torstai 23. helmikuuta 2012

"HÄN EI KUITENKAAN AIKONUT LUOVUTTAA, LIKAISELLA ENKELILLÄ OLI YHÄ SIIPENSÄ."

Henning Mankell: 
Likainen enkeli 
Ruotsinkielinen alkuteos:  
Minnet av en smutsig ängel (2011)
Suomennos: Kari Koski
Otava, 2011
507 sivua

Helmikuu 1905. Anna Maria Lundmark seisoo reelingin laidalla Lovisa-laivan kannella samalla kun hänen aviomiehensä, perämies Lars Lundmarkin ruumis uppoaa mereen. Anna muistaa isänsä viimeiset sanat: ”Köyhä enkeli, se sinä olet.”
    Vuotta myöhemmin Anna omistaa Mosambikin portugalilaissiirtokunnan pääkaupungin suurimman bordellin. Sorretusta naisesta on tullut kaupungin voimahahmo, köyhästä enkelistä likainen enkeli.
    Kuka oli tämä nainen, joka päätyi Ruotsista Afrikkaan ja loi itselleen poikkeuksellisen valta-aseman? Ja mitä hänelle tapahtui?

Tämä putkahti äidille kirjakerhosta muutama aika sitten ja olen odotellut sopivaa tilaisuutta korkata se. Nyt kun tulin viikonlopuksi kotiin ilman keskeneräistä kirjaa, oli sopiva aina tarttua tähän. Hieman yritin vastustella, kun tuntuu että ruotsalaisia kirjoja pursuaa juuri nyt ovista ja ikkunoista. Äiti kuitenkin vakuutti, ettei tämä tunnu ollenkaan "ruotsalaiselta".

Kirja kertoo nuoresta naisesta, joka etsii elämäänsä ja samalla itseään ympäri maailman. Astuessaan mantereelta toiselle hän samalla hyvästelee entisen kun kohtalo antaa hänelle uuden nimen. Hannasta tulee merellä Hanna Lundmark, Hanna Lundmarkista Afrikan pikkukaupungissa Hanna Vaz, Hanna Vazista vaikeammin tunnistettava Ana Vazquez ja Anasta lopulta takaisin Hanna.

Ja ei, tämä ei tuntunut todellakaan liian ruotsalaiselta. Pikemminkin tekstistä tuli hieman mieleen Tamara McKinleyn tai Francesca Marcianon toisille mantereille kurkottavat tarinat. Tässä oli samaa rehellistä seikkailuhenkeä ja samalla kuitenkin runollista tunnetta. Pidin mantereiden ja nimien vaihdosta itsensä etsimiseen ja kasvamiseen vertauskuvina. Hanna oli hahmona jotenkin herkän särkyvä, eikä häntä välttämättä ensimmäisenä osaisi sijoittaa Afrikkaan, varsinkaan bordelliympäristöön. Hannasta huokuu koko ajan tunne, ettei hän kuulu siihen missä seisoo, mikä jotenkin sopii kirjan maailmaan.

Henning Mankell on ällistyttävän moneksi taipuva kirjailija. Hän mukautuu hyytävistä rikostarinoista draamaan ja nuortenkirjoista tällaiseen kasvutarinaan. Siinä on silti myös miinuspuolensa - hänellä ei ole mitään omaa, tunnistettavaa kirjallista tyyliä. Jos minulle luetutettaisiin kappale tästä kirjasta, en ikimaailmassa olisi osannut määritellä sitä oikealle kirjailijalle.







Enkeleitä on nähnyt myös Norkku.

MAAILMANVALLOITUS: Mosambik

2 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä!

    Minusta tämä oli mielenkiintoinen luettava sikälikin että tällainen ruotsalaisnainen on oikeasti ollut. Mielenkiintoista miettiä kuinka hän onkaan Afrikkaan päätynyt.

    Nykyajan näkövinkkelistä Hannan tarina on hurja. Kuinka köyhä pikkukylän tyttö edes pärjäisi Afrikassa, tietämättä mitään, puhumatta kieltä?

    VastaaPoista
  2. Mua kiinnostaisi lukea tämä kirja! En kuitenkaan viitsinyt ottaa tätä kirjakerhosta silloin syksyllä.. (tai edes puoleen hintaan sieltä ko. kaupan loppuunmyynnistä, kädessä kyllä kävi!)
    Mulle Mankell on "lukematon" kirjailija vielä toistaiseksi. Poikaystävän hyllyssä löytyy joitain pokkareita Mankellilta, mutta ovat jääneet korkkaamatta.
    Joku hänessä kuitenkin kiehtoo..

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta