Englanninkielinen alkuteos:
The Box Garden (1977)
Suomennos: Hanna Tarkka
Otava, 2012
261 sivua
Runoilija Charleen Forrestilla on kompleksinen suhde lähes kaikkiin elämänsä osa-alueisiin; ex-mieheensä, äitiinsä, säeseppoihin, rahaan ja rakastettuunsa. Ainoastaan Charleenin poika tuntuu olevan poikkeus joukossa, teini-ikäinen Seth onkin äitinsä täydellinen vastakohta: tasapainoinen ja sopeutuva.
Rintasyövän sairastanut Charleenin äiti ilmoittaa yllättäen avioituvansa, ja matka häihin Kanadan halki sysää Charleenin kohti lapsuuden muistoja. Samalla moni menneisyydessä kummitteleva ja nykyisyydessä levottomuutta herättävä ajatus odottamatta kirkastuu.
Olen lykännyt tämän kirjoittamista jo luvattoman pitkään. Syy piilee sanattomuudessa; pidin kirjasta paljon ja halusin kirjoittaa siitä arvoisensa arvostelun. Sanat kuitenkin tuntuvat olevan hukassa, en vain osaa kirjoittaa mitään rakentavaa. Ehkä kirjan raikas keveys ja mutkattomuus tarttuivat minuun ja nyt vedän kirjoittaessani mutkat suoriksi.
Ruohonvihreää oli tavattoman virkistävä lukukokemus. Se ei puskenut eteenpäin vaan eteni omalla painollaan turhia konstailematta. Tulipa taas kerran myös todistettua se, ettei kirjan tarvitse pursuta maailmaamullistavia käänteitä ollakseen hyvä, siihen riittää lahjakkaan kirjailijan hienosti muotoilema kieli.
Tarinassa parasta on se, ettei se keskittyy ihmissuhteisiin eikä tapahtumiin, tunteisiin eikä juonenkäänteisiin. Lähes neljäkymppinen runoilija Charleen on päähenkilönä jotenkin ihanan tavallinen, mutta silti omanlaisensa persoona. Hänellä tuntuvat olevan kaikki asiat ja ihmissuhteet vähän vinksallaan, kun taas hänen poikansa Sethillä on asiat niin hyvin mallillaan, että siinäkin on jotain kummallista. Charleen tuntuu olevan hukassa poikansa, kadonneen ex-miehensä, uuden rakkaansa, salaperäisen kirjeystävänsä, omintakeisen äitinsä ja sisarensa välissä.
Charleenin pedantti omantiensäkulkija-äiti on menossa naimisiin, ja tapahtuma kokoaa yhteen toisistaan hieman jo erkaantuneen perheen. Noina muutamana päivänä lapsuudenkodin katon alla koetaan sisarusrakkautta, laajennetaan sukua, etsitään ja löydetään, yritetään ymmärtää mennyttä ja nykyistä, koetetaan olla onnellisia. Pieni jännitysmomenttikin tarinaan piiloutuu, samoin kuin eräs merkittävä paljastus. Onneksi kirjailija on kuitenkin uskaltanut luottaa enemmän ihmissuhteiden ja toisiinsa kipinää iskevien luonteiden voimaan kuin tuohon jännittävyyteen. Tällaisenaan se oli hyvä twist, mutta olisi helposti varastanut pitkittyessään muulta tarinalta pohjan.
Kirjasta myös tuli hauskasti esiin aikakauden henkisyyden ihanne, se miten monet koettivat etsiä ja ymmärtää maailmaa korkeammalla tasolla kuin sitä on tarkoitettu ymmärrettävän. Paitsi Charleenin ihastuttavien hippiystävien, se korostuu erityisesti hänen entisen miehensä, Sethin isän kautta. Hänen etsintänsä johdatti hänet ympäri maailmaa, ja mihin hän olikaan kaiken tämän jälkeen päätynyt tarinan kohdatessa hänet?
Kun monille paljon lukeville ilmestyy jossain vaiheessa joku suosikkikirjailija, jonka tyyli vain kolahtaa kirja kirjalta enemmän. Nyt parin kirjan jälkeen Shields alkaa olla hyvää vauhtia kolahtamassa minulle. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa ja kehittää tarinoidensa juonta. Nyt pitäisi vain tutustua muihin hänen kirjoihinsa. Ainakin tämän sisaruskirja Pikkuseikkoja lähtee ensimmäisenä hakuun.
Ruoho on vihertänyt myös Karoliinan, Katjan, Leena Lumin, Marian ja Minnan blogeissa.
Oi, Peikkoneito!: Sinä kuulet ruohon laulun.
VastaaPoistaTässä on niin hieno kirja, että minä haluasin jo nyt lukea tämän uudelleen.
Aion suvella lukea uudestaan Shieldsin Kivipäiväkirjat ja tuoda teoksen myös blogiini. Pidin myös Larryn juhlista sekä kirjasta Ellei.
Kun tämä vähän aikaa muhii sinulla, niin saamme nähdä viisi tipua;-)
Tämä on kyllä sellainen kirja, että varmasti nostaa merkitystään kun lukukokemus muhiutuu hetken aikaa. :) Katsotaanpa jos Pikkuseikkoja saisi sitten ne viisi tipua.
PoistaJee, lisää Shieldsin ystäviä! Minulle Pikkuseikkoja oli täydellisempi kuin tämä, mutta pidin kyllä tästäkin paljon. Kiitos vain linkityksestä. :)
VastaaPoistaInnoissani olen myös siitä, että luet nyt Illan tullenia. <3
Odotan innolla pikkuseikkoja, minulle tuli ihan yllätyksenä, että ne ovat näin yhteneviä. :)
PoistaIllan tullen (ihanasti taipuu: tullenin) vaikuttaa tähän mennessä oikein lupaavalta!
Ihanaa! Minäkin iloitsen siitä, että sinusta on tillut Shieldsin ystävä. Olen itse fanittanut (!) hänen tuotantoaan tasan kymmenen vuotta. Silloin löysin Kivipäiväkirjat ja Larryn juhlat.
VastaaPoistaKaroliinan tavoin minäkin pidän enemmän Pikkuseikoista, mutta tämä sisarteoskin on ihana, tosiaankin omalla painollaan menevä.
Oma suursuosikkini Shieldsiltä on varmaan ikuisesti Rakkauden tasavalta.
Täytyy ehdottomasti lukea lisää Shieldsiä. Minä siis olen joskus aiemmin lukenut Kivipäiväkirjat, ja vaikka siitä on vähän aikaa, tykkäsin kyllä kovasti Silti Ruoho taisi kyllä viedä voiton. :)
PoistaApua, olen luullut että Shields on ihan outo tuttavuus minulle, mutta eipäs olekaan! Vanhaa lukupäiväkirjaa selatessani huomasin, että olen lukenut häneltä Kivipäiväkirjat aika pian sen suomentamisen jälkeen. Eikä minulla ole mitään mielikuvaa kirjasta :( Ei edes vaikka luin kustantajan kuvauksen kirjasta. Nyt menen nurkkaan häpeämään ja tutustun Shieldsiin uudelleen.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste, käyhän kurkkaamassa :)
VastaaPoista