lauantai 9. kesäkuuta 2012

"SEHÄN ON PELKKÄÄ FIKTIOTA, EIKÖ NIIN?"

Joanne Harris: Sinisilmä
Englanninkielinen alkuteos:  
A Blueeyedboy (2010)
Suomennos: Katariina Kaila
Otava, 2010 
462 sivua

Nelikymppinen sairaala-apulainen B. B. asuu äitinsä luona pienessä kylässä Yorkshiressa. Hänen sosiaalinen elämänsä rajoittuu internetin sivustolle badguysrock. Siellä hän kyttää Albertinea, jonka kanssa hänellä on yhteinen menneisyys, ja hautoo synkkiä suunnitelmia.
   Äidin ja pojan traumaattinen suhde, veljesten vihanpito ja sokean lapsineron sydämeenkäypä kohtalo ovat keskeisessä osassa, kun totuus vinksahtaneesta perheestä alkaa raottua.

Johan oli tapaus tämä tarina. Se ei kyllä tosiaankaan päästänyt lukijaansa helpolla, mutta vaivanpalkaksi kietoi hänet syvälle verkkoonsa. Tämä kirja oli jotenkin onnistunut pakoilemaan minua maastoutumalla syvälle kirjahyllyni sisuksiin; löysin sen joskus tuoreeltaan kirpparilta ja olin aikeissa siirtyä pikaisiin lukupuuhiin, mutta jotenkin se sitten pääsi unohtumaan. Nyt oli aika korjata asia.

Sinisilmä on kirja, joka iskee sinisilmäistä lukijaa suoraam vyön alle. Kun kirjaa aloittaa, ei ole oikein varma mistä se kertoo, ja myöhemmin kun olettaa päässeensä kärryille, vedetään mattoalta uudella vanhan kumoavalla käänteellä. Kun päästään loppuun, on kaikki alkukäsitykset kumottu.

Tarinan keskiössä on nettiyhteisö, badguysrock, johon päähenkilömme kirjoittavat julkisia ja yksityisiä merkintöjä. Kun koko tarina kerrotaan näiden postausten kautta, pääsevät julkisen ja ysityisen tekstin sävyerot kiehtovalla tavalla esiin.

Ensin tapaamme sankarimme blueeyedboyn,  joka on yhteisön perustaja ja kulmakivi. On selvää, että sinisilmäpojalla on hämärä tausta ja sitäkin hämärämmät perhesuhteet. Hänen alkaessa käydä läpi elämäänsä, paljastuu synkkiä salaisuuksia. Julkisesti hän kirjoittaa murhien ja murhanhimon kautta luoden itselleen vahvan murhaajan imagon, mutta kuinka paljon tästä onkaan hänen aitoa henkilöitymäänsä ja kuinka paljon luotua identiteettiä? Ovatko murhat metaforaa, toiveita vai todellisuutta? Toiseksi kiintopisteeksi b.b:n rinnalla nousee Albertine, jonka menneisyys kietoutuu yhteen blueeyedboyn kanssa.

Kerronta etenee näennäisesti kahden hahmon merkintöjen kautta, mutta se esittelee myös huomattavan joukon muita henkilöitä, jotka omalla tavallaan kietoutuvat kirjoittajien persooniin. Joillain henkilöillä on suurempi merkitys kuin toisilla, mutta sitä kuka merkitsee mitäkin, ei lukijalle paljasteta ennen loppua. Varmaa on vain se, etteivät ennakkokäsitykset pidä heidänkään kohdallaan paikkaansa.

Sinisilmä on psykologinen romaani, mutta se on myös jännitysnäytelmä, trilleri ja kieroutunut ihmissuhdekuvaelma. Se käyttää hyväkseen värejä voimistaakseen ilmaisuaan, ehkä siksikin pidin tästä niin paljon - pidän väreistä ja pidän mielikuvista. Kirjassa väreillä on suurempikin symbolinen merkitys, ne ovat oikeastaan kuin persoonia itsessään, eikä ole aina varmaa kuka käyttää värin identiteettiä. Värien kuvaelma seurasi läpi kirjan, ja jotenkin maalasi kaikki sanat; blueeyedboyn sinisen monilla sävyillä ja Albertinen lumenvalkoisella.

