luetteko te kirjoja muulla kuin suomen kielellä?

Mirja Clement: Boy Reading

P.s. en ole unohtanut lupaamaani arvontaa. Juhannus vain hieman sotki aikataulutusta ja tuumin, että koska en ehdi arpoa vielä blogisynttäripäivänä, niin julistan arvonnan silloin, ja arvon sitten parin viikon päästä siitä.

KIRJAIMELLISESTI - LOMALUKEMINEN

Noniin, ryhdynpä nyt sitten toteuttamaan lupaustani ja kirjoittamaan näitä pohdiskelujani ja keskustelunavauksiani tänne. Ylitaiteellistin taas tätäkin ja kehitin oman "logon" ja nimen - kirjaimellisesti - pohdintoja kirjoista, kirjoittamisesta, kirjastoista...

Ryhdyin pohtimaan lomaa ja sen vaikutusta lukemiseen ja lukemisen valintaan. Itselläni, kuten ilmeisesti monella muullakin herää lomalla tarve lukea erilaisia kirjoja kuin arkena. Joku vähentää lukemistaan, joku lukee vanhoja suosikkeja, joku aloittaa jonkin valtavan tiiliskiven josta riittää koko lomaksi, joku lukee dekkareita, joku hömppää, joku lähtee ulkomaille ja etsii kohdemaalaista kirjallisuutta. 

Lomalla minusta tuntuu kauhean vaikealta aloittaa uusi kirja, vaikeammalta kuin yleensä. Tekisi mieli vain jatkaa lukemista, niin ettei kirja vaihtuisi välillä. Kun olen aloittamassa uutta kirjaa, ja valikoin minkä nappaisin seuraavaksi käsittelyyn, tekee mieli lukea jotain helppoa, hömppää tai jotain vähän kevyempää kuin yleensä. Kuitenkin huomaan raahanneeni kirjastosta taas kasan Keltaista kirjastoa ja Otavaa ja Nobelvoittajia, siis hyviä mutta kaikkea muuta kuin kevyitä kirjoja. Ja teen niin aina uudelleen ja uudelleen.

Kirjastossa tuntuu vaikealta edes pysähtyä esim. romantiikkahyllyn eteen. En osaa katsoa siitä, enkä ole sieltä koskaan löytänyt mitään. Haluaisin vaikkapa himoshoppaajia, tai Bridget Jonesia, mutta niitä ei ole koskaan hyllyssä, ja jos on niin ei ainakaan ensimmäistä osaa.  Samoin on dekkarihyllyn laita, tuntuu hankalalta kahlata läpi sitä koko jännitysvalikoimaa, siihen tulee yliannostus jo kun kävelee hyllyn eteen. Miksiköhän? Ja kotona mietin taas, että miksi en osaa lainata mitään erilaista vaikka haluaisin lomalla sellaista lukea. 

Mitä te luette lomalla?  

Doris Joa: Romance Novel