sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

"HÄNTÄKIN OLI JOSKUS RAKASTETTU, LAPSENA, MUTTA RAKKAUS EI OLLUT KONKREETTISTA, ENNEN KUIN ITSE RAKASTI."

Petja Lähde: Poika
WSOY, 2012
189 sivua

On juhannuspäivän aamu, ja mies ajaa Volkswagen Golfia kohti Turkua. Kulahtaneen kylpytakin alta vilkkuvat siniset bokserit.
    Myös takapenkillä istuvalla pojalla on yllään kylpytakki. Hän on kolmekuinen, eikä vaippoja tullut mukaan, mutta nämä kaksi ovatkin ensimmäistä kertaa kahdestaa. Äiti on kotona lukittuna vessan oven taakse.

Tätä lukiessani ymmärsin ensimmäistä kertaa pienoisromaanin hienouden. Aiemmin pidin lajin edustajia vain liian lyhyinä kirjoina, jotka loppuvan ennen kuin ehtivät edes alkaa. Nyt huomasin miten lyhyestä tarinasta muotoutuu yksi vahva lukukokemus, joka puhuttaa myös viimeisen sivun sulkeuduttua. Tarina muodosti kokemuksen, juuri sellaisen pysähtyneen hetken, kun juo kahvilassa myöhästynyttä aamukahviaan ja avaa uuden kirjan kirjan... vain huomatakseen tuntia myöhemmin kirjan loputtua miten kahvinjämät ovat jo aikaa sitten kylmenneet kupinpohjalle. 

Tarina isästä ja pojasta on intensiteetiltään huikean voimakas. Mikä oikeus äidillä onkaan rakastaa lastaan enemmän kuin isällä? Tuoreiden vanhempien vaikeudet omassa nuoruudessaan heijastuvat nykyiseen suhteeseen, ja kummankin arvokkainta omaisuutta, lasta, ei ole enää haluta jakaa toisen kanssa.

Kirjassa on erilainen perspektiivi kuin muissa vastaavissa vanhemmuuden kasvutarinoissa. Hiljaisen pohdiskelun ja jatkuvat itseoikeutusten ja -syytösten ketjun sijaan tarinan valtaa isän rakkaus lapseensa ja opettelu vanhemmuuteen. Tapahtumista kuitenkin aistii kiireen tunnun, jotain tulee tapahtumaan pian ja se joku muuttaa kaiken. Lukija yrittää nauttia pojan ja isän välisistä hetkistä niin kauan kuin niitä kestää. 

Näin pieneen kirjaan mahtuu ihmeen paljon herkkän kaunista tekstiä, mutta sen ohella myös dramatiikkaa. Jotenkin kummasti näistä ei-niin-yhteensopivista palasista on saanut koottua hieno, mielenpainuva kokonaisuus, joka sisälsi suuria tunteita.

Poika oli teatteripiireistä tutun Petja Lähteen esikoiskirja ja sellaiseksi todella vaikuttava. Tällä kokemuksella olen kyllä ensimmäisenä jonossa kun häneltä joskus seuraava teos ilmestyy.









Poikaan on tutustunut myös Rachelle.

3 kommenttia:

  1. Tämän haluan kyllä ehdottomasti lukea jossain vaiheessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta saat kyllä sitten lainaksi, jos haluat. ;)

      Poista
  2. Pääsin pienoisromaanien makuun luettuani Saatin Lasnamäen lunastajan, joten taidanpa laittaa tämän lukulistalleni. Vaikuttaa hyvältä! :)

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta