"EI TÄSSÄ OLE KYSE HUUMEISTA, TÄSSÄ ON KYSE ELÄMÄSTÄ."

Marko Kilpi: Elävien kirjoihin

Gummerus, 2011

497 sivua

Marko Kilven kolmannessa romaanissa seurataan lähietäisyydeltä poliisin taistelua mutkistuvaa huumekauppaa vastaan. Vanhempi konstaapeli Olli Repo joutuu omapäisen, kokeneen huumepoliisin kumppaniksi. Elias Kaski käyttää kovin epämuodollisia metodeja, eikä hankauksilta vältytä.

   Poliisien rinnalla seurataan huumekaupan kuningattaren tarinaa. Pike synnyttää vankilassa pojan ja haluaa vapauduttuaan tavallisen arjen. Hän joutuu opettelemaan kaiken kaupassakäynnistä lähtien. Sopeutuminen on vaikeaa, kun poliisi ja vanhat kaverit hengittävät niskaan. Eikä hän pääse pakoon pojan isää, Lallia, joka on kuin itse paholainen. 

Tämä oli ensimmäinen kirjastonappaus sen jälkeen kun tajusin, että ainoastaan noin viidennes tänä vuonna lukemistani kirjoista on kotimaisia. Siispä heti nostamaan tuota kotimaisuuskerrointa! Onneksi finlandiaehdokkaat ja muut kotimaiset uutuudet tarjosivat auttavan käden. 

Voisin todeta etten ole varsinainen dekkari-ihminen. Asia ei kiikasta kuitenkaan itse lajityypistä, vaan siitä että hyviä jännityskirjoja on vaikea löytää. Minun silmissäni ovat lähinnä kunnostautuneet ruotsalaiset dekkaristit, kaksikko Larsson (Åsa Larsson ja Stieg Larsson). Haluaisinkin mielelläni löytää lisää niidentasoisia jännäreitä lukemistooni. Marko Kilpi pääsi aika lähelle, mutta ei vielä aivan maaliin asti. 

Huumeet ovat sinänsä yksi kiinnostavimmista jännäriaiheista, koska niillä on niin arvaamaton luonne. Ja luonnollinen vastatoimija huumeille ovat tietenkin poliisit. Pelkäksi poliisien kautta seurattavaksi salapoliisintyöksi kirja ei mene, vaan saamme kiinnostavaa näkökulmaa myös huumekaupan keskuksesta. 

Kirjan henkilöhahmoilla on todella oma luonne ja persoonansa, mikä kuljettaa draaman kaarta pidemmälle kuin pelkät tapahtumat. Erikoisen mielenkiintoista Piken pyristely irti entisestä elämästään. Pelkkä ulos meneminen ja lapsen vieminen leikkipuistoon on työn takana kun jokainen vastaantulija tuntuu näkevän hänen synkimmätkin salaisuutensa. Entä miten onnistuu kaupassa käyminen kun ei tarvitsekaan enää pelätä vartijoita. Myös Eliaksen kovan ulkokuoren mureneminen oli kiintoisaa seurattavaa. 

Itse loppuratkaisu ei ollut ihan niin yllättävä kuin se voisi olla, mutta toisaalta se lopetti kirjan nasevalla tavalla jaarittelematta, jättäen kaikkien kohtalot auki.

Kaikenkaikkiaan tämä oli kelpo kirja, ei mikään erikoismaininnan arvoinen, mutta kyllä kotimaisten lukemieni dekkarien parhaimmistoa. Pitäisi kyllä lukea herran vieläkin kehutumpi teos Kadotetut, joka oli vuoden 2009 finlandiaehdokkaanakin.  

Tästä on muuten tulossa elokuva, ohjaajanaan Aku Louhimies. Jos erityisesti Piken ja Eliaksen roolitukset menevät nappiin niin voi olla aika varteenotettava elokuva.