Kate Jacobs:
Pieni lankakauppa
Englanninkielinen alkuteos:
The Friday Night Knitting Club (2007)
Gummerus, 2007
621 sivua
Pehmeitä lankakeriä, puheen porinaa, puikkojen kilinää...
Kun mies jättää ja lapsi on tulossa, naisen on tartuttava oman elämänsä puikkoihin. Georgia Walker perustaa pienen lankakaupan, josta tulee kaikkien neulontaan hurahtaneiden newyorkilaisten mekka. Kaupassa alkaa kokoontua perjantai-iltaisin innostuneiden kutojien kerho. Käsityöt ja herkut vedetään kasseista, juttu lentää ja iloinen nauru raikuu.
Sitten kuvaan astuu mies menneisyydestä ja penää isän oikeuksiaan. Tytär riemastuu ja tunteet myrskyävät. Ja Georgialta putoaa puikolta silmukka jos toinenkin...
Kirjassa on ihana idea, varsinkin jos yhtään on tutustunut neulomisen maailmaan (itse kutsuisin sitä mieluummin kutomiseksi, mutta kuulen edelleen peruskoulunaikaisen käsityönopettajan äänen päässäni, joka painotti, että tuo puikkojen ja lankojen taide on nimenomaan neulomista). Pidin erityisesti neulomisen rinnastamisesta elämään., ja miten neulomismetafora oli taitavasti kiteytetty kirjan rakenteeseen. Jokaisen kappaleen alussa tiivistetään tulevan kappaleen sisältö neuletermein - kun elämässä ollaan uuden alussa, puhutaan silmukoiden luomisesta, ja jonkun päättyessä taas päättelemisestä.
Kirjassa vallitsi jotenkin herttainen tunnelma, vaikka ihmissuhderintamalla tapahtuikin kaikkea mullistavaa. Henkilöhahmot olivat lämpimänsävyisiä, ja puikkojen kilinä yhdistää nämä erilaiset ihmiset sopivaksi sekoitukseksi. Olisin ehkä pitänyt päähuomion vielä enemmän Georgian-Dakota-James (äiti-tytär-isä) -akselilla, ja ihanan supermummo Anitan suhteessa alakerran kahvilanpitäjä Martyyn. Muiden neulontakerholaisten minäkerrontapätkät olivat vähän irrallisia. Olisin halunnut mielummin tarkastella heitä Georgian silmillä. Yksinkertaistaa näkökulmaa.
Koska tämä kirja oli niin elämänmakuinen ja lämmin, en pitänyt lopun tapahtumista. Ne tuntuivat jotenkin ylitseampuvilta, liian konkreettisilta ja traagisilta tähän kirjaan. Olisin vain kaivannut tähän semmoisen perus-onnellisen lopun, ilman mitään kommenvenkkejä.
Minä yritin lukea tätä jokunen vuosi sitten, mutta en koskaan päässyt puoliväliä pitemmälle. Olisin halunnut pitää lankakaupasta ja sen naisista, mutta jotenkin en vain onnistunut. Ehkei tullut isoa vahinkoa?
VastaaPoistaTuo kutomisen ja neulomisen ero on niin hauska. Savolaissyntyisenä neulominen on minulle sitä, mitä tehdään puikoilla ja kutomista taas harrastetaan kangaspuilla. Satakuntalainen anoppini taas kutoo silloin, kun neuloo. :)
Voi apua, minullakin on ollut tämä kesken keväästä asti! Kuten Katjakin sanoi, minäkin haluaisin kovasti pitää tästä kirjasta mutta jostain syystä tämän lukeminen ei oikein ota sujuakseen...
VastaaPoistaTosin nyt viime päivinä minun on alkanut kovasti tehdä mieli lukea jotain New Yorkiin sijoittuvaa kirjaa (jostain syystä minulla on ollut parin päivän ajan kova New York -ikävä), ehkäpä saisin nyt tämän kirjan lopultakin luettua. Arviosi kyllä rohkaisee, ehkäpä tämä kuitenkin on ihan lukemisen arvoinen kirja. :)
Tämä on odottanut pienen ikuisuuden kirjahyllyssäni. Ostin sen joskus Infosta, kun sai halvalla ja jo kassalla halusin perua koko touhun, kun myyjä sanoi jotain siitä, kuinka kirjalle on jatkoakin. Jotenkin se ajatus jatko-osista pelästytti, enkä ole lukenut sitä. Ehkä joskus.
VastaaPoistaMinä luin tätä viime syksynä ja innostuin ihan neulomaan. (Piti tulla sukka, mutta tuli lapanen ilman peukkua ja taitaa jäädä parittomaksikin vielä reppana...) Minusta lankakaupan idea oli ihana, mutta joku siinä tökki. Kenties tapahtumat olisivat tällä kertaa voineet todella olla perus-onnelliset.
VastaaPoistaJatko-osatkin kyllä luin, Lankakaupan tytön ja Knit of the Seasonin, mutta tästä kolmikosta ensimmäinen kirja oli ehdottomasti paras. Tuntui että se mitä, kirjailijalla oli sanottavanaan, tuli jo sanotuksi Lankakaupassa, jatko-osat vain tavallaan toistivat itseään.
Minustakin Lankakaupan loppu oli jotenkin väärä, liian dramaattinen. Mutta tykkäsin kyllä kirjasta ja vähän väliä piti käydä hypistelemässä omia lankavarastoja, että jos vaikka kutoisin jotakin... :) (Meilläpäin kudotaan sekä puikoilla että kangaspuilla ;) )
VastaaPoistaTämän kansi on niin houkutteleva, että ihan sen takia tekisi mieli lukea :-) Ehkä sopisi syksyyn, kun iskee se kerran vuodessa tuleva kutomis(neulomis)himo...
VastaaPoistaKatja: ehkei siinä suurta vahinkoa syntynyt. Ihan hyvä tämä kirja oli, mutta ei mitenkään elämää suurempi. :)
VastaaPoistaMeillä Porissakin kutominen taisi olla kangaspuilla tekemistä, en muista ihan tarkkaan muuta kuin sen, että se _ei ole_ puikoilla kilkuttamista. :D
Sara: Minullakin tämän lukeminen sujui aika hitaasti, varsinkin siinä ennen puoltaväliä, mutta loppua kohden sitten alkoi tapahtua enemmän. New Yorkia kirjassa ei silti ollut paljoa, vaikka sinne tarina olikin sijoitettu. :)
Janninna: minä en edes aio lukea niitä jatko-osia, sen takia mitä tämän lopussa tapahtui, jatko-osista puuttuu tietty elementti, mistä tässä pidin. (selvästi selitetty) :D
Norkku: minäkin innostuin taas neulomaan. Villasukkia on menossa toinen pari. Nämä kyllä ovat lasten kokoa, kun ne valmistuvat ihanan nopeasti, toisin kuin aikuisten kokoiset. ;) Minä en ajatellutkaan lukea jatko-osia, koska en uskonut niiden olevan yhtä hyviä. Kivaa saada samansuuntainen mielipide.
Maija: kiva kun joku on lopusta samaa mieltä. :) Minäkin eksyin lankakauppaan ja olisin voinut ostaa koko putiikin tyhjäksi, niin ihania lankoja...
Booksy: kansi sai minutkin tähän tarttumaan, se on kertakaikkiaan houkutteleva. ;) Tämä sopisikin varmaan syksyyn paljon paremmin kuin kesään.
haa, olipa hauska lukea arvio tästä.
VastaaPoistamua jotenkin kauheasti houkuttaa kirjat, joissa on lankakeriä kannessa, mutta en ole ihan varma siitä, onko tätä käsityöinnostusta syytä yhtään ruokkia.
lisäksi pelkään jotenkin vähän sellaista neulomista glorifioivaa otetta - neulominen on ihanaa, mutta ei ehkä sekään kuitenkaan koko elämä. no, sitten bongasin yhden toisen lankakantisen kirjan jossa avioeroterapiaksi neulova nainen löytää yhteyden elämän ja neuleiden välille ... että perun pyhät puheeni varmaan taas kerran ja hankin sen. grrr :D