“I LOVE HIM, I SAID, BYT EVEN TO MY OWN EARS I DIDN'T SOUND HAPPY ABOUT IT.”

Charlainen Harris: Deadlocked

Gollancz, 2012

327 sivua

Growing up with telepathic abilities, Sookie Stackhouse realized early on there were things she’d rather not know. And now that she’s an adult, she also realizes that some things she knows about, she’d rather not see—like Eric Northman feeding off another woman. A younger one.

   There’s a thing or two she’d like to say about that, but she has to keep quiet—Felipe de Castro, the Vampire King of Louisiana (and Arkansas and Nevada), is in town. It’s the worst possible time for a human body to show up in Eric’s front yard—especially the body of the woman whose blood he just drank.

   Now, it’s up to Sookie and Bill, the official Area Five investigator, to solve the murder. Sookie thinks that, at least this time, the dead girl’s fate has nothing to do with her. But she is wrong. She has an enemy, one far more devious than she would ever suspect, who’s set out to make Sookie’s world come crashing down.

Sookiekirjat kiilaavat aina jonon ohi, mutta tällä hetkellä kun ei ollut rahaa tilata tai ostaa niin piti kiltistu odotella omaa kappalettaan kirjastosta. Ja pikkuikuisen koko kirja pääsi myös unohtumaan, kunnes Porin uutuushyllystä huomasin sen ja kotiutin oitis. Aivan täydellistä minilomanaloituslukemista!

Tyypilliseen tapaan lukeminen tapahtui lähes yhdeltä istumalta, kun ei voinut keskenkään lopettaa. Illalla saunan jälkeen aloitin ja kello läheni kolmea yöllä kun läimäisin kirjan kiinni.

Sarja on kokonaisuudessaan kiehtova ja mukaansatempaava, mutta siinä on nousunsa ja laskunsa kuten muissakin. Viime osa meni hieman alamäkeä sekavuudellaaan ja yhtenemättömillä juonikuvioillaan, mutta tämä kirja taas aloitti nousun, jossa edellisen kirjan katkeilleet langanpäät koottiin yhteen ja annettiin tapahtumille vauhtia.

Minulla on vaikeuksia kirjoittaa tämän juonesta mitään - toisaalta koska en halua paljastaa liikaa, ja toisaalta siksi että puhuminen vampyyreista, keijuista ja ihmissusista kuulostaa yksinkertaisesti pöhköltä, vaikka niistä yrittäisi kirjoittaa kuinka fiksusti. Charlaine Harris saa kuitenkin yli-inhimilliset rotunsa asettumaan sopusointuun tarinassaan, ja en edes kyseenalaista niiden uskottavuutta. Mutta kun yrittää kirjoittaa itse jotain niistä ja samalla kääntää suomeksi kaikenmaailman wereanimalit...

Juonenkulku oli kiinnostava edeten alun sinällään merkityksettömästä murhatutkimuksesta Sookien aina niin monimutkaisten ihmissuhteiden kautta eri yhteisöiden ongelmiin. Kirjahan on sarjan toiseksi viimeinen (ainakin tietääkseni) ja se enteileekin jo hieman lopun alkua. Eri yhteisöt erottautuvat entistä enemmän toisistaan ja Sookie heiluu irrallisena poijuna niiden välissä eikä tiedä mitä kohti hänen sydämensä häntä ohjaa. Jotenkin tuntuu selvältä, ettei yhteiselo tule enää onnistumaan, ja Sookien on valittava mihin kuuluu. Kirjan lopussa saadaan aika selvä vihje siitä, miten Sookien rakkauselämälle tulee tapahtumaan, ja täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti olisin tähän ratkaisuun oikein tyytyväinen.

Kirja on saanut melko ristiriitaista palautetta. Sitä on kehuttu, mutta myös haukuttu. Joillekin se sijoittuu sarjan paremmalle puolelle ja jollekin taas pohjimmaiselle. Jotenkin onkin hienoa, että sarjasta on jokaiselle muodostunut omia suosikkikirjoja, eivätkä kaikki pidä samoista juonenkäänteistä tai ratkaisuista. Itse pidin tämän kirjan ratkaisuista, ja mielestäni tämä oli itseasiassa erittäin hyvinkin onnistunut kokonaisuus kun ajattelee sen asemaa toiseksi viimeisenä osana. Se tiivistää hyvin aiemmat käänteet ja jättää paljon odotuksia viimeiselle osalle. 

Suomalaisista bloggareista kirjan ovat lukeneet Kata, Maija ja marjis.