Sinisilmä on myös siitä mielenkiintoinen tapaus, että se on jakanut bloggarit totaalisesti. Toisille se on ollut täynnä ahdistusta, eikä paljoa muuta, joillekin taas paljon enemmän. Minä lukeudun jälkimmäiseen, jotenkin tavoitin tästä juonen lisäksi jotain hienovaraisen taiteellista ja kaunista.

Joanne Harrisilta olen aiemmin lukenut vain Pienen suklaapuodin  ja se erosi tästä tyyliltään niin valtavan paljon, etten ikimaailmassa olisi osannut sijoittaa näitä saman kirjailijan alle. Nyt kun huomaan Harrisin kirjallisen monipuolisuuden, alkoi hyllyssä nököttävä Appelsiinin tuoksu kiinnostaa yhä enemmässä määrin, vaikka se ei paljoa kehuja olekaan kerännyt.







Sinisten silmien läpi ovat lukeneet myös anni.M, Janninna, Rachelle ja Susa.

13 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, ei pitänyt poistaa vain korjata! No, joka tapauksessa tämä oli minusta aivan huikea kirja, loistavasti rakennettu tarina, jossa kesken lauseen keikautettiin koko lukijan päässään rakentama kuvio uuteen asentoon! Nautin kovasti, kun minua vietiin kuin pässiä narussa ;)

      Poista
    2. Minäkin nautin siitä, kun minua narutettiin kunnolla. Harvoissa dekkareissa on näin yllätyksellistä juonta! ;)

      Poista
  2. Minusta tämä oli hyvä, mutta todellakin mielettömän ahdistava. Kirja muuttikin hyvin pian siskon hyllyyn mna pelottelemasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui. Minua se ei tuossa hyllyssä pelota, kun kansi on kiinni, mutta sisältä kyllä ahdistus kumpusi lujasti. :)

      Poista
  3. Minä en ole vielä lukenut tätä, mutta tarkoitus kyllä on! Appelsiinin tuoksun luin muutama vuosi sitten ja muistan tykänneeni kovasti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, jos sinä tylläsit siitä, niin luultavasti silloin minäkin! :D

      Poista
  4. Minäkin luulin Joanne Harrisin olevan jotenkin kirjailijana sieltä "nössömmästä" päästä, mutta tämä kirja tosiaan muutti ennakkoluuloni kirjailijaa kohtaan ihan täysin. Todella hyvä kirja, jonka haluaisin joskus lukea uudelleen - nyt kun tiedän tarinan kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin lukea tämän joskus uudelleen nyt kun tiedän kaikki kuviot siitä. Täytyy kuitenkin antaa hieman pölyjen tasoittua ensin.

      Poista
  5. Minua kiinnostaisi kovasti lukea tämä, mutta kun olen kuullut tästä myös vähemmän ilahtuneita arvioita. HMM. Ehkä pistän harkintaan. Tämä tulee todella usein kirpparilla vastaan.

    Ps. Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita on myöskin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin löysin tämän kirpparilta ja olen sen jälkeen törmännyt useampiinkin kappaleisiin. Ilmeisesti jotkut sen liian ahdistavaksi kokeneet ovat joukolla laittaneet sitä eteenpäin.

      Herrasmiehistä ja huijareista en ole kuullutkaan, mutta nimi vaikuttaa todella kiinnostavalta!

      Poista
  6. Tykkäsin teoksesta kovasti, mutta nyt kun se palautui mieleen, muistan kyllä myös kirjan pohjalta nousseen ahdistuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ahdistus on näin jälkeenpäin jäänyt huikean juonen muistelun jalkoihin, mutta kyllä sen silti muistaa. Kiva kun sinäkin pidit tästä!

      Poista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta