keskiviikko 31. elokuuta 2011

KESÄKUUKAUSIEN LUKUKUNTO

Siinäpäs se kesä alkaa olla mennyttä. Heinäkuun lopussa olin lomailemassa, joten nyt tulee kaksi kuukautta yhdellä kertaa. Seitsemäntoista kirjaa tuli yhteensä kulutettua, sivumäärää en edes jaksa laskea. Aika semmoisia kesään sopivia rennompia, ja muuten nautittavia kirjoja.

Stephenie Meyer: The Short Second Life of Bree Tanner
Stephenie Meyer: Twilight Saga: Official Illustrated Guide
Marianne Baclén: Tulilinnun tanssi
Mara Lee: Ladies
Kate Jacobs: Pieni Lankakauppa
Jan Guillou: Pahuus

Ja sitten Sookie Stackhouseja kertaa kymmenen
all by Charlaine Harris

Ja vielä kuun loppuun yksi normaali
Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä

Manuel Desmond: School Girl














Hyvää Syksyn, koulun ja töiden alkua kaikille!

tiistai 30. elokuuta 2011

"EI KAI JUMALAN TAHTO VOI OLLA ETTÄ TUKEHDUN."

Kirsti Ellilä: 
Pappia kyydissä
Karisto, 2009
256 sivua

Idylliseen omakotitaloon pappimiehensä ja lapsikatraansa kanssa asettunut Matleena päättää palailla työelämään pitkän kotiäitiyden jälkeen, mutta tie tuntuu olevan tukossa. Matleenan teologinen koulutus yhdistettynä naispappeuden vastustamiseen - koko perheen aatteeseen - ei tunnu olevan kova sana työmarkkinoilla. Uskonveljet kaikkoavat takavasemmalle, kun tukea tarvittaisiin , eikä yhden naisen taistelu saa vastakaikua edes kotona, missä aviomies Aulis keskittyy vain omiin kirkkoherranvaaleihinsa. Elämä sekalaisen lapsi- ja eläinlauman yksinhuoltajana ja temppuilevan taloröttelön talkkarina alkaa hiukkasen nyppiä, kunnes Matleena oivaltaa mitä hän oikeasti haluaa.  

Kun kirkkotrilogian kolmas osa, Ristiaallokkoa putosi postiluukusta, päätin hankkia käsiini ensin ne kaksi ensimmäistäkin osaa. Kävi niin sopivasti, että ne löytyivät sopuhintaan kirjatorilta, ja pääsin aloittamaan luku-urakkaani saman tien, samoin kuin ämpättyä tuon suloisen värikkään kolmikon kirjahyllyyni. 

Kirsti Ellilä on ottanut käsittelyynsä aiheen, jota on hieman harvemmin näkynyt nykykirjallisuudessa, tiukan uskonnollisuuden kietoutuneena parhe-elämään ja parisuhteeseen. On kiinnostavaa nähdä, miten tuollainen uskonnollisuus vaikuttaa koko elämään aivan pienimpiäkin seikkoja myöten.

Matleenan hahmoon on yllättävän helppo samaistua, ehkä siksikin, että Aulis ja koko Timoteussäätiön toiminta alkoi nostattaa pulssiani kiehumispisteeseen jo ensimmäisestä kappaleesta asti. En nyt rupea omia uskonnollisia näkemyksiäni tähän erittelemään, muuta kuin että nimenomaan vastustan tuollaista mukautumattomuutta, pilkunviilausta ja sitä miten Raamatulla perustellaan omaa itsekkyyttä!

Pidin siitä, miten Matleena pikkuhiljaa kypsyi ajatuksissaan, ja epävarmalla tavalla etsi itseään ja omia tavoitteitaan. Suurin sielunkumppani on perheen Apatia-koira, joka tuntuu olevan ainoa, joka auttaa jollain tavoin kotitöissä - ainakin kuppien nuolemisen verran. Loppukirjasta Matleena myös kehittää itselleen ihastuksen on-of-ortodoksipappi Heikkiin. Koko tuo Heikki-hulabaloo tuo mieleen kouluikäisen kaukorakkausihastumisen, ja oli jotenkin hieman vaikea kuvitella kolmen lapsen naimissa oleva äiti tuollaisen tunteen kourissa. Ehkä se sitten on sitä keski-iän kriisiä, mitä minä vähän päälle kaksikymppisenä en ollenkaan osaa kuvitella. 

Kaikkein eniten pidin kirjailijan kirjoitustyylistä, siitä miten hän käsittelee vaikeitakin asioita raikkaan yksinkertaisesti ja huumoria unohtamatta. Olen aiemmin lukenut Ellilältä vain lastenkirjan Eksyneet näkevät unia, ja vaikka pidin siitäkin kovasti, ei sadunomaisesta tekstistä vielä havainnut kirjailijan suorastaan nerokkaan ironista otetta. Kun moni kirjailija oikoisi pienissä yksityiskohdissa mutkat suoriksi, mutta Pappia kyydissä on täynnä hauskoja huomiota jotka ovat meille tavallisesta elämästä tuttuja - siitä miten ikkunanpesussa syntyy tahtomattaan raitoja, miten kännykän etukuori voi ponnahtaa irti kun painaa punaista luuria liian raivokkaasti, miten viiniä on terveellisempää juoda kuin siideriä koska siitä saa hyödyllisiä antioksidantteja. 

Eritysplussat siitä, että koko tuon vampyyrikymmenikön jälkeen kärsin hieman kirjanjälkeismasennuksesta, ja tuntui vaikealta tarttua mihinkään. Tämä kirja kuitenkin oli tuohon mielentilaan täydellinen, ja nyt odotan innolla kahta seuraavaa osaa.

Pappia ovat ottaneet kyytiin ainakin Kirsi ja Booksy.


sunnuntai 28. elokuuta 2011

ANSAITTU MUFFINSSITAUKO

Nyt kun kaikki rästikirjat on blogattu, voin nautiskella saamastani ihanasta muffinssista, jonka minulle antoivat Norkku ja Liina.
Muffinssin mukana tuli muutamia kysymyksiä, yksinkertaisia, mutta juuri sellaisiinhan on aina vaikein vastata. 

Lempiruoka vaihtelee hetken, vuodenajan ja fiiliksen mukaan. Vaikea mainita yhtä kunnollista ruokaa, koska ruokavalioni meni pari vuotta sitten remonttiin kasvisruokavalion myötä. Oikeastaan kaikki kasvisruoka on hyvää (paitsi punajuuret mitä jostain kumman syystä laitetaan ihan liian moneen paikkaan). Herkuttelen välillä suklaalla, ja sitten kaikilla hedelmillä ja marjoilla. Mansikat on parasta.

Lempivärejäni ovat kaikki heleät ja eloisat värit, mutta yhden mainitseminen olisikin sitten vaikeampaa. Jos pitäisi ottaa ainoastaan yksi väri, jota pitäisi vaikka katsella koko loppuelämä, niin se olisi ehkä kauniin vaaleanharmaa, vaikkei niin kovin värikäs olekaan. Ei semmoinen synkkä sadepilvenharmaa vaan iloinen mustavalkovalokuvien, lyijykynälyijyn ja Haisulimukin harmaa.  

Unelmien matkakohteita on niitäkin paljon. Jäämeren näin tänä kesänä, mutta jäljellä on vielö monta unelmaa. Haluaisin mm. Islantiin uimaan kuumassa lähteessä, Alpeille, eri maiden kuuluisiin taidemuseoihin, Colosseumille, Egyptin pyramideille, Australian punaiselle hiekkaerämaalle, Santiago de Compostelaan, buddhalaiseen temppeliin...

"BACK TO EARTH, MONKEY GIRL. TIME IS PASSING."

Charlaine Harris: 
Dead in the Family
Gollancz, 2010
320 pages

If you think your family relationships are complicated, think again: you haven't seen anything like the ones in Bon Temps, Louisiana. Sookie Stackhouse is dealing with a whole host of family problems, ranging from her own kin (a non-human fairy and a telepathic second cousin) demanding a place in her life, to her lover Eric's vampire sire, an ancient being, who arrives with Eric's 'brother' in tow at a most inopportune moment. And Sookie's tracking down a distant relation of her ailing neighbour (and ex), Vampire Bill Compton. In addition to the multitude of family issues complicating her life, the werewolf pack of Shreveport has asked Sookie for a special favour, and since Sookie is an obliging young woman, she agrees. But this favour for the wolves has dire results for Sookie, who is still recovering from the trauma of her abduction during the Fairy War. 

Kymmenes kirja ankkuroituu nimensä mukaisesti perhesuhteisiin. Kaikilla kirjan keskeisillä hahmoilla tuntuu olevan niiden kanssa ongelmia, jotka sekoittuvat keskenään aikamoiseksi ihmissuhdesopaksi.  

Ericin luoja pistäytyy visiitille mukanaan eräs ihmishistorian traagisimmista hahmoista vampyyriksi herätettynä. Hänen ihmiselämänsä aika kokemansa kauhut ovat jättäneet jälkensä nuoreen vampyyriin, ja tehneet tämän epävakaaksi ja hallitsemattomaksi. Mahtaako saman luojan toisella "vampyyrilapsella" olla jotain apua ongelmaan? Bill puolestaan kärsii edelleen hopeamyrkytyksestä (ja selkeästi myös jonkinlaisesta masennuksesta), johon saattaisi löytyä apua perheen piiristä.

Sookiella on enemmän ongelmia muiden perheistä, kuin omastaan, vaikka onkin saanut uuden sukulaisen. Hadley-serkku oli hetken aikaa naimisissa ollessaan saanut pienen pojan, ja tuo pieni poika on aivan riemuissaan saadessaan tutustus Sookie-tätiin. Eniten sekaannuksia ja hauskuutta aiheuttaa kuitenkin keijuserkku Claude, joka muuttuu hetkeksi Sookien luokse asumaan. Claude on melko komediallinen hahmo, jota kuvaa hyvin Pamin kysymys: "Claude, the mouthwateringly beautiful asshole?" 

Sookie ja Eric ovat vihdoin ja viimein löytäneet toisensa jo tunnetasollakin. Eihän sitä tässä olekaan kuin kymmenen kirjaa odoteltu. 

Edeltäjiensä tavoin tässä oli kaikkia niitä "syntisen kirjanautinnon piirteitä" mitä rakastan. Loppu ei jäänyt yhtä auki kuin monissa aiemmissa, mutta erityisesti ihmissuhderintamalla maltan tuskin odottaa jatkoa. 

Tämä on nyt viimeinen Southern vampire mystery tällä erää, lisää sitten joskus kun saan käsiini seuraavan osan. Tämä arvostelu jäi vähän tyngäksi, mutta nyt alkaa jo loppua sanat. En koskaan enää jättäydy kymmentä kirjaa jälkeen blogittamisessa, niiden kiinni kuromiseen menee ikä ja terveys.


lauantai 27. elokuuta 2011

"I'D HOPED YOUR SENSE OF SELF-PRESERVATION WOULD KICK IN."

