"SANONPA VAAN, ETTÄ MIKSI TYYTYÄ OLEMAAN KIILTOMATO, KUN VOISI OLLA TÄHTI."

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Espanjankielinen alkuteos: 
La contadora de peliculas
Suomennos: Terttu Virta
Siltala, 2012
133 sivua

Kun María Margaritan kotikylään saapuu Marilyn Monroen tai Gary Cooperin elokuva, kerätään Marían kotona kaikki kolikot kasaan, jotta saataisiin ostettua yksi lippu. Sitten María lähetetään elokuviin - ja kun tyttö palaa kotiin, on hänen kerrottava elokuva perheelleen, ja pian koko kylä haluaa kuulla hänen taianomaista kerrontaansa. 

Tämä kirja kiinnitti ensimmäisenä huomioni Linnean taideteoksessa, jolla hän osalistui Amman mahtavaan copycat-kirjankansi -kilpailuun ja sen jälkeen (ja näköjään myös ennen sitä) kirjasta on kirjoittanut puoli blogistaniaa. Koska juonen kaikki pikkuvivahteetkin on kiitettävästi tuotu esille, en puutu enää chileläisen kaivoskylän oloihin, modernin maailman hiljaiseen maailmanvalloitukseen tai Marïan pahoihin kokemuksiin, vaan keskityn tuntemuksiin joita kirja herätti.

Kirja on kansineen päivineen aina kokonaisuus, ja monesti kanteen ollaan kustannusvaiheessa kiinnitetty vähemmän huomiota kuin minusta pitäisi. Olenkin vähän kirjankansien orja; voi olla että kovastikin hehkutettu kirja jää lukematta, jos sen kansi ei herätä mielenkiintoa ja on pliisu. Toisaalta taas on kansia, joiden verhoaman kirjan lukisin vaikka kirja kertoisi mistä ja olisi vaikka kuinka haukuttu tapaus. Elokuvankertoja on loistava esimerkki viimeksi mainitusta, päätin lukea sen jo ennen kuin olin lukenut yhtään arviota tai edes lukenut takakantta. 

Kirja on tarkkaan harkittu, yhtenäinen kokonaisuus viimeistä sanaa ja välimerkkiä myöten. Se on kerrottu Marían äänellä ja se kertoo sen, minkä tyttö haluaa meille kertoa. Kirja kuvaa hänen elämänsä tärkeimpiä tapahtumia, niitä jotka hän haluaa jälkeenpäin muistaa elämästään. Se keskittyy hänen nuoruutensa kullattuun aikaan elokuvankertojana ja vaikka se kertoo myöhemmin myös pahoista asioista, ne on ikään kuin vain mainittu tapahtuneeksi koska ne kuuluvat tarinan kulkuun. 

Kaikkein eniten pidin kirjassa sen jättämistä aukoista. Tuntui kuin María olisi pitänyt hengähdystauon jokaisen lauseensa ja kappaleensa jälkeen jättäen lukijalle tilaa nähdä tapahtumat silmissään. En ole koskaan lukenut kirjaa, joka olisi yhtä visuaalinen, en ole koskaan nähnyt kirkkaampia mielikuvia kuin tätä lukiessani. Koska sivujen reunoille ja kappaleiden loppuun oli jätetty tilaa, tuntui että koko kirja olisi hengittänyt lukijansa mukana.

Jotkut olisivat toivoneet tekstin jatkuvan pidempään, halunneet kuulla lisää Marían perheestä, äidistä ja tulevaisuudesta. Minusta kuitenkin kirjan lumo piili juuri siinä ettei se kertonut enempää. Näin kirjan runko jäi tavallaan päähän soimaan ja muotoutui lukijan mielikuvituksessa kokonaiseksi kokemukseksi, tarinaksi, elokuvaksi. Siksi sille on myös annettava aikaa kehittyä myös lukukokemuksen jälkeen.

En ollut alunperin antamassa tälle viittä tähteä, mutta kun luin oman tekstini läpi, niin oli pakko pysähtyä pohtimaan. Kun huomasin etten edes keksimällä keksi kirjasta mitään negatiivista, päätin sen olevan täysien pisteiden arvoinen.

Elokuvan ovat kertoneet myös: Anu, Arja, Elma Ilona, Jenni, Kaisa, Karoliina, Kirjaston kummitus, Leijailen, Linnea, Lumiomena, Maria, Mari A, Norkku, Sanna, Sara ja Zephyr.

MAAILMANVALLOITUS: Chile