Charlaine Harris:
Dead Reckoning
Gollancz, 2011
325 sivua
There's a reckoning on the way . . .
. . . and Sookie has a knack for being in trouble's way; not least when she witnesses the firebombing of Merlotte's, the bar where she works. Since Sam Merlotte is known to be two-natured, suspicion immediately falls on the anti-shifters in the area. Sookie suspects otherwise, but before she can investigate something else - something even more dangerous - comes up.
Sookie's lover Eric Northman and his 'child' Pam are plotting something in secret. Whatever it is, they seem determined to keep Sookie out of it; almost as determined as Sookie is to find out what's going on. She can't sit on the sidelines when both her work and her love life under threat - but as she's gradually drawn into their plans Sookie finds the situation is deadlier than she could ever have imagined.
Vampyyrit palaavat kuvioihin, mutta vain tämän yhden kirjan ajaksi. On ihan sallittua lukea välillä jotain vähemmän fiksua, varsinkin jos on taas kehittänyt itselleen yskis-pärskis-flunssan ja keskittyminen kärsii - eikö niin?
Sarjan yhdestoista osa on taas yksi niistä hieman välikirjan tuntuisista osista, jossa kursitaan levälleen jätettyjä juonenpäitä yhteen ja pysähdytään pohtimaan elämää ja ihmissuhteita. Sookie on tietenkin useammallakin tappolistalla, eihän muuta voisi odottaakaan. Toinen uhka nousee vampyyrien puolelta ja toiseen on syypää iänikuinen kiusankappale Sandra Pelt. Toinen tapaus saa "onnellisen" lopun, toinen taas väliaikaisen helpotuksen ja entistä suuremman uhan tulevaisuudessa.
Eipä tähän voi oikein paljoa muuta kirjoittaa juonta sen radikaalimmin paljastamatta. Joka tapauksessa Sookie on oma rakastettavan höpsö itsensä, Erik ja Pam yhtä viihdyttäviä kuin ennenkin ja elämä Bon Tempsissä totutusti epävakaista.
Tämä on sellainen sarja, jonka osia on tavattoman vaikea arvostella yksilöinä, kun tarina on kuitenkin niin tarkkaan nivoutunut edellisiin ja seuraaviin osiin. Ja vaikka tämä näitä rauhallisempia osia onkin, niin sarjassa niitäkin tarvitaan. Pidän juuri siitä, miten Harris osaa tasapainottaa sarjansa välillä nostamalla sen sykkeen taivaisiin ja välillä taas antamalle hengäsdystauon ja tilaa Sookien hauskoille pohdinnoille. Tämä osa sai taas odottamaan seuraavaa innolla, varsinkin kun se jätti sopivan setin juonilanganpäitä irralleen ja kohti tulevaisuutta.
Eihän tämä mitään korkeakirjallisuutta ole, eikä edes sarjan parasta antia, mutta silti se oli taattu lukunautinto. Näitä lukiessa ei muusta maailmasta tajua tuon taivaallista ja nauraa saa usein ihan ääneenkin. Yksi erityinen plussapuoli on myös se, että kerrankin saa kokea itsensä fiksuksi kun englanninkielinen teksti ei tunnu yhtään vaikeammalta tai hitaammalta kuin suomi.
. . . and Sookie has a knack for being in trouble's way; not least when she witnesses the firebombing of Merlotte's, the bar where she works. Since Sam Merlotte is known to be two-natured, suspicion immediately falls on the anti-shifters in the area. Sookie suspects otherwise, but before she can investigate something else - something even more dangerous - comes up.
Sookie's lover Eric Northman and his 'child' Pam are plotting something in secret. Whatever it is, they seem determined to keep Sookie out of it; almost as determined as Sookie is to find out what's going on. She can't sit on the sidelines when both her work and her love life under threat - but as she's gradually drawn into their plans Sookie finds the situation is deadlier than she could ever have imagined.
Vampyyrit palaavat kuvioihin, mutta vain tämän yhden kirjan ajaksi. On ihan sallittua lukea välillä jotain vähemmän fiksua, varsinkin jos on taas kehittänyt itselleen yskis-pärskis-flunssan ja keskittyminen kärsii - eikö niin?
Sarjan yhdestoista osa on taas yksi niistä hieman välikirjan tuntuisista osista, jossa kursitaan levälleen jätettyjä juonenpäitä yhteen ja pysähdytään pohtimaan elämää ja ihmissuhteita. Sookie on tietenkin useammallakin tappolistalla, eihän muuta voisi odottaakaan. Toinen uhka nousee vampyyrien puolelta ja toiseen on syypää iänikuinen kiusankappale Sandra Pelt. Toinen tapaus saa "onnellisen" lopun, toinen taas väliaikaisen helpotuksen ja entistä suuremman uhan tulevaisuudessa.
Eipä tähän voi oikein paljoa muuta kirjoittaa juonta sen radikaalimmin paljastamatta. Joka tapauksessa Sookie on oma rakastettavan höpsö itsensä, Erik ja Pam yhtä viihdyttäviä kuin ennenkin ja elämä Bon Tempsissä totutusti epävakaista.
Tämä on sellainen sarja, jonka osia on tavattoman vaikea arvostella yksilöinä, kun tarina on kuitenkin niin tarkkaan nivoutunut edellisiin ja seuraaviin osiin. Ja vaikka tämä näitä rauhallisempia osia onkin, niin sarjassa niitäkin tarvitaan. Pidän juuri siitä, miten Harris osaa tasapainottaa sarjansa välillä nostamalla sen sykkeen taivaisiin ja välillä taas antamalle hengäsdystauon ja tilaa Sookien hauskoille pohdinnoille. Tämä osa sai taas odottamaan seuraavaa innolla, varsinkin kun se jätti sopivan setin juonilanganpäitä irralleen ja kohti tulevaisuutta.
Eihän tämä mitään korkeakirjallisuutta ole, eikä edes sarjan parasta antia, mutta silti se oli taattu lukunautinto. Näitä lukiessa ei muusta maailmasta tajua tuon taivaallista ja nauraa saa usein ihan ääneenkin. Yksi erityinen plussapuoli on myös se, että kerrankin saa kokea itsensä fiksuksi kun englanninkielinen teksti ei tunnu yhtään vaikeammalta tai hitaammalta kuin suomi.
Kiva, että luit tämän! :)
VastaaPoistaMinä odotan jo innolla keväällä ilmestyvää seuraavaa osaa. Toivottavasti siinä on paljon Ericiä.
Niin minäkin! :)
VastaaPoistaLuulisi siinä aika paljon olevan; Felipen kanssa on varmasti paljon vampyyripoliittisia asioita ja sitten se Appius Liviuksen sopima liittojuttu. ;)