perjantai 15. kesäkuuta 2012

"HERÄTÄ MINUT ENNEN AURINGONNOUSUA."

Waris Dirie / Cathleen Miller:  
Aavikon kukka
Englanninkielinen alkuteos:  
Desert Flower (1998)
WSOY, 1999
251 sivua

Waris Dirie syntyi somalialaiseen paimentolaisperheeseen, jossa noudatettiin perinteisiä tapoja: tyttöjä naitettiin vanhemmille miehille ja pikkutyttöjen sukupuolielimet silvottiin.  Kolmetoistavuotiaana Waris nousi kapinaan ja karkasi välttääkseen avioliiton 60-vuotiaan kanssa.
    Monien vaikeuksien jälkeen hän onnistui matkustamaan kotiapulaiseksi Lontooseen. Tytön opetellessa siellä lukemaan ja kirjoittamaan eräs valokuvaaja kiinnitti huomionsa hänen kauneuteensa, ja pian Waris oli luonut mallinuran, joka vei hänet yli kymmeneksi vuodeksi New Yorkin muotipiirien tähdeksi ja lehtien kansikuviin. Myöhemmin hänestä tuli YK:n erityislähettiläs. 

Tämä minun on pitänyt lukea jo kauan. Varsinkin elokuvan ilmestyessä tästä puhuivat kaikki, ja minä kun en ole nähnyt elokuvaa enkä lukenut kirjaa, putosin hieman kärryiltä. Nyt kuitenkin muistin ja hankin kirjan käsiini kirjastosta (Porista, koska en osaa navigoida Turun elämänkertaosastolla).

Wariksen tarina on luultavasti kaikille jo tuttu, joten ei siitä sen enempää. Hienointa tarinassa on sen perustuminen tositapahtumiin ja samalla se nuoren tytön kasvutarina aavikoiden villikosta kohti itsenäistymistä ja omaa elämää. 

Kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa aina alun leijonankarjaisusta lopun ihmisoikeuspohdintoihin. Se oli nautittava, hyvin kirjoitettu ja maalasi hienosti Afrikan voimakkaat värit ja New Yorkin ihmisvilinän. Mutta (the famous but) siinä ei ollut mitään mikä olisi erottanut sen lajitovereistaan, näistä muista pakolaiskertomuksista. Olin odottanut jotain suurempaa, sellaista totaalista vau-efektiä, mutta se jäi puuttumaan. Toisaalta on hyvä, ettei tositarinaa ollut ruvettu värittämään millään epätodellisella.

Kirja jätti minut sanattomaksi, mutta eri tavalla kuin tahtoisin. Olisin mieluummin tarinan vaikuttavuuden sokaisema, mutta nyt sanat ovat hukassa, koska en tiedä mitä uutta sanoisin tästä. Vaikka en vielä blogia pitänytkään silloin kun tahkosin urakalla elämänkertoja, olen kuintenkin puhunut mielessäni niistä paljon. Nyt en osaa sanoa mitään muuta, mitään lisättävää noihin aiempiin mentaalisiin dialogeihin. Ei kirja huono ollut, ei missään nimessä, mutta en vain saanut siitä irti sitä mitä odotin saavani.

Blogeissa tästä on oltu vaikuttuttuneita, mutta ei mitenkään euforisella tasolla. Tarina on omiaan kaikille elämänkerroista pitäville, mutta kuten tuli todettua, liiallinen elämänkertapohja voi olla haitaksikin. Elokuvan aion ehdottomasti katsoa, varsinkin kun sen on kehuttu tukevan kirjan tarinaa olematta liian samanlainen. 









 Aavikon kukkia ovat haistelleet myös Ahmu, Janninna, Narseska, Sanna ja Susa.

MAAILMANVALLOITUS: Somalia

2 kommenttia:

  1. Itse haluaisin kovasti lukea tämän kirjan, elokuvan olen jo nähnyt ja se teki todellakin vaikutuksen. Niinkuin sanoit, epäilen itsekin, että kirja on melko elämänkerrallinen ja sellaisia kirjoja on jotenkin raskaampi ja hitaampi lukea kuin muita. Kiitos kuitenkin hyvästä arvostelusta! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle! Kannattaa kyllä lukea tämä. :)

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta