Petite Anglaise
Englanninkielinen alkuteos:
Petite Anglaise (2008)
Suomennos: Turun yliopiston suomentajaseminaari
Tammi, 2008
326 sivua
Catherine rakastuu Pariisiin ennen kuin on maistanut ensimmäsitäkään aitoa croissantia. Hän etsii itselleen kirjekaverin Lyonista, matkustaa Pariisiin yliopistovaihtoon ja hankki kouluavustajan paikan voidakseen tutustua kunnolla rakastamaansa maahan. Pian hänellä on jo kokopäivätyö unelmiensa Pariisissa. Pariisi on savuisia kahviloita Odéonin elokuvateatterien näytöksiä, kävelyjä ranskalaisen poikaystävän kanssa Montmarten mukulakivikaduilla.
Tämä kirja odotteli minua kirjastossa yhtenä päivänä kun menin tentin jälkeen uupuneena etsimään jotain piristävää luettavaa. Jo kansi hurmasi minut suloisuudellaan niin, että olisin jokatapauksessa kotiuttanut kirjan vaikka se olisi kertonutkin mistä. Takakansi jatkoi hurmaannuttamisoperaatiota; kevyen tuntuinen kirja, joka ei kuitenkaan vaikuttanut täysin sieluttomalta huttuhömpältä, ja lisäksi vielä blogiulottuvuus. Täydellistä!
Ja kirja osoittautui juuri sellaiseksi kuin ennalta aavistelinkin; arkielämän sattumuksia pursuilevaksi ihmissuhdetarinaksi eksoottisen ranskalaisella pohjavireellä. Se oli myös ennenkaikkea dokumentaatio siitä, miten blogin kirjoittaminen vaikuttaa elämään - ja nimenomaan dokumentaatio, sillä kirja perustuu kirjailijattaren omaan elämään ja samannimiseen blogiin, jota hän kirjoitti aina viime vuoteen asti.
Lukija saa seurata miten Catherinen (outoa sanoa Catherine, kirjassa hän oli aina vain Petite) ranskalaishuuma vakiintuu työpaikan, miehen ja lapsen myötä, ja muuttuu lopulta rutiineidensa kahlitsemaksi uraäitiydeksi. Blogin kautta hän saa purkaa arjen turhautumiaan, saa uutta voimaa ja tekee lopulta ratkaisun elämäntilanteensa suhteen. Elämä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.
Kirjassa minua eniten viehätti sen kieli. Kun kirjoitustyö on kulkeutunut blogimaailman kautta ennen siirtymistään kirjaksi, tekstissä on säilynyt tietynlainen omaleimainen sävy. Siinä asiat väritetään hieman räikeämmillä väreillä ja tietyt yksityiskohdat peitetään näkyviltä. Kun läheisten identiteettiä ei haluta paljastaa, miestä kuvaamaan syntyy nimi Sammakko, ja tytärtä Toukka.
Vaikka kirjan pääasiallinen sisältö keskittyy ihmissuhteisiin, oli minulle tärkeintä antia nimenomaan blogillinen ulotttuvuus. Petiten ajatukset eivät ole minullekaan vieraita. Vaikka kirjablogissa antaa henkilökohtaisesta elämästään vähemmän tietoa, eroaa blogiminä silti väkisin hieman siitä todellisesta minästä. Ja Petiten pohdiskellessa missä raja blogiminän ja tosiminän välillä kulkee, sekä puntaroidessa millaisia vaikutuksia sanoilla siihen millaisen kuvan antaa, voin allekirjoittaa joka sanan.
Kaikkein kiehtovinta on kirjan todellisuus. Catherine todella kirjoitti blogia, ja sieltä netistä se edelleen löytyy. Oli todella mielenkiintoista päästä oikeasti lukemaan kirjaa siirrettynä blogiin (tai blogia siirrettynä kirjaan). Ja tietenkin oli pakko hieman vakoilla mitä hänen elämäänsä nyt kuuluu, kirjan loppu jäi nimittäin kutkuttavalla tavalla avoimeksi. Naimisiin hän lopulta pääsi, mutta kenen kanssa?
Pariisin mukulakivikatuja ovat kävelleet myös Jenni, Penjami ja Sara.
Minä luin tämän silloin kun se ilmestyi muutama vuosi sitten ja pidin myös paljon. Vaikken vielä silloin blogannut, enkä tainnut edes seurata mitään blogeja. Catherinen blogia oli toki pakko käydä kurkkaamassa ja muutenkin urkkia hänen elämänsä käänteistä jälkeen kirjan.
VastaaPoistaHäneltä on kuulemma ilmestynyt toinenkin kirja tuon jälkeen, mutten ole saanut aikaiseksi googlata sitä. Ehkä teen sen nyt.
Se uusi kirja ei ilmeisesti ole elämänkerrallinen, mutta tietysti teemoiltaan myös pohjaa Catherinen elämään. Täytyy kyllä tutustua, ehkäpä sitä saa joskus odottaa suomeksikin.
PoistaMinulta meni tämä ilmestyessään täysin ohi. Ei sitä vissiin hirveästi mainostettu, kun luulisin kyllä ottaneeni vaarin jos olisin kuullut tästä.
Minä luin tämän ihan äsken bloggaajien viikoja varten ja yllätyin siitä, että chick-lit -kannen alle olikin piilotettu syvällisempikin kirja. Juuri Catherinen pohdinnat bloggauksen suhteen kiinnostivat minuakin, joskin vähän kyllä tunsin sääliä Sammakkoa kohtaan...
VastaaPoistaSe Catherinen toinen kirja oli muistaakseni Frech kisses.
Nimenomaan! Kansi on silkkaa chick-littiä kaikessa söpöydessään, mutta kirja ei onneksi ollut.
PoistaMinö en niin säälinyt Sammakkoa, kun hän oli kuitenkin aika vähättelevä perhettään kohtaan, mutta on se työnarkomaniakin surullista.
Minun on kai pakko lukea tämä. Luulen lukeneeni kirjan, mutta muutaman vuoden takaiset tiedot lukemistani kirjoista katosivat bittiavaruuteen Excel-tiedoston nyrjähtämisen vuoksi. Sitä paitsi sijoittuuhan kirja Pariisiin, siinä on tarpeeksi syytä lukemiseