Lionel Shriver: Poikani Kevin
Englanninkielinen alkuteos:
We Need to Talk About Kevin (2003)
Suomennos: Sari Karhulahti
Avain, 2008
544 sivua
Evalla on loistelias ura ja onnellinen avioliitto, ennen kuin hän sai lapsen. Nyt Kevin on vankilassa järkyttävän rikoksen takia, ja miehelleen Franklinille osoittamissaan kirjeissä Eva käy läpi tragediaa edeltänyttä aikaa.
Miksi Kevin päätyi hirmutekoon? Voiko lapsi olla luonnostaan paha? Oliko kaikki vanhempien syytä? Mitä jos Eva olisi rakastanut Keviniä enemmän? Jos Franklin ei olisi aina kieltäytynyt näkemästä asioiden todellista puolta?
Vai olisiko mikään näistä muuttanut mitään?
Tulin tahtomattanikin peilanneeksi odotuksiani samalla kun luin. Ensin ihastuin Shriverin kirjoitustyyliin ja vakuutuin kirjan laadukkuudesta. Sitten tuli vaihe, jossa minun kävi kertojaäitiä niin kovasti sääliksi, ettei lukeminen tuntunut enää mukavalta. Loppua kohti langat alkoivat kuitenkin nivoutua yhteen, ja huikea loppunäytös korjasi potin. Ehdottomasti viiden tähden kirja minullakin. Juuri tällaista loppuhuipennusta odotin viime kirjankin kanssa, mutta se jäi tulematta.
Juoni etenee salamyhkäiseen tapaan. Alussa tiedämme vain, että poika nimeltä Kevin on tehnyt jotain todella pahaa ja että hänen raiteiltaan suistunut äitinsä kirjoittaa kirjeitä pojan isälle. Äiti käy kirjeissään läpi elämäänsä pojan syntymästä tähän päivään ja olosuhteita ennen tekoa. Vähitellen saamme tietää mitä Kevin teki, loppuhuipennuksessa miten, ja raapaisemme pintaa kysymykselle miksi.
Kirja on hienosti rakennettu paljastamaan vain vähän kerrallaan. Vaikka lukija voikin aavistella Kevinin tekoa, ei sen koko laajuus ja merkitys selviä kuin vasta lopussa. Kirjalla on myös syvempi rakenne kun se pohtii mikä tekee lapsesta lopulta pahan, luonto, kasvatus, kohtalo vai ympäristö. Pidin myös jännitteestä hahmojen inhimillisyyden välillä. Äiti oli ihanan aidon tuntuinen, kaikkien itsekkyyden, epäonnistumisten ja parempaan pyrkimyksiensä kanssa. Lapset taas olivat epäinhimillisen tuntuisia, kuin karikatyyrejä ihmisten erilaisista piirteistä, ja täysin vastakkaisia toisilleen. Loppua kohti Kevinistäkin löytyy pilkahdus epävarmuutta, mikä tekee hänestä kiehtovalla tavalla haavoittuvaisen oman kovan kuorensa keskellä.
Kuten arvata saattaa eihän tämä tarina ole kovin onnellinen, ja saattaa viedä herkemmiltä yöunet, mutta vaikuttavuudessaan se oli huippuluokkaa. Tätä tarinaa ei taatusti unohda pitkään aikaan, ja epäilenpä ettei tämän kirjan merkitys haihdu ajankaan saatossa kuten joillekin lukukokemuksille käy. Ennen kaikkea tämä oli kaivattu esimerkki siitä, miten loppu muuttaa kirjan koko tunnelman ja tekee sen tyylillä.
Keviniin ovat (nopean silmäyksen perusteella) tutustuneet myös ainakin Maija ja Salla.
Tämä olisi niin kiva saada luettua ennen elokuvan ilmestymistä! Poikani Kevin on jo aivan liian pitkään ollut hyllyssäni lukematta. Kiitos hyvästä arviosta, luen sen vielä suuremmalla intensiteetillä sitten kun olen itse lukenut kirjan :)
VastaaPoistaMinä olen lukenut kirjan jo parisen vuotta sitten ja pidin tietysti. Nyt odotan tosiaan elokuvaa innolla! :)
VastaaPoistaJei. Ei tärkeämpää!
Minulle tämä on ihan suurimpia lukukokemuksia ikinä, joskin pienimmät yksityiskohdat ovat jo unohtuneet, sillä luin tämän 2006 - kun olin ensin kertaa raskaana. :D Mutta upea kirja, olen iloinen, että sinäkin pidit. Minä sain lukea sen täysin puhtaalta pöydältä, mutta voisin kuvitella, että nyt odotukset olisivat hurjan kovat.
VastaaPoistaHuh, onneksi et pettynyt! :)
VastaaPoistaMinulla on lukukokemus vielä niin hyvässä muistissa, että kylmät väreet menivät selkää pitkin, kun luin juttuasi. Karmiva ja ahdistava, mutta selkeästi viiden tähden (linnun) kirja :)
Tämä on kirja, joka minun on saatava luettua tämän vuoden puolella. Aina siirrän ja siirrän näitä mahdollisia parhaita lukukokemuksia ikinä, ja se on typerää. Tänä vuonna aion lukea vain kaikkein mielenkiintoisimpia kirjoja, jä tämä on joukossa ehdottomasti.
