Marianne Backlén:
Tulilinnun tanssi
Ruotsinkielinen alkuteos:
Eldfågelns dans (2011)
Schildts, 2011
322 sivua
Pjotr Tšaikovski istuu pietarilaisen Mariinski-teatterin aitiossa. On vuosi 1890, ja baletti Prinsessa Ruusunen saa kantaesityksensä. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Tamara Karsavina tanssii Tulilinnun Pariisissa, ja Vaslav Nijinsky nousee Ballets Russes -seurueen kirkkaimmaksi tähdeksi. Mutta mitä tapahtuu kulisseissa?
Helsingissä 1950-luku lähenee loppuaan ja radiossa soi Kukkaisvalssi. Anna Ivola on pieni ballerina. Äiti ei baletista piittaa, isä kyllä - onhan tämän sukujuuret Pietarissa. Parikymppisenä Anna liittyy kansainväliseen nykytanssiryhmään ja muuttaa Stuttgartiin. Treenisalissa hikoillaan ja kamppaillaan paikasta auringossa, silti ryhmä on kuin perhe. Anna tanssii miesten kanssa; he pitävät kiinni reidestä, puristavat vyötäröltä ja hengittävät niskaan. Miksi rakkaus sitten antaa odottaa.
Näyttämöjen ulkopuolella myllertävät muutokset: Venäjän vallankumous, kylmä sota ja Lähi-Idän levottomuudet. Tanssijat tekevät matkaa kohti uusia aikakausia, välillä varovasti sipsuttaen, välillä tehden hurjan loikan.
Jotta tästä kirjasta saisi jotain irti, pitäisi tuntea huomattava määrä balettitermistöä, sotien ajan historiaa samoin kuin oopperamusiikkia ja muuta 1900-luvun kulttuuria. Kirjassa on niin monta henkilöä, että niiden kanssa on mahdotonta pysyä perässä, varsinkin kun valtaosa nimistä on venäläisiä. Aikakausissa pompitaan aina 1890-luvulta Tšaikovsin säveltämästä balettimusiikista, 1910-1920 -luvun venäläisen baletin kukoistuskausiin ja 1950-luvun modernimman tanssin esiintulosta miltei 2000-luvun alkuun. Ja tämä kaikki ei tietenkään tapahdu mitään kronologiaa käyttäen - välillä tuntui, että kaikki kappaleet on kirjoitettu valmiiksi ja sen jälkeen arvottu mihin järjestykseen ne kirjassa asetetaan.
Tavattomasta sekavuudestaan huolimatta kirjassa on puolensa. Tutustumme niin Tšaikovskin taiteellisen herkkään mielenlaatuun, Virginia Woolfin kirjoituksiin kuin eri aikakauden tunnetuimpiin tanssijoihinkin. Kaiken taustalla on ajatus tuhoutuvasta maailmasta ja sodasta. On mielenkiintoista pohtia, miten tanssi korreloi ympärillä olevaan epävakaaseen aikaan, mitä hyötyä on kauneudesta kaiken sen kaaoksen keskellä.
Toivoisinpa, että kirjailija olisi malttanut jättää pois ainakin puolet henkilöistä ja käyttää enemmän aikaa tekstinsä ymmärrettävyyteen. Tämä olisi voinut olla hyvä kirja, jos se kuuluisa punainen lanka olisi pysynyt näkyvillä edes osan aikaa.
Haa, jo toinen tunnistettu lainaus! Alan kehittyä?
VastaaPoistaEnsinnä pieni tarkennus: Backlén on suomenruotsalainen, joten kirja on kyllä suomalainen vaikka alkuaan kirjoitettu ruostsiksi.
Luin tämän viime kuussa ja vaikutuin, vaikka kuten sanot, mitenkään helppolukuinen tämä ei ollut. Kuitenkin jotenkin jännästi B. saa palaset pysymään koossa, vaikka aikajärjestys on täysin rikottu (ajattelin samaa satunnaistekniikkaa kuin sinäkin) ja henkilöitä on tuhottomasti. Tosi monet muuten ovat ihan historiallisia, jopa Kari Kaarnakoski, josta en ollut kuullutkaan ennen tätä. Harmittelin todella oman yleissivistykseni ohuutta musiikin ja baletin alalla, ja teinkin monta googlausta kirjaa lukiessani. Pidin ja vaikutuin!
Hyvähyvä! :)
VastaaPoistaAaa, suomenruotsalaisuus selittääkin paljon. Minä vain katsoin alusta, että ruotsinkielinen alkuteos, ja mielsin heti ruotsalaiseksi. :)
Minua jäi häiritsemään se, että luulin tietäväni edes vähän baletti/musiikki/taidemaailmasta, mutta kirjaa lukiessa tunsin oloni täysin tietämättömäksi. Mietin kyllä, että tämän voisi joskus muutaman vuoden kuluttua koettaa lukea uudelleen ja katsoa löytäisikö tällä kertaa enemmän.
Täytyisi lukea muitakin Backlénin kirjoja, kirjoitustyyli vaikutti kiinnostavalta. :)
Höh, kommentoin jo muutama tunti sitten mutta näköjään hävisi... Kiitos arviosta, luin kolmisen kuukautta sitten Daphne Kalotayn Bolsoin perhosen ja olisi kiva lukea toinenkin balettiaiheinen romaani :).
VastaaPoistaBolsoi minullakin tuossa odottelee edelleen. Ajattelin enisn lukea sen tämän perään, mutta sitten halusinkin jotain muuta aihepiiriä välillä. Tulilintu on niin pakahduttavan täynnä kaikkea, josta pitäisi saada lisää tietoa. Backlénia en ole aiemmin lukenut, mutta ymmärsin jostakin, että monessa kirjassa puhutaan kuviosta, jossa suomalaisnaisella on lapsi tai lapsia toisesta kulttuurista tulevan miehen kanssa. Tämä on tietääkseni totta mysö kirjailijan omassa elämässä.
VastaaPoistaMaria: Tämä on varmaan hyvä lisä Bolsoin perhosen jälkeen. :) Minä yritän kovasti kyseistä perhosta metsästää, pidän jotenkin kovasti balettikirjoista, vaikken itse tanssikaan.
VastaaPoistaKirsi: tuo lapsen saamin eri kulttuurisen miehen kanssa jäikin kiinnostamaan Tulilinnussa, ajattelinkin, että kirjailijalla on siitä varmaan enemmänkin sanottavaa.
Ehkä on hyväkin pitää parin kirjan tauko, ettei tule balettiyliannostusta. :D
Kiitos tästä postauksesta! Laitoin tänne linkin omasta blogistani, kun kirjoitin balettia sivuten.
VastaaPoistaBalettikirjoissa on tosiaan jotakin joka vetää...