Charlaine Harris: 
Dead and Gone
Gollancz, 2010
312 pages

Now it's the turn of the weres and shifters to follow the lead of the undead and reveal their existence to the ordinary world. Sookie Stackhouse already knows about them, of course - her brother turns into a panther at the full moon, she's friend to the local Were pack and Sam, her boss at Merlotte's bar, is a shifter. At first the great Were revelation seems to go well - then the horribly mutilated body of a were-panther is found outside Merlotte's. Though Sookie never cared that much for the victim, no one deserves such a horrible death, so she agrees to use her telepathic talent to track down the murderer. But what Sookie doesn't realise is that there is a far greater danger than this killer threatening Bon Temps: a race of unhuman beings, older, more powerful and far more secretive than the vampires or the werewolves is preparing for war ...

Bon Tempsin asukkaiden maailma mullistuu kun kaksiluontoiset (wereanimals) tekevät virallisen esiintulonsa ympäri maailmaa ja muiden muassa tuttuna ja turvallisena pidetty Sam Merlotte muuttaa muotoaan kaiken kansan edessä. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu kaikista niistä mullistuksista, joita maailmassa tapahtuu. Vampyyrien valta on vaihtunut Louisianassa, ja harvat hengissä selvinneet vampyyrit tekevät kaikkensa sopeutuakseen uuteen hallintoon. Vaarallisin uhka tulee kuitenkin muualta, keijujen suunnalta (kapinoin keiju-suomennoksen käyttöä, mutten keksi parempaakaan). Keijujen maailmassa kaksi jäljellä olevaa valtiasta sotii keskenään vallasta, toinen heistä ihmisten puolella ja toinen vastaan. Kuinka ollakaan, Sookie on keskellä näitä kaikkia mullistuksia, ja useamman kuin yhden tahon mustalla listalla. 

Sookie on aiemmin selviytynyt vähemmillä pysyvillä vammoilla oman nokkeluutensa ja vahvojen ystäviensä avulla, mutta eihän aina voi olla yhtä onnekas? Nyt hän joutuu pahimman vihollisensa vangitsemaksi, eikä selviä koskemattomana. Pelastajan rooliin kuitenkin riittää tunkua, alkaen useista eri vampyyreista, aina susiin ja keijuihin. 

Fellowship of the Sun tuo jälleen ilmi mukautumatonta kirkollista näkökantaansa, tällä kertaa keulassaan Arlene, Sookien vanha ystävätär. Minua kiinnostaa kovasti aina tämä kirkon ja vampyyrien vastakkainasettelu. Kuitenkin tuntuu aina, että vampyyrit ovat loppujenlopuksi melkein ystävällisiä, suvaitsevaisia ja harrastavat jopa enemmän lähimmäisenrakkautta kuin heidän vastustajansa. 

Farssimaiset ihmissuhdekuviot jatkuvat jälleen kerran, tosin nyt hieman edellisosia pienemmässä roolissa. Ericin kanssa kuitenkin tapahtuu aina. Ensin Eric ottaa etäisyyttä tarkoituksenaan suojella Sookieta, mutta kun tämä osoittautuu riittämättömäksi, hän ottaa toisen lähtökohdan - sitoo Sookien itseensä tavalla, joka on virallinen vampyyrimaailmassa. Sookie ei tosin muista olla kiitollinen pelastumisestaan huomatessaan mitä on tapahtunut. Sookie huomaa myös uuden todenperäisyyden Billin sanomisissa, ja huomaa, että on hänellekin kiitollisuudenvelassa. 

Vielä yksi osa jäljellä tältä erää.











torstai 25. elokuuta 2011

“I AM A WOMAN, HEAR ME ROAR."

Charlaine Harris:
From Dead to Worse
Gollancz, 2009
368 pages

The supernatural community in Bon Temps, Louisiana is reeling from two hard blows: the natural disaster of Hurricane Katrina, and the manmade horror of the explosion at the vampire summit in the up-north city of Rhodes. Sookie Stackhouse is safe but dazed, and she's yearning for things to get back to normal. But that's just not happening. Too many vampires - some friends, some not - were killed or injured, and her were-tiger boyfriend Quinn is among the missing. It's clear that things are changing, whether the weres and vamps like it or not. And Sookie, Friend to the Pack, blood-bonded to the leader of the local vampire community, is caught up in those changes. She's about to find herself facing danger and death and, not for the first time, betrayal by someone she loves. And when the fur has finished flying and the cold blood has stopped flowing, Sookie's world will be forever altered ... 

Kahdeksas kirja alkaa siitä, mihin seitsemännen kirjan tapahtumat dramaattisesti loppuivat. Louisianan tilanne on entistä huonompi, vähistä vampyyreista osa on menetetty, ja loput toipuvat vaikeista loukkaantumisistaan. Muiden alueiden vampyyreille tulee suuri kiusaus päästä hyötymään tilanteesta. 

Juonen voi tiivistää sanaan sota, tai pikemminkin sotia - sotia vallasta. Sudet taistelevat reviiristään, vampyyrit alueestaan ja elämästään, ja  Sookie ja Eric suhteestaan. Rauhallisesta elämästä ei ole tietoakaan. Sookie oppii myös lisää keijuista ja omista juuristaan, ja tapaa sukulaisen, jota ei tiennyt omistavansa. Perhesuhteet eivät muutenkaan helpotu, kun Jason asettaa Sookien ikävään välikäteen ja nämä kaksi aloittavat mykkäkoulun. 

Suljettuaan Jasonin elämästään, ja Quinninkin ollessa kadoksissa, Sookielle jää yllin kyllin aikaa pohtia monimutkaista suhdettaan Ericiin. Se tarjoaakin hauskimmat hetket muuten aika sotaisassa kirjassa.

Loppuratkaisu on yllättävä, ja moni asia tulee muuttumaan. Seuraavaa osaa odottaakin innolla nähdäkseen mitä tästä kaikesta seuraa. Hang on, vielä kaksi kirjaa, sitten tämä vampyyrimania loppuu.



keskiviikko 24. elokuuta 2011

"THIS SOUNDED LIKE A PROMISING SET OF PROBLEMS FOR A SOAP OPERA SEASON."

Charlaine Harris:
All Together Dead
Gollancz, 2009
336 pages

Sookie's beginning to get used to being surrounded by all varieties of undead, changeling, shapeshifting and other supernatural beings - but even she has her limits. She'd really like to take a while to get over being betrayed by Bill, her long-time vampire lover, and get used to her new relationship with the sexy shapeshifter Quinn - but instead, she finds herself attending the long-planned vampire summit, the destination of choice for every undead power player around, as a sort-of human 'Geiger counter' for Sophie-Anne Leclerq, vampire queen of Louisiana. But the job is fraught with difficulties. Sophie-Anne's power base has been severely weakened by Hurricane Katrina, and she's about to be put on trial during the event for murdering her king. Sookie knows the queen is innocent, but she's hardly prepared for other shocking murders: it looks like there are some vamps who would like to finish what nature started. With secret alliances and backroom deals the order of the day - and night - Sookie must decide which side she'll stand with, and quickly, for her choice may mean the difference between survival and all-out catastrophe. 

Seitsemäs osa on juoneltaan yhtenäisempi, kokonaisvaltaisempi ja jännittävämpi kuin monet edeltäjistään. Kirja etenee myös juonellisesti vahvemmin, eikä jätä liikaa pelkkien ihmissuhdekuvioiden varaan, vaikka toki niitäkin löytyy.

Rauhallinen elämä olisi juuri nyt se, mitä Sookie haluaisi, mutta ikävä kyllä sitä ei hänelle suoda. Vampyyrien huippukokous (summit/convention) lähestyy ja Sookien kykyjä kaivataan Louisianan kuningattaren Sophie-Annen avuksi. Kuningattarella on paljon pelissä. Häntä syytetään miehensä murhasta, ja Louisianan muutenkin hurrikaani Katrinan horjuttama valta on vaakalaudalla. Sookie matkaa osavaltion vaikutusvaltaisimpien vampyyrien kanssa Rhodesiin pelastamaan Louisianaa. Joukkoon kuuluu mm. sheriffi Eric - ja valitettavasti myös entinen rakastettu Bill, josta Sookie olisi mieluiten pysynyt niin etäällä kuin vain ikinä mahdollista. 

Vampyyrien poliittisen ympyrät ovat kiinnostavia, ja Sookien silmien kautta niihin saa ihmismäistä tuntumaa. Aika samankaltaista vampyyrien tapaaminen on kuin ihmistenkin, mutta potenssiin kymmenen. Kaikki on suurempaa, vahvempaa, pahempaa. Silmä silmästä, hammas hampaasta -periaate pätee tässä maailmassa. 

Kaiken pyörityksen keskellä Sookien ihmissuhteet eivät ota selkiintyäkseen. Vaikka Quinn onkin nyt hänen elämänsä mies, Sookie huomaa kuitenkin onnistuneensa sitoutumaan Ericiin aivan uudella tasolla, vaikkakin vastoin tahtoaan. Vampyyrienkin maailmassa kolmas kerta toden sanoo, ainakin veren suhteen. 

Vampyyreissa on on kiintoisaa se, että kaikki se ylitsevertaisuus mitä heillä yöllä on, pyyhkiytyy päivällä pois. Nukkuva vampyyri on kovin suojaton ja altis vaaroille. Päivällä ihminen on se, jolla on yliote - eivätkä kaikki jätä sitä valtaa käyttämättä. Sookielle lankeaa vaarallinen ja vaativa tehtävä, jossa on panoksena monen hänen ystävänsä ja muiden sivullisten henki. Ainoa apu on "Barry the bellboy", telepaattisilta kyvyiltään vielä lapsenkengissä oleva nuorukainen, joka toimi aikanaan Dallasilaisen hotellin ovimiehenä. 

Kirja jää kutkuttavaan tilanteeseen, ja seuraava osa siirtyikin kuin itsestään yöpöydälle heti kun olin tämän lopettanut. Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään; mitä ihmettä Jason tekee kannessa?







tiistai 23. elokuuta 2011

"I NEVER SET OUT TO BE A ONE-NIGHT-STAND KINDA WOMAN."

Charlaine Harris: 
Definitely Dead
Gollancz, 2009
336 pages

Sookie doesn't have that many relations, so she hated to lose one - but of all the people to go, she didn't expect it to be her cousin Hadley, a consort of New Orleans' vampire queen - after all, Hadley was technically already dead. But she is gone, beyond recall, and she's left Sookie an inheritance - one that comes with a bit of a risk - not least because someone doesn't want Sookie digging too deep into Hadley's past - or her possessions. Sookie's life is once again on the line, and this time the suspects range from the rogue werewolves who have rejected Sookie as a friend of the pack to her first love, the vampire Bill. Sookie's got a lot to do if she's going to keep herself alive ... 

Sookiella on jälleen paljon menossa. Kun Sookielle selviää ikäviä asioita Billistä ja heidän yhteisestä menneisyydestään, hän sydän särkyneenä kääntyy viime osan lopussa tapaamansa tiikeri Quinnin puoleen. Quinn tuntuu piristävällä tavalla erilaiselta kuin Sookien aiemmat suhteet, ja hän on lämpimämpi, ainakin fyysisellä tasolla. Kuitenkin Sookie ja Quinn joutuvat aina yhdessä ollessaan merkillisten hyökkäysten kohteeksi, mikä ei helpota orastavaa ihmissuhdetta. Sookien muut miehet eivät oikein tiedä miten suhtautua, mutta  lopulta Sookie tarvitsee hengissä selvitäkseen heidän kaikkien apua. 

Sookie tutustuu myös tarkemmin vampyyrien valtahierarkioihin edesmenneen serkkunsa Hadleyn kautta, mikä petaa merkittävästi jo seuraavaa kirjaa. Sookie tutustuu Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anneen ja hänen vallanlisäystarkoituksessa naimaansa avioimieheen Peteriin. Vampyyrien maailma on todella häikäilemätön, ja niin ihmisiä kuin alempia vampyyreitakin käytetään häikäilemättä valtapelin nappuloina. Kun kuningasparin avioliitto on solmittu vain vallanhalutarkoituksessa, lopullinen voimainkoetus ja välienselvittely on vain ajan kysymys.

Kirja on mukavasti rakennettu huipentumaan loppua kohti, ja kun tuo loppu vielä jatkuu seuraavassa kirjassa, muodostuu hieno jatkumo. Tämä, ja seuraava kirja pitäisi kyllä minusta lukea peräkkäin, koska seuraava jatkaa melkein suoraan siihen mihin tämä jäi.





maanantai 22. elokuuta 2011

"MY BULLSHIT METER IS READING THAT AS 'FALSE'."

Charlaine Harris:
Dead as a Doornail
Gollancz, 2009
304 pages

Sookie's got just a month, before the next full moon, to find out who wants her brother dead - and to stop the fiend! Sookie Stackhouse enjoys her life, mostly. She's a great cocktail waitress in a fun bar; she has a love life, albeit a bit complicated, and most people have come to terms with her telepathy. The problem is, Sookie wants a quiet life - but things just seem to happen to her and her friends. Now her brother Jason's eyes are starting to change: he's about to turn into a were-panther for the first time. She can deal with that, but her normal sisterly concern turns to cold fear when a sniper sets his deadly sights on the local changeling population. She afraid not just because Jason's at risk, but because his new were-brethren suspect Jason may be the shooter. Sookie has until the next full moon to find out who's behind the attacks - unless the killer decides to find her first.  

Viidennessä kirjassa tapahtuu niin paljon, että juonen selostaminen on täysin mahdotonta. Jollain tasolla tämä on eräänlainen välinäytös ja seuraavien osien rakentelupalikka. Monia juonenosia kulkee rinnakkain, monia eri henkilöitä sotkeutuu niihin, ja lopulta kaikki kulkee kohti Sookieta ja hän löytää itsensä useammalta tappolistalta kuin koskaan ennen. Onneksi hänellä on monia erityisesti miespuolisia suojelijoita, eikä hän itsekään jää sormi suuhun vaaratilanteissa. Juonikuvoista tärkeimpiä ovat kaksiluontoisten (miten ihmeessä suomennetaan two-natured onnistuneesti?) murhatapaukset, Jasonin muutos ja sopeutuminen uuteen maailmaan, Taran joutuminen pahojen vampyyrien pelinappulaksi, susien kamppailu johtajuudesta ja eräs yksityinen Ericille omistettu kostotoimenpide.

Ihmissuhteiden ilotulitus jatkuu. Sookie ei oikein tiedä mihin suuntaan päätänsä kääntää, kun miehiä löytyy joka suunnasta. Ensirakkaus vampyyri-Bill herättää mustasukkaisuutta kulkemalla uuden ihmistytön kanssa, ystävä ja työnantaja Sam jatkaa muunkin kuin toveruuden tarjoamista, Alcide tarvitsee Sookien apua ja Eric on mitä on. Ericin kanssa lukija saa taas suurimmat huvit. Hän sai edellisen kirjan lopussa muistinsa takaisin, mutta menetti kirouksen alla olemansa ajan - ja tuo ei kyseistä herraa miellytä. Eric laittaa Sookien todella kiemurtelemaan kysymyksillään. 

Meille myös esitellään uusi rotu "fairy", keiju (ja tämäkin, miten se suomennetaan? keijusta tulee mieleen Peter Panin Helinä, eikä se ole kovinkaan kuvaava, mutta en keksi parempaakaan). Harris tekee viisaasti esitellessään uusia ihmiselle käsittämättömiä todellisuuden lajeja yksi kerrallaan. Viidenteen osaan mennessä hän on jo muodostanut kokonaisen fantasiakudelman ja luonut omanlaisen fantasiatodellisuutensa, joka ei muistuta muita tunnettuja. Keiju kuulostaa ehkä sanana pahalta ja tähän maailmaan sopimattomalta, mutta ei se itseasiassa ole paha.

Kirja osamalla tavalla nauruhermuja kutkuttava, hykerrytävä ja koukuttava kuin aiemmatkin, mutta ei yhtä kokonainen paketti. 

Näistä kirjoista kirjoittaminen käy muuten kokoajan vaikeammaksi, en millään keksi mitään suomenkielisiä järkeviä sanoja vastaamaan alkuperäisiä, ja on vaikea tajuta, ettei tällaisen fantasiailottelun juonta voi analysoida samalla tavoin kuin korkeakirjallisien klassikoiden. Pitää löytää tasapaino, koska kaikelle kirjallisuudelle on paikkansa. Juuri nyt lomalla on ollut paikkansa tämänlaiselle, josta saa vain puhtaasti nauttia. 

sunnuntai 21. elokuuta 2011

"YOU KNOW I LOVE YOU MORE WHEN YOU'RE COLD AND HEARTLESS."

Charlainen Harris:
Dead to the World
Gollancz, 2009
336 pages

Sookie comes to the rescue of a naked, amnesiac vampire - and ends up in the middle of a war between witches, werewolves and vampires! Sookie Stackhouse is a small-town cocktail waitress in small-town Louisiana. She's pretty. She does her job well. She keeps to herself - she has only a few close friends, because not everyone appreciates Sookie's gift: she can read minds. That's not exactly every man's idea of date bait - unless they're undead - vampires and the like can be tough to read. And that's just the kind of guy Sookie's been looking for. Maybe that's why, when she comes across a naked vampire on the way home from work, she doesn't just drive on by. He hasn't got a clue who he is, but Sookie has: Eric looks just as scary and sexy - and dead - as the day she met him. But now he has amnesia, he's sweet, vulnerable, and in need of Sookie's help - because whoever took his memory now wants his life. Sookie's investigation into what's going on leads her straight into a dangerous battle between witches, vampires and werewolves. But there could be even greater danger - to Sookie's heart, because the kinder, gentler Eric is very hard to resist. 

Tämä neljäs osa on yksi ehdottomia suosikeitani sarjassa. Kirjan parasta antia ovat taas kerran ihmissuhteet, vaikka vauhtia ja vaaratilanteita ei tästäkään osasta puutu. Toisin kuin kolmannessa osassa draamaan annetaan kuitenkin kehittyä rauhassa ja vasta lopussa kaikki vastoinkäymiset kulminoituvat loppuspektaakkeliksi. 

Sookien suhteet ovat kirjan alussa totisesti solmussa. Juuri kun hän päätti, että elämä vampyyreiden keralla on liian vaarallista, päättää kohtalo tai eräs sitä avittava voima kumoututtaa tuon päätöksen. Eric, tuo itsevarman naistenmiehen perikuva osuu Sookien tielle muistinsa menettäneenä, avuttomana ja hieman epävarmana. Kuinka ollakaan, ainoa sopiva paikka pitää häntä piilossa uhkaavilta tahoilta on Sookien luona. Tästä herkullisesta asetelmasta käsin heidän suhteensa kehittyy aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Eric ei ole menettänyt muistiaan noin vain, vaan häntä vainoaa joukko noitia, jotka mielivät vallata hänen hallitsemansa alueen Louisianasta. Sookie kietoutuu tahtomattaan mukaan sotaan noitia vastaan ja samalla tulee kietoneeksi siihen myös Alciden ja muut ihmissudet.

Ensin noitien ja noituuden ilmestyminen tuntui hieman epätodelliselta ja liialliselta. Kuitenkin lepyin heti kun noituutta alettiin selittää tarkemmin, ja vedettiin wiccalaisuus mukaan kuvioon. Kirjan noidat ovat suurimmaksi osaksi wiccalaisia, jotka harrastavat pientä ja suurimmaksi osaksi hyväntahtoista taikuutta. He ovat siis ihmisiä, jotka harjoittavat magiaa, eivätkä millään tavalla "rodullisesti" noitia, niinkuin ensin pelkäsin. Rajanveto wiccalaiseen luonnonuskoon selkiytyy vielä lisää kirjan wiccojen pelonsekaisessa suhtautumisessa noituuteen ja itse noitiin - niihin pahiksiin. 

Noitiakuvioiden ohella kirjassa on erilaisia sivujuonia, jotka laajentavat sarjan maailmaa. Sookien suhde Alcideen ei ole ongelmaton, varsinkin kun Alciden entinen tyttöystävä Debbie aiheuttaa heille paljon  harmaita hiuksia, ja tulee aiheuttamaan niitä omalla tavallaan vielä pitkän aikaa. Toisena sivujuonena mukana kulkee Sookien veljen Jasonin katoaminen, joka tutustuttaa lukijat uusien were-eläinten maailmaa, Hotshotin kylän asukkaisiin. 

Tässä osassa tapahtui juuri sopivasti kaikkea, draama, huumori ja ihmissuhteet olivat tasapainossa, kaikkia oli sopivasti. Taas kerran kirja koukutti kovalla voimalla ja jätti kieli pitkällä odottamaan lisää. 




perjantai 19. elokuuta 2011

"AND BY GOLLY, LOVE SURE WAS A BATTLEFIELD."

Charlaine Harris: 
Club Dead
Gollancz, 2009
288 pages

There's only one vampire Sookie Stackhouse is involved with - at least voluntarily - and that's Bill. But recently he's been a little distant - in another state distant. His sinister and sexy boss Eric has an idea where to find him, and next thing Sookie knows she's off to Jackson, Mississippi, to mingle with the underworld at Club Dead. It's a dangerous little haunt where the elusive vampire society can go to chill out and suck down some Type O - but when Sookie finally finds Bill caught in an act of serious betrayal she's not sure whether to save him, or to sharpen some stakes.

Kolmannessa osassa Sookien mieskuviot sotkeutuvat entisestään. Suhde vampyyrirakkaus Billiin ei muutu ainakaan helpommaksi kun Bill tuntuu kiintyneemmältä tietokoneasioihinsa kuin Sookieen. Kun Bill katoaa, Sookielle selviää tämän tekemän petoksen laajuus. Silti hän lähtee pelastamaan entistä rakastettuaan, vaikka välillä haluaisikin mieluummin mäjäyttää häntä päin näköä.

Eric nostaa osakkeitaan suojelemalla Sookieta kun Bill ei ole sitä tekemässä. (suojelemaan hälytetty Bubba ja hänen henkilöllisyytensä vielä ihmisenä ollessaan on yksi Harrisin loistavistammista oivalluksista). Eric on kyllä oikea huippuhahmo kaikessa charmantissa itsevarmuudessaan, ja kyllä kaikesta aistii, että hänestä ja Sookiesta tulee joskus jotain enemmän, vaikkei aivan vielä tämän kirjan aikana. Pelastumatkalla tavataan myös uusi mies, Alcide, joka tulee vielä osaltaan sotkeutumaan Sookien ihmissuhdekuvioihin.

Kolmas kirja on yksi taphtuma- ja draamarikkaimmista sarjan kirjoista, mutta ei se huono asia ole. Sookielle ei onneksi ole kirjoitettu naiivin, haavoittumattuman sankarittaren roolia, vaan hän välillä ottaa takkiinsa pahastikin. Ei normaali-ihminen kaikista vastaavista haavoittumisista voisi koskaan toipua, mutta ehkä vampyyriveri on tosiaankin ihmelääke.

Näistä kirjoista on hirmuisen vaikea kirjoittaa mitenkään järkevää arvostelua, koska niihin eläytyy ja niistä nauttii aivan eri tavalla kuin ns. "normaaleista" kirjoista. Nytkin muistan tästä kolmasosasta parhaiten muutamat kohdat, missä nauroin itseni aivan kipeäksi, ja sen miten liimauduin tuoliin, enkä malttanut ollenkaan lopettaa lukemista. Koettakaa kestää rakkaat lukijat, vielä seitsemän osaa ja seitsemän arvostelua jäljellä, sitten siirryn taas ttakaisin "järkevämpien" kirjojen  pariin!

Luin muuten muutamia kirja-arvosteluja tästä, ja kun näin suomenkielisiä katkelmia, järkytyin totaalisesti, kirjan kieli oli suomeksi jotenkin niin kömpelöä, ja siitä puuttui sama keveys ja omintakeisuus kuin englanninkielisestä. Suosittelenkin tätä ehdottomasti alkuperäiskielellä, eipä tarvitse odottaakaan osien suomentamista.


keskiviikko 17. elokuuta 2011

"ARE YOU TRYING TO MAKE ME MAD SO I'LL FORGET HOW SCARED I AM?"

Charlaine Harris: 
Living Dead in Dallas
Gollancz, 2009
288 sivua

Cocktail waitress Sookie Stackhouse is having a streak of bad luck. First her co-worker is killed, and no one seems to care. Then she comes face-to-face with a beastly creature which gives her a painful and poisonous lashing. Enter the vampires, who graciously suck the poison from her veins (like they didn't enjoy it). The point is: they saved her life. So when one of the bloodsuckers asks for a favour, she obliges - and soon Sookie's in Dallas, using her telepathic skills to search for a missing vampire. She's supposed to interview certain humans involved, but she makes one condition: the vampires must promise to behave, and let the humans go unharmed. But that's easier said than done, and all it takes is one delicious blonde and one small mistake for things to turn deadly... 

Toinen osa vampyyrisaagaa. Aika lailla samaa koukuttavuustasoa kuin ensimmäinenkin. Aluksi hieman mielessäni kritisoin, että alkavatko kirjailijalta ideat loppua kun matkustetaan Dallasiin ja "lainataan" Sookieta ja hänen kykyjään toisen osavaltion vampyyreille. Aluksi Sookien ja Billin rakkaustarina alkoi myös hivuttautua yhä kliseisemmälle tasolle ja olin vähän huolissani mitä tästä tulee. Kirja siis oli hyvä, mutta hieman aikaa pelkäsin sarjan tulevaisuuden kannalta. Huolet kuitenkin osoittautuivat turhiksi, suurimmaksi osaksi. Charlaine Harrisilta eivät ideat tosiaankaan ole vielä loppumassa, vaan Dallas oli keino esitellä lisää vampyyrihahmoja ja ennenkaikkea tutustua lisää Eric Northmaniin ja muihin Fangtasian vampyyreihin. 

Minusta yksi kiehtovimmista saagan kysymyksistä on kirkon suhtautuminen vampyyreihin. Suurin uhka vampyyreille, The Fellowship of the Sun, ei tosin muuta kirkollista edusta kuin vampyyrivihaa, ja aurinkoakin se kunnioittaa lähinna sen vampyyreja polttavan efektin takia. Kuitenkin FotS:n jäsenet ovat niin uskovia, niin uskovia, samalla kun suunnittelevat vampyyrien ohella viattomien siviilien polttamista. On muuten mielenkiintoista pohtia miten sitä itse suhtautuisi vampyyreihin, jos niitä tämän saman pallon pinnalla joskus astelisi. 

Sookie jatkaa viihdyttävää pohdiskeluansa läpi kirjan. Suhde Billiin kokee mielenkiintoisia mustasukkaisuuskohtauksia, ja Erickin hieman onnistuu hämmentämään suhdesoppaa. Seikkailu Dallasissa on koukuttava, mutta ihmissuhteet ovat silti kirjan parasta antia. Lafayetten kuoleman tutkinta johtaa myös mielenkiintoisiin käänteisiin, ja etekin huipennuksessaan (ja huipennus siis ehdottomasti Ericin asu, ja muun juhlaväen suhtautuminen siihen). 







"AND I THE LAMB WANDERING THROUGH THE VALLEY OF DEATH WITH A BELL AROUND MY NECK."

Charlaine Harris:  
Dead Until Dark
Gollancz, 2009
336 pages

Sookie Stackhouse is a small-time cocktail waitress in small-town Louisiana. She's quiet, keeps to herself, and doesn't get out much - not because she's not pretty - she's a very cute bubbly blonde - or not interested in a social life. She really is ...but Sookie's got a bit of a disability. She can read minds. And that doesn't make her too dateable. And then along comes Bill: he's tall, he's dark and he's handsome - and Sookie can't 'hear' a word he's thinking. He's exactly the type of guy she's been waiting all her life for. But Bill has a disability of his own: he's fussy about his food, he doesn't like suntans and he's never around during the day ...Yep, Bill's a vampire. Worse than that, he hangs with a seriously creepy crowd, with a reputation for trouble - of the murderous kind. And then one of Sookie's colleagues at the bar is killed, and it's beginning to look like Sookie might be the next victim... 

En muista kuka aikanaan minulle suositteli näiden TrueBlood-kirjojen lukemista englanniksi, mutta joka tapauksessa tuhannet kiitokset. Nämä olivat juuri sopivantasoisia kieleltään, ainakin heti kun tottui hienoiseen murteellisuuteeb, joka sitten taas osaltaan oli teki tekstin hirmu mielenkiintoiseksi. Uppouduin täysin Bon Tempsin pikkukaupungin maailmaan, ja luinkin kaikki tähän asti kirjoitetut TrueBloodit peräjälkeen. Nyt kun olen lukenut ne kaikki, kärsin pahimmasta lukemisenjälkeisestä tyhjyydentunteesta koskaan. 

Asennoiduin heti alusta alkaen ottamaan tämän nautittavana lukukokemuksena, en minään maailmaamullistavana klassikkona, enkä opettavaisena kokemuksena, vaan puhtaana nautintokirjana. Ja sellaisena pidin siitä kovasti. Charlaine Harris on luonut kiehtovan monipuolisen maailman, jossa tavallisten ihmisten tietoisuuteen syötetään pikkuhiljaa aina vain kummallisempia asioita, aloittaen vampyyreista ja kehittyen seuraavissa osissa aina vain kummallisempien olentojen kautta aina vain jännittävimpiin käänteisiin. 

Sookie on kiinnostava henkilöhahmo, ja hänen pohdiskelunsa ja pienet arkiaskareensakin on kirjoitettu kiinnostavan luonnolliseen sävyyn. Murtava etelän kieli lisää omintakeisuutta, ja saa Sookien höpinöihin lisää syvyyttä. Häneen on helppo samaistua, vaikkei samaa mentaalista erikoiskykyä omaakaan. Rakkaus on Sookielle vaikeaa ja se tarjoaa lukijalle kutkuttavia hetkiä erilaisine käänteineen. 

Kirjoihin tuo omaa luontevuuttaan henkilöhahmojen rikkaus, jokaisella hahmolla on oma persoonansa (jota Sookie tietysti avaa lukemalla heidän ajatuksiaan). Harris ei etene kirjassaan helpon kaavan mukaan keskittymällä vain muutamaan keskeiseen hahmoon, vaan antaa ihan jokaiselle nimentä mainitulle hahmolle tilaa muodostaa oman persoonallisuutensa. Jo alusta alkaen luodaan kokonaista maailmaa, kirjasarjaa, eikä vain yhtä kirjaa. 

Koska pidän kovasti myös Meyerin Twilight-vampyyrisarjasta, en voi olla vertaamatta tätä välillä siihen. Vaikka en tule luopumaan Twilight-fanituksestani, täytyy myöntää, että TrueBloodit voittavat kyllä uskottavuudessa ja monessa muussakin kategoriassa kilpailijansa. Kumpikin sarja perustuu naispäähenkilön kerrontaan, ja juuri tuossa löytyykin sarjojen suurin ero. Vaikka Sookie käyttäytyykin välillä lapsellisesti, on hän kuitenkin aikuinen ja aikuismaisempi suhtautuminen tekee TrueBloodin maailmasta uskottavamman. Ainakin minusta. 

Dead Until Dark petaa paljon asioita tulevia kirjoja silmällä pitäen, ja tämän luettuaan ei voi olla haluamatta jatkaa tarinaa eteenpäin seuraaviin osiin.



perjantai 12. elokuuta 2011

TAKAISIN TÄÄLLÄ ETELÄSSÄ

Anita Badami: Where's home? What's happening Momma?


















Anteeksi pitkittynyt poissaolo, piti ehtiä laittamaan poissaoloilmoitus ennen matkalle lähtöä, mutta en sitten ehtinyt. No... jokatapauksessa lomailut alkaa nyt olla lomailtu ja olen takaisin täällä lämpimässä Etelässä.

Vajaan parin viikon matkalla tuli tutustuttua Lemmenjoen maastoon, Norjan vuonoihin ja niiden ympäristöön. Ei siellä jäämeressä ihan jääkokkareita ja jääkarhuja nökötellyt, mutta ei paljon puuttunutkaan - sen verran kylmää se oli.

Matkalta tuli tuliaisiksi paitsi kivoja muistoja ja kassillinen jäämeren sileiksihiomia kiviä, myös jokin vatsapöpö, jolla ei toivottavasti ole mitään tekemistä Lapin valtavan sopuli- ja myyrämäärän kanssa. Pariin päivään en siis vielä mitään tämän fiksumpaa tule kirjoittelemaan. 

Matkalla oli mukana englanninkielisiä True Bloodeja, joihin koukutuin niin täysin, että tänään kun hieman pääsi sängystä ylös piti mennä ostamaan viimeinen osa pokkarina, kun kirjaston varauslukema ei ollut kovin positiivinen. Niistä yritän kirjoittaa jossain vaiheessa vielä. 

Kiva olla taas takaisin blogimaailmassa.