VastaaPoistaSamaa mieltä, tämä kirja ei ihan heti unohdu, poikkeuksellinen lukukokemus.
VastaaPoistaMinäkin luin tämän pari vuotta sitten ja tosiaan huikea, pysäyttävä lukukokemus. Elokuvakin on pakko nähdä:)
VastaaPoistaOnko useampikin lukija, siis muutkin kuin Peikkoneito, onnistuneet lukemaan Kevinin tietämättä, mikä se hirmuinen teko on? Luin jo aikoinaan, kun Suomessa oli tapahtunut vastaavaa, jostakin lehdestä, että Shriver on kirjoittanut kirjan aiheesta ja siinä mainittiin Kevinin käyttämä asekin.
VastaaPoistaKoska itse tiedän, mistä on kyse, ei tuo jännityksen rakentuminen oikein toimi omassa lukukokemuksessani ja tuntuu vähän teennäiseltä. (Luin Keviniä syksyllä pari ensimmäistä lukua, mutta kirja jäi sitten "lepäämään".)
Kiitos kaikille kommenteistanne!
VastaaPoistaOli onni, etten ollut mistään lukenut spoilaavia tietoja Kevinin teosta ennen lukemista, se olisi kyllä pilannut lukukokemusta merkittävästi. Pihkuran toimittajat, kun menevät ajattelemattomuuttaan kirjoittamaan liikaa ja pilaamaan ihmisten kirjanautintoja.
Toivottavasti elokuvaan on osattu rakentaa sama jännitys kaikille kirjan jo lukeneille ja juonen tietäville.
Tuulia&Sonja: odotan arvioitanne, kun saatte tämän luettua. :)
Kirja on raakuudessaan ja salamyhkäisessä painostavuudessaan vahva kokemus. Minä luin juuri, kun Suomessa rytisi ja minulla kirja lepäili tästä syystä puoli vuotta. En vain kyennyt lukemaan sitä, mikä oli juuri tapahtunut.
VastaaPoistaShriveriahan kritisoitiin paljon juuri äidin henkilökuvasta: miten äiti voi olla tunteeton. Shriver rikkoo mielestäni hienosti myös sitä vallalla vahvasti olevaa äitimyyttiä kirjassaan. Monitasoinen kirja! En tiedä, kykenenkö katsomaan elokuvaa.
Hui, varmasti siihen aikaa kirja oli liian voimakas kokemus, olisi itseltänikin varmaan jäänyt hyllylle. Nyt ne tapahtumat ovat jo niin kaukana, etteivät ne tuoneet minulle kirjan tapahtumia tosielämään.
PoistaTuo äitimyytin rikkominen olikin yksi kirjan hienoimmista piirteistä!
Minusta kirjassa oli taas liikaakin vihjeitä lopusta, mutta vaikuttava yhtä kaikki. En keksi mitään sanottavaa, jota ei olisi jo sanottu tässä keskustelussa. ;) En ole varma, haluanko/uskallanko katsoa leffan...
VastaaPoistaMinusta vihjeitä oli sopivasti, mutta saattaa olla että innoissani jätin muutaman välistä huomaamatta. On kyllä totta, että lopun pystyi tavallaan arvaamaan, mutta minä en ainakaan arvannut sitä mitä perheelle tapahtui, onneksi.
PoistaHieno postaus hienosta kirjasta :) Pidin tästä ihan mielettömästi, jopa niin paljon että annoin tämän ystävälleni lahjaksi. Juuri tuo äidin inhimillisyys vetosi minuunkin - mutta lapset, ovatko he oikeasti sellaisia kuin Eva antaa ymmärtää vai valehteleeko Eva? ;)
VastaaPoistaEhkä tuollaisia elämään sopeutumattomia lapsia on, mutta ehkä Evaki vähän kärjistää asioita. Ja Kevinin jälkeen pikkusisko olisi vaikuttanut rauhalliselta, vaikka olisikin ollut normaali. ;)
PoistaKerrankin sanon, että rakastan Shriveriä,mutta Kevin oli minulle liian rankka case!
VastaaPoistaMinun pitäisi ehdottomasti tutustua muihin Shrivereihin! Kevin oli kyllä rankka tapaus, mutta minä taidan olla lukemistoni suhteen turtunut rankkuuteen.
PoistaTätä ennen rankin oli Nadeem Aslamin Elävältä haudatut. Try it!
PoistaKiitos suosituksesta, olen kyllä lukenut sen jo. Se sai muuten kunnian olla reilu vuosi sitten blogini ensimmäinen viiden tähden (linnun) kirja! ;)
PoistaIhan tosi! Vaellankin nyt sinun Aslam -arivotasi kohti. Jos olen siellä jo kommentuinut, huomaat, että liika lukeminen vie muistin;-) Mutta kasvattaa järkeä, lupasi Mika Waltari.
PoistaHuomasin, että sulla on lukusessa Poika - odotan innolla ajatuksiasi kirjasta! Poikani Kevin oli hirvittävä lukukokemus, ja siksi juuri niin ikimuistoinen.
VastaaPoista