sunnuntai 21. elokuuta 2011

"YOU KNOW I LOVE YOU MORE WHEN YOU'RE COLD AND HEARTLESS."

Charlainen Harris:
Dead to the World
Gollancz, 2009
336 pages

Sookie comes to the rescue of a naked, amnesiac vampire - and ends up in the middle of a war between witches, werewolves and vampires! Sookie Stackhouse is a small-town cocktail waitress in small-town Louisiana. She's pretty. She does her job well. She keeps to herself - she has only a few close friends, because not everyone appreciates Sookie's gift: she can read minds. That's not exactly every man's idea of date bait - unless they're undead - vampires and the like can be tough to read. And that's just the kind of guy Sookie's been looking for. Maybe that's why, when she comes across a naked vampire on the way home from work, she doesn't just drive on by. He hasn't got a clue who he is, but Sookie has: Eric looks just as scary and sexy - and dead - as the day she met him. But now he has amnesia, he's sweet, vulnerable, and in need of Sookie's help - because whoever took his memory now wants his life. Sookie's investigation into what's going on leads her straight into a dangerous battle between witches, vampires and werewolves. But there could be even greater danger - to Sookie's heart, because the kinder, gentler Eric is very hard to resist. 

Tämä neljäs osa on yksi ehdottomia suosikeitani sarjassa. Kirjan parasta antia ovat taas kerran ihmissuhteet, vaikka vauhtia ja vaaratilanteita ei tästäkään osasta puutu. Toisin kuin kolmannessa osassa draamaan annetaan kuitenkin kehittyä rauhassa ja vasta lopussa kaikki vastoinkäymiset kulminoituvat loppuspektaakkeliksi. 

Sookien suhteet ovat kirjan alussa totisesti solmussa. Juuri kun hän päätti, että elämä vampyyreiden keralla on liian vaarallista, päättää kohtalo tai eräs sitä avittava voima kumoututtaa tuon päätöksen. Eric, tuo itsevarman naistenmiehen perikuva osuu Sookien tielle muistinsa menettäneenä, avuttomana ja hieman epävarmana. Kuinka ollakaan, ainoa sopiva paikka pitää häntä piilossa uhkaavilta tahoilta on Sookien luona. Tästä herkullisesta asetelmasta käsin heidän suhteensa kehittyy aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Eric ei ole menettänyt muistiaan noin vain, vaan häntä vainoaa joukko noitia, jotka mielivät vallata hänen hallitsemansa alueen Louisianasta. Sookie kietoutuu tahtomattaan mukaan sotaan noitia vastaan ja samalla tulee kietoneeksi siihen myös Alciden ja muut ihmissudet.

Ensin noitien ja noituuden ilmestyminen tuntui hieman epätodelliselta ja liialliselta. Kuitenkin lepyin heti kun noituutta alettiin selittää tarkemmin, ja vedettiin wiccalaisuus mukaan kuvioon. Kirjan noidat ovat suurimmaksi osaksi wiccalaisia, jotka harrastavat pientä ja suurimmaksi osaksi hyväntahtoista taikuutta. He ovat siis ihmisiä, jotka harjoittavat magiaa, eivätkä millään tavalla "rodullisesti" noitia, niinkuin ensin pelkäsin. Rajanveto wiccalaiseen luonnonuskoon selkiytyy vielä lisää kirjan wiccojen pelonsekaisessa suhtautumisessa noituuteen ja itse noitiin - niihin pahiksiin. 

Noitiakuvioiden ohella kirjassa on erilaisia sivujuonia, jotka laajentavat sarjan maailmaa. Sookien suhde Alcideen ei ole ongelmaton, varsinkin kun Alciden entinen tyttöystävä Debbie aiheuttaa heille paljon  harmaita hiuksia, ja tulee aiheuttamaan niitä omalla tavallaan vielä pitkän aikaa. Toisena sivujuonena mukana kulkee Sookien veljen Jasonin katoaminen, joka tutustuttaa lukijat uusien were-eläinten maailmaa, Hotshotin kylän asukkaisiin. 

Tässä osassa tapahtui juuri sopivasti kaikkea, draama, huumori ja ihmissuhteet olivat tasapainossa, kaikkia oli sopivasti. Taas kerran kirja koukutti kovalla voimalla ja jätti kieli pitkällä odottamaan lisää. 




6 kommenttia:

  1. Neljäs osa oli minunkin suosikkini. Eric, Eric ja Eric!! Ihme, että olen yhä hengissä enkä tukehtunut kuolaani.

    VastaaPoista
  2. Sitä oli täälläkin suunnassa havaittavissa. Eric on kyllä yksi nykykirjallisuuden kuolattavimpia mieshahmoja. ;)

    VastaaPoista
  3. Aaaah, Eric! Kun luin tätä kirjaa, mies meinasi välillä hermostua minun maireaan hymyyni ;)
    Tosin pidän erikoisesti Alexander Skarsgårdin näköisestä Ericistä, en niinkään siitä kirjojen pitkätukkaversiosta.

    VastaaPoista
  4. Eikös tuo ole Alexander tuossa kansikuvassakin? ;) Hänennäköisekseen minä ainakin aina Ericin miellän. Tai jotenkin miellän Ericin toisaalta vielä joksikin _enemmän_, kuin mitä ihminen voi näytellä.

    VastaaPoista
  5. Alexanderhan siinä - onneksi. Ja totta, oikea Eric on vielä jotain enemmän :D

    (olen vuosia harmitellut sitä, että minulta on puuttunut oma "ihannemies". Tiedäthän, miten valtaosa miehistä osaa suoralta kädeltä nimetä jonkun julkkisnaisen, josta haaveilee. Mulla on ollut vaikeuksia keksiä ketään, mutta Eric on ratkaissut tämän pulman...)

    VastaaPoista
  6. Eric on kyllä loistava esimerkki ihannemiehestä. ;) Ja mikä parasta, useimmat kanssalukijat tietävät heti kenestä puhuu kun mainitsee hänet.

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta