maanantai 7. helmikuuta 2011

"HÄNEN SANANSA PURSUI HYVIÄ AIKEITA; SE EI ILMAISSUT MINKÄÄNLAISTA RAKKAUTTA KIELEEN, AINOASTAAN SILMITÖNTÄ HALUA SAADA TUNNUSTUSTA."

Amelie Nothomb: Antikrista
Ranskankielinen alkuteos: 
Antéchrista (2003)
Otava, 2006
158 sivua

Blanche on kuudentoista ja vailla itsetuntoa, ystäviä ja rakkautta. Siksi hän on aivan haltioissaan saadessaan yllättäen huomiota suositulta, kauniilta ja itsevarmalta opiskelutoveriltaan Kristalta. 
    Mutta muille aina ystävällisen Kristan käytös muuttuu heti kun tytöt jäävät kahden kesken. Blanchen seurassa hänestä tulee pahansuopa, manipuloiva Antikrista, joka nöyryyttää uhriaan kaikilla keksimillään tavoilla. Lopulta Blanchen on pakko nousta taisteluun identiteettinsä säilyttääkseen. 

Tämä tuli joskus napattua Kirjatorin alennuskorista, kun eurolla sai. Sen jälkeen se on maannut puolisen vuotta koskemattomana kirjahyllyssä, kun en odottanut koskaan sen suhteen liikoja. Takakannen perusteella on vaikea päätellä onko tämä puhtaasti nuortenkirja, vai onko siinä syvällisempää pohdintaa. Toki siis nuortenkirjatkin voivat olla syvällisiä, mutta vähän olin skeptinen, kun sivujakin löytyi vain vähän päälle sata ja viisikymmentä. Sain tämän luettua ja viime viikolla, mutta en oikein osannut sanallistaa tuntemuksiani siitä.

Tämä oli kokonaisuudessaan sellainen välipalakirja, nopeasti luettu ja sulateltu. Ja kyllä se aika nuortenkirjatasolle jäi. Kertojana Blanche oli melko luonnollinen ja kerronta heijasteli mielestäni aika hyvin 16-vuotiaan tytön tuntoja. Mihinkään ei kuitenkaan pysähdytty pohtimaan vaan tapahtumat etenivät juosten. 

Kirjaa leimasi myös vahva epäuskoisuuden tunne. Kukaan normaali nuori ei ole noin korostetun itseriittoinen, kukaan perhe ei oikeasti ole noin hyväuskoinen, kenenkään vanhemmat eivät aseta vierasta oman lapsensa yläpuolelle tuolla tavoin. 

Sanaleikki Antikristus - Antikrista oli silti ihan hyvä oivallus.

6 kommenttia:

  1. Kirja oli ihan mielenkiintoinen, minäkin olen sen taannoin lukenut...

    Mutta huh, pitkistä caps lockilla kirjoitetuista otsikoista minä en kauheasti välitä. Pomppaavat silmille. Makuasia toki tämäkin, mutta yleensä nettikirjoittamisessa kehotaan olemaan kirjoittamatta pitkiä pätkiä caps lockilla...

    Ja anteeksi että valitan tällaisesta asiasta. :( Jouduin vaan järjestämään oman linkkilistani uusiksi niin, että caps lock -otsikoijat pudotin pois, sen verran häiritseviksi ne koen.

    Pahoittelen vielä uudestaan, makuasia tämä on, ajattelin vain kertoa oman (ja nettietiketissä varsin yleisen) kantani...

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen arvio! Nothombista pidän, sillä hänellä on aika omintakeinen tyyli kirjoittaa. Erityisesti Vaitelias naapuri on suosikkini - musta, sarkastinen huumori puree minuun.

    VastaaPoista
  3. Salla: Kiitos mielipiteestäsi, arvostan sitä. Tämä blogi on minulle vielä niin uusi, että sen ulkoasu on vasta muotoutumassa. Itsekään en oikein ole varma millä tavoin otsikon muotoilisi. Koska minusta minun blogini saa olla omanlaiseni, pidän noista lainauksista otsikoissa, mutta kun ne kirjoitti pienellä, ei otsikko oikein erottunut. Ja täytyy sanoa, ettenpä tullut edes aiemmin ajatelleeksi, että tottakai otsikkoni näkyy linkkilistassakin capsittuna. hups. Yritän vielä kehitellä otsikkotapaa. Älä pahoittele yhtään, arvostan mielipiteitä!

    Valkoinen kirahvi: Minunkin tekisi mieleni lukea lisää Nothombhia, vaikken tästä niin pitänytkään. Juuri tuota mustaa huumoria minäkin arvostan, voisin kokeilla tuota Vaiteliasta naapuria, jahka sen joskus kirjastosta löytäisin.

    VastaaPoista
  4. No kiitos, musta tuntuu että olen nyt kauhean huomauttelija, juuri ehdin Opuscolon blogissa nillittää monivärien käytöstä... Ajattelen kumminkin että eikös se ole parempi koettaa antaa palautetta kuin vain pohtia itsekseen jotain pikkuseikkaa.

    VastaaPoista
  5. Salla, uskon vakaasti että sinulla on hyvä tarkoitus! :D Kommentit ovat tosiaan aina arvokkaita ja kehittyminen ei ole mahdollista ilman...

    VastaaPoista
  6. En ole lukenut tätä, mutta Nöyrin palvelijanne on yksi suosikeistani.

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta