SYKSYN SYKÄHDYTTÄVIMMÄT UUTUUSKIRJAT

Otin pienen varaslähdön syksyyn tutkimalla kustantamoiden syyskatalogeja. Aikamoisia herkkupaloja sieltä on tulossa, vai mitä mieltä olette? Minulle ainakin tuli sellainen lapsi karkkikaupassa -fiilis; mä haluan tän tän, tän, tän, tuon, sen, tän, ton...

Ongelma on lähinnä runsaudenpula, missä ihmeen välissä nämä kaikki ehtii lukea?

Charles E. Perugin: Girl Reading

ATENA
Mia Vänskä: Musta kuu (syyskuu)
"Musta kuu on vahvatunnelmainen ja aistillinen kertomus ihmismielen pimeästä puolesta, syyllisyydestä ja vastuusta. Muinaiset myytit ja jännitys punoutuvat yhteen maagiseksi taikapiiriksi."
Paul Torday: Tyttö tummasta taulusta (elokuu)
"Michael unohtuu katsomaan pientä taulua, jossa näyttää olevan vihreäpukuinen nuori nainen. Maalaus jää vaivaamaan Michaelia, mutta kun hän palaa katsomaan sitä, taulussa onkin naisen sijaan vain epämääräinen tahra."

BAZAR
Tatiana de Rosnay: Mokka
"Psykologinen romaani, josta ei puutu jännitystä eikä juonittelua. Romaanissa kohtaavat niin viiltävä kipu kuin menneisyyden kultaiset muistot ja pienet, puhtaat onnen hetket."
Kim Edwards: Unien järvi
"Hän maalaa intensiivisin vedoin paitsi voimakkaan perhetarinan myös kertomuksen menetetyistä ja löydetyistä rakkauksista."

GUMMERUS
Paula Havaste: Yhden toivon tie (heinäkuu)
"Tarina sokeasta uskosta, sisaruusrakkaudesta sekä suomalaisten naisten ikiaikaisesta sinnikkyydestä"
Jouko Heikura: Joki kaupungin alla (syyskuu)
"Näyttää 90-luvun kylmän ja säkenöivän Lontoon, jossa pelataan EM-jalkapalloa, snortataan kokaiinia ja haudataan prinsessa Diana. Median voima, valta ja petollisuus nousevat tarinan kantaviksi teemoiksi."
Petri Karra: Pakenevat unet (syyskuu)
"Kertoo ryövätystä lapsuudesta ja maailmasta joka pakottaa lapsensa aikuistumaan liian varhain."
Alice Hoffman: Punainen puutarha (syyskuu)
"Blackwellissä Massachusettsissa on puutarha, jossa kasvaa ainoastaan punaisia kasveja. Kerrotaan, että puutarhasta voi löytää totuuden, jos sitä vain osaa ja uskaltaa etsiä."
Chris Cleave: Poikani ääni (syyskuu)
"”Hyvä Osama”, alkaa pojan äidin kirjoittama kirje, jollaista hän ei toivo kenenkään muun enää joutuvan kirjoittamaan."
Ernest Cline: Ready Player One - Romaani (elokuu)
"Rikas pelisuunnittelija on luonut valtavan, avoimen virtuaalitodellisuuden, jonka hän muun omaisuutensa ohella testamenttaa sille joka ratkaisee sinne kätketyt kolme arvoitusta."
Tove Alsterdal: Kadonneet (elokuu)
"Kadonneet kertoo tarinan kolmesta naisesta, joiden elämä järkkyy raa’asti, kolmesta polusta, jotka tulevat risteämään siellä, minne lain käsi ei ylety."

INTO
Saara Henriksson: Linnunpaino (lokakuu)
"Linnunpaino kertoo tanssijan valinnoista, miehen ja naisen rooleista,
rakkaudesta ja vähän pakkomielteestäkin."
Andrea Levy: Pitkä laulu (lokakuu)
"Romaani on monivivahteinen ja kipeä teos rasismista ja orjuudesta.
Vallan vivahteet, kiertotiet ja korruptio ovat kirjan tärkeimpiä teemoja."
Anna Kontula: Mistä ei voi puhua (marraskuu)
"Kirja on kaunokirjallinen kuvaus etsinnästä ja usean samanaikaisen
totuuden merkityksestä"

LIKE
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (elokuu) 
"Vanhempien erosta, lapsen sairaudesta ja Normandian maihinnoususta."
Pelle Miljoona: Puerto Galera (syyskuu)
"Puerto Galera on vaellustarina, se on selviytymistarina, kertomus oikeasta ja väärästä."
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (elokuu)
"Romaani ihmisen valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, soputumisesta ja sopeutumattomuudesta, maassa jonka kohtalo on joutua miehittäjien armoille."
Chuck Palahniuk: Kirottu (elokuu)
"Madison kuolee olosuhteissa, jotka jäävät epäselviksi hänelle itselleenkin - ja herää helvetistä."

MINERVA
L. M. Montgomery: Perinnönjakajat (syyskuu)
"Yhdessä hauskimmista romaaneistaan Montgomery kuvaa mestarillisesti sitä, miten ihmissuhteiden monimutkainen verkko menee yhä pahemmin solmuun keskinäisen kilpailun ja juonittelujen pyörteessä."
John Finnemore: Robin Hood (lokakuu)
"Uusi suomenkielinen käännös John Finnemoren klassikosta tuo kaikkien aikojen seikkailukirjan taas lukijoitten ulottuville."
Sharon Osbourne: Kosto (lokakuu)
"Kaksi sisarta. Yksi unelma. Voittaja vie kaiken"
Martine & Louise Fokkens: Punaisten lyhtyjen tarinoita (elokuu)
"Jos tapaisit kadulla nämä herttaiset vanhat rouvat hartiahuiveineen ja neulemekkoineen, et ikinä arvaisi, että he ovat työskennelleet Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella jo puoli vuosisataa."

MURUJA

Maija Haavisto: Makuuhaavoja (syksy)

"Aiemmin Kai opiskeli kielitiedettä, matkusteli ja haaveili stand up -koomikon urasta, mutta neurologinen sairaus vei hänet vuoteenomaksi. Sen jälkeen kaikki on pysähtynyt paikalleen."

OTAVA
Riikka Pulkkinen: Vieras (syyskuu)
"Henkeäsalpaava kertomus muukalaisuudesta, jota kannamme sisällämme."
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki (kesäkuu)
"Maaginen uutuus punoo Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoiden säkeet uudeksi lumoavaksi arvoitukseksi."
Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (elokuu)
"Koskettava ja kipeä kasvutarina osuu kulttuurien törmäystä käsittelevän keskustelun ytimeen."
Hélène Grémillon: Uskottuni (kesäkuu)
"Maailmansodan aikainen Pariisi kätkee sisälleen epätoivon ja rakkauden tekoja, jotka keriytyvät auki vuosikymmeniä myöhemmin."
Anja Snellman: Maru (lokakuu)
"Iättömyyttä hehkuva romaani erilaisuudesta ja elämänilosta, ylistyslaulu satujen ja tarinoiden parantavalle voimalle."
David Nicholls: Kaikki peliin (kesäkuu)
"Työläisperheen eliittiyliopistoon ponnistavan pojan lämminhenkinen kasvutarina."
Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani (syyskuu)

"Hurja perhetarina ahneista vanhemmista ja häiriintyneistä mielistä."

SILTALA

Herman Koch: Illallinen (kesäkuu)

"Neljä ihmistä. Yksi illallinen. Päätös, joka muuttaa kaiken."

Sándor Zsigmond Papp: Mitättömät elämät (lokakuu)

"Kertoo sivulauseissa tärkeitä ja teräväpiirteisiä totuuksia järjestelmästä, joka aatteen palon hiivuttua on muuttunut tyhjäksi kulissiksi ja pysyy pystyssä vain silkkaan ahneuteen ja raakaan väkivaltaan turvautuen."

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé (syyskuu)

"Lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa eikä kasvattaminen ole helppoa missään. Mistä siis johtuu, että ranskalainen äiti saa siemailla rauhassa kahviaan lasten leikkiessä keskenään, kun taas yhdysvaltalaisen äidin kaikki aika kuluu hiekkalaatikkonahinoiden selvittelyyn?"

TAMMI
Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa (syyskuu)¨
"Vangitseva romaani monessa maassa eläneestä arvoituksellisesta isoisästä."
Jari Järvelä: Parempi maailma (elokuu)
"Rohkea ja räävitön romaani rasismista ja yrityksestä muuttaa maailmaa."
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa (syyskuu)
"Todellisuuden rajoja venyttävä, omaperäinen ja kiehtova lukuromaani --uppoaa yhä syvemmälle unien maailmaan - vai onko kyse enää unista?"
Eduardo Mendoza: Kissatappelu (heinäkuu)
"Taideväärennökset, falangistien juonittelut, intohimoiset espanjattaret ja seikkailut öisen Madridin kujilla."
Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala (syyskuu)
"Miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille?"

WSOY
Katja Kaukonen: Vihkivedet (elokuu)
"Antaa äänen vanhojen valokuvien hiljaisille pojille, hupakkomaisten siskojen ja vahvojen tätien varjostamille naisille."
Taina Latvala: Välimatka (elokuu)
"Nautinnollinen romaani, jossa eteläpohjalainen murre saa leveyden johon se ei ole aikoihin joutunut."
Linn Ullman: Aarteemme kallis (lokakuu)
"Jännittävä, pikimusta ja humoristinen romaani, joka etenee vaivatta mutta sattuu."
Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär (syyskuu)
"Vauhdikas sukellus unkarilaisten kansallisiin kipupisteisiin."
Majgull Axelsson: Kuparienkeli (lokakuu)
"Rikkinäisistä, epätäydellisistä ihmisistä, jotka kamppailevat ymmärtääkseen itseään ja vanhempiaan, tulee lukijan ystäviä."
Esa Salminen - Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen (syyskuu)
"Runollinen romaani tutkii, mikä saa ihmisen punomaan itsestään uutta tarinaa."

"ENNE ON MERKKI JOSTAIN, JOKA TAPAHTUU. YLEENSÄ SE MERKITSEE JOTAIN SELLAISTA , MINKÄ EMME HALUAISI TAPAHTUVAN."

Carolly Erickson:  

Minä, Marie Antoinette

Englanninkielinen alkuteos:  

The Hidden Diary of Marie Antoinette (2012)

Suomennos: Taina Wallin

Atena, 2012

403 sivua

Juuri ennen kuin Ranskan kuningatar Marie Antoinette mestataan vallankumouksen melskeissä, hän kirjoittaa viimeiset sivut päiväkirjaansa, jonka uskollinen palvelijatar salakuljettaa ulos vankilasta. Päiväkirja kertoo huikean tarinan siitä, miten 14-vuotiaasta Versailles'n hoviin naitetusta wieniläistytöstä tulee tyylikäs Ranskan kuningatar ja lopulta vallankumouksen uhri. 

Historia kiinnostaa minua aina, varsinkin historian vahvat naishahmot ja Marie Antoinettehan on näistä loistava esimerkki. Vaikka prinsessanvaaleanpunainen kansi johtikin ajatukset onnelliseen pintaliitoelämään pikemminkin kuin kasvutarinaan, löytyi kirjasta onneksi myös moniulotteisempia sävyjä.

Kaikkihan tietävät, ettei Marie Antoinetten tarina pääty onnellisesti. Ranskan suuren vallankumouksen verisiä yksityiskohtia on käyty läpi aina koulusta aloittaen, ja en olisikaan ollut erityisen innostunut kuulemaan kuinka monennella giljotiinin sivalluksella kukin päänsä menetti. Sen sijaan minua kiinnosti kuulla miten nuoresta tytöstä kasvoi lopulta yksi historian kuuluisimmista kuningattarista. Ja siihen tämä kirja juuri keskittyy.

Nuori Antonia aloittaa päiväkirjan pitämisen papin määräämänä ripittäytymismuotona, mutta vuosien kuluessa sen kirjoittamisesta tuli hänelle elinehto. Päiväkirja matkustaa Itävallasta Ranskaan, dokumentoi onnellisten päivien hovielämän pukujen muotivärit ja hansikkaiden mallit, pukee sanoiksi ensi-ihastumisen ruotsalaiseen ylimykseen ja seuraa miten yksinään viihtyvästä Ludvigista tulee  (vastentahtoisesti) kuningas. Päiväkirja vangitsee myös kasvavan vihamielisyyden ja pelon, ja lopulta dokumentoi Antoinetten viimeiset sanat.

Kirja onnistuu luomaan tunnelman autenttisesta päiväkirjasta. Merkinnät keskittyvät Antonian elämän taitekohtiin aina kuninkaallisesta kihlauksesta lapsensaannin kautta vangitsemiseen. Kirjoitustyyli tuo esiin kirjoittajansa kulloisenkin iän. Nuoren tytön kujeileva ja rohkea sanavalmius kypsyy aikuisen naisen ja äidin vastuuseen ja sen tuomaan vakavuuteen. Vaikka olinkin iloinen tunteesta, jossa koin lukevani aitoa päiväkirjaa, on merkintöihin jakautuneessa tekstissä huonotkin puolensa - ne jättävät nimittäin paljon pois. Olisin halunnut lukea myös vähemmän käänteentekevistä asioista, siitä miten Antonia kasvaa rooliinsa tulevana kuningattarena, miten hän kasvatti lapsiaan tai miten hän eli jokapäiväistä elämäänsä. 

Puutteistaan huolimatta kirja oli kiinnostava. Ei mikään maailmaamullistava, mutta kiinnostava. Se sisälsi myös hauskasti Antonian naiiviuden piikkiin naamioitua huumoria. Erityisesti hänen yrityksensä säästää rahaa toivat hymyn tällaisen omassa elämässään suht-säästäväisen nykyihmisen huulille.

"TÄMÄN PELIN TARKOITUS ON SE, ETTÄ PUIJAA ITSEÄÄN VÄHÄN AIKAA. NIIN ETTÄ ASIAT EIVÄT OLE SITÄ MITÄ NE OVAT."

Ali Shaw:  

Tyttö, joka muuttui lasiksi

Englanninkielinen alkuteos:  

The Girl With Glass Feet (2009)

Atena, 2011

393 sivua

Sinä talvena St. Hauda’s Landin syrjäisellä saariryhmällä nähtiin lentävän valkoisia variksia, suosta huhuttiin löytyneen läpikuultavia ihmisruumiita – ja Ida Maclaird muuttui hiljalleen lasiksi.
Nuori valokuvaaja Midas Crook törmää joulukuisena iltapäivänä metsässä harhailevaan, hauraan oloiseen tyttöön, joka ontuu polulla kainalosauvoineen. Midasin ja tytön ystävyys alkaa hapuillen: Midas välttelee ihmisiä ja Ida eristäytyy säilyttääkseen salaisuutensa. Kun Midas saa selville, että Idan jalat ovat paksua läpinäkyvää lasia, heidän välilleen syntynyt varovainen luottamus uhkaa särkyä.
Salaisuuden paljastuminen sysää tapahtumat liikkeelle: Midas haluaa pelastaa Idan lasittumiselta, mutta yritys on toivoton. Lasittumisen syytä ei tunneta eikä parannuskeinoa ole. Idan ja Midasin rakastuminen on yhtä väistämätön kuin Idan muuttuminen lasiksi, ja kumpikin tietää, että aika käy vähiin.
Tyttö joka muuttui lasiksi on tummasävyinen ja kieleltään vivahteikas aikuisten satu toivosta ja kohtalon vääjäämättömyydestä. Todellisuus ja fantasia kietoutuvat teoksessa yhteen huikealla tavalla ja saavat aikaan omaperäisen, haikean rakkaustarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä.

Tämä kirja jäi mieleen, kun joku mainitsi sen yhdeksi kaikkein kauneimmista kansista (mistä olen ehdottomasti samaa mieltä). Kun näin sen kirjaston uutuushyllyssä, niin ajattelin katsoa ulottuuko kirjan lumovoima kansien väliinkin. Ja ulottuihan se.

Kirjaa on kuvailtu termillä aikuisten satu, ja sellainen se onkin - tosin satu vailla onnellista loppua. Pahuus ei henkilöidy ihmiseen vaan saaren salaperäisiin voimiin ja opetuskin on upotettu hienosyiseen tunteiden verkkoon. Kaikista mysteereistä ei koskaan saada selvyyttä ja salaperäisyys kietoutuu koko tarinan ympärille.

