Maritta Lintunen: Sydänraja
WSOY, 2012
232 sivua
17-vuotiaana Ronja löytää vintiltä isoenoaan koskevat dokumentit. Jatkosodassa kaatuneen verisukulaisen kohtalo alkaa viitoittaa Ronjan elämän suuntaa, ja ylioppilaskeväänään yksinäinen uhmakas tyttö vaihtaa sukunimensä Sachseksi, ihailemansa sotilaan mukaan.
Ronja päätyy ääri-isänmaallisen Sydänraja-verkoston jäseneksi, mutta saa huomata, että toverillinen yhteisö dominoi, manipuloi ja vaatii palveluksia jäseniltään. Sydänrajan käskystä Ronja matkaa Venäjän Karjalaan ja soluttautuu arvaamattaan uskonlahkolaisten bussiseurueeseen. Seurueen kuljettajasta hän saa yllättäen itselleen apurin.
Ronja päätyy ääri-isänmaallisen Sydänraja-verkoston jäseneksi, mutta saa huomata, että toverillinen yhteisö dominoi, manipuloi ja vaatii palveluksia jäseniltään. Sydänrajan käskystä Ronja matkaa Venäjän Karjalaan ja soluttautuu arvaamattaan uskonlahkolaisten bussiseurueeseen. Seurueen kuljettajasta hän saa yllättäen itselleen apurin.
Olisin niin kovin halunnut pitää tästä enemmän kuin loppujenlopuksi pidin. Aihe kiinnosti ja kirjassa on hauskaa omakohtaisuutta alkaen päähenkilöiden nimistä. Minulla on nimittäin molempien päähenkilöiden kaimat serkkuinani, Ronja ja Otto.
Tarina etenee kahdessa ajassa. Otto on nuori sotilas, jota ajaa eteenpäin elämän palo ja kunnianhimo. Vuosikymmeniä myöhemmin Ronja on vaikutuksille altis nuori nainen, joka Oton tarinan luettuaan alkaa elämään omaa elämäänsä hänen kauttaan. Molempia hahmoja tutkitaan lisäksi myös sivullisten silmin, Ottoa mm. perheenjäsenten ja Ronjaa tytön matkallaan tapaamien sivullisten kautta.
Kun minulle selvisi tarinan monikerroksinen rakenne, aloin tuijottaa huolestuneena kirjan ohkaista olemusta ja mietin miten nuo reilut kaksisataa sivua riittävät tällaisen tarinan kertomiseen. Sivujen määrästä muodostuikin minulle kirjan suurin ongelma. Niiden puitteissa yksikään hahmo ei ehtinyt tulla kunnolla tutuksi. Ongelman ydin piili uskottavuudessa. En missään vaiheessa ehtinyt kunnolla saada kuvaa siitä, mitä Ronja todella ajatteli, ja hänen yhtäkkinen heittäytymisensä päätäpahkaa menneisyyteen tuntui hieman epäuskottavalta. Kyllähän nuori voi naiiviudessaan sännätä suin päin kohti tuntematonta, mutta olisin halunnut olla hänen päänsä sisällä näkemässä mitä tapahtuu. Otonkaan sankarillisuudesta en ehtinyt täysin vakuuttua ja olisin kaivannut Oton tarinaan lisää imua - sitä samaa mikä imaisi Ronjan.
Itse Sydänraja-liike kaikessa kiihkomielisyydessään oli todella kiinnostava, mutta siihenkin olisin kaivannut lisää syvyyttä, lisää tietoa. Lisää sivuja.
Sydänrajassa on kiinnostava idea, hyvin keksityt henkilöhahmot ja tapahtumarikas miljöö. En vain oikein päässyt niiden sisälle. Kaipasin lukukokemukseeni lisää tunnetta. Olisin halunnut olla huolissani Ronjan puolesta tai pidättää hengitystäni Oton hiiviskellessä vihollisten linjojen takana. En tuntenut oikein mitään, ja siksi kirja jäi vähän pintapuoliseksi.
Voi tietysti olla, että pikalukuisuuteni kääntyi taas minua vastaan. Ehkä hitaammin lukien se olisi päästänyt paremmin sisälleen.
tämä oli taas näitä, että heti sitaatista muistin kirjan. se kertoo jotain hyvää tarinasta, minun mielestäni.
VastaaPoistaTämä oli kyllä kirja, joka jäi mieleen, vaikken siitä niin vakuuttunutkaan. Ja kirjassa oli muutamia tuollaisia ikimuistoisia lauseita, jotka muistaa.
PoistaKirja kertoi mielestäni pelottavan vakuuttavasti mustavalkoisesta ajattelutavasta ja fanaattisuuden vaaroista - olipa kysymyksessä uskonto tai isänmaa. Se kertoo myös nuoren kaipuusta kuulua johonkin, löytää merkitys itselleen ja olemassaololleen. Lintusen teksti "makustelee" eri teemoja ja lähtee lentoon! :)
VastaaPoistaHienoa, että kirja lähti sinulle lentoon! Vaikka se ei minulle oikein maasta irronnutkaan niin se kyllä todella puhuu vakuuttavasti fanaattisuuden vaaroista ja herkkäuskoisuudesta.
Poista