Henkilöhahmotkin ovat sadunomaisia, mutta eläviä. Idan hauraus ja herkkyys mausteenaan pieni annos kipakkuutta ja Midaksen valokuvaajan kauneutta etsivä sielu tasapainottavat toisiaan. Heihin on helppo samaistua, vaikka olosuhteet ovatkin maagisen pelottavat, epätodellisen tuntuiset. Kirjaan on ripoteltu myös muita kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat kuitenkin ohikulkijoita Idan ja Midaksen tarinassa, eikä heidän kohtalonsa koskaan selviä.

Idan ja Midaksen aika on loppumassa, ja lukija eläytyy tarinaan niin vahvasti, että tuntee ajan tikittävän ihollaan vääjäämättämästi, nopeutuen eteenpäin. Kun tuntee lähenevän lopun painostuksen, ei kirjaa enää malta laskea käsistään. Kun pääsee loppuun, tulee tyhjä olo. Nytkö se loppui? Näinkö?

Yksi kirjan parhaita puolia on se, että kirja on todella erilainen kuin ne mitä tavallisesti päädyn lukemaan. Jos maaginen realismi on yleensä tätä tasoa, niin siihen voisi enemmänkin tutustua. 

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin anni.m, Susa, Satu ja Cathy.

"TÄLTÄ ETÄISYYDELTÄ KATSOEN NUKEN KATSE NÄYTTI LOPUTTOMAN TYHJÄLTÄ."

Guðrún Eva Mínervudóttir:
Nukentekijä
Islanninkielinen alkuteos: 
Skaparinn (2008)
Atena, 2010
296 sivua 

Sveinn valmistaa seksinukkeja yksinäisille miehille. Niillä on silkinsileä silikoni-iho, pehmeät aidontuntuiset hiukset ja niitä on jokaiseen makuun: on kurvikkaita ja siroja, vaalea- ja tummatukkaisia, sini- ja vihreäsilmäisiä.
   Lóa on hermoromahduksen partaalla horjuva yksinhuoltajaäiti, jonka tytär on nääntymässä anoreksiaan ja kyhjöttää huoneessaan suostumatta tapaamaan ketään, Sveinnin ja Lóan tiet kohtaavat kun Lóan autosta puhkeaa kumi. Nukkejen kanssa seurustelun sijaan Sveinn joutuu kasvokkain oikean naisen kanssa. Seuraukset ovat kuitenkin katastrofaaliset: Lóa varastaa yhden seksinukeista tarkoituksenaan totuttaa sen avulla anorektista ja ihmispelkoista tytärtään sietämään toista ihmistä lähellään.  

Sain tämän jo melkein pari viikkoa sitten luettua, mutta en ehtinyt aiemmin kirjoittaa. Kirjastosta tämä löysi tiensä mukaani, pääasiassa erikoisen kannen kiinnittämän huomion perusteella. 

Kirja jätti aika ristiriitaisen olon. Mielenkiintoinen idea, mutta toteutus ei sitten ehkä ihan napsahtanut kohdilleen. Alussa miehen, Sveinnin, nukentekijän tarina vaikutti sympaattiselta, mutta pian se jäi anorektisen tyttärensä kanssa kamppailevan Lóan tarinan alle. Kerronta pomppi toiselta toiselle, ja kun he olivat samassa kohtauksessa, niin ensin sama asia tuli toisen kertomana, sitten toisen. Kaikki siis tapahtui tavallaan kahteen kertaan. Oli kaksi ihan kiinnostavaa tarinaa, mutta ne eivät kunnolla yhdistyneet. 

Kirjan parasta antia olivat Lóan ja Sveinnin väliset riitelykohtaukset, joihin kaksi eri näkökulmaa toi omaa hauskuuttaan. Siitä huomasi, miten toisen voi käsittää niin kovin, kovin väärin. 

Teemana anoreksia on kiinnostava, ja hieman voimaa kirja saakin pyöriessään sen ympärillä. Kuitenkin hieman puolinaiseksi jäi lukukokemus. Ja puolinaiseksi jää näköjään tämä arvostelukin, kun en muista enää kirjasta paljoa, kun sen jälkeen on jo tullut useampi teos luettua. 

Hieman jäi harmittamaan, koska tästä aiheesta olisi voinut kirjoittaa paremminkin, ja enemmän. 

MAAILMANVALLOITUS: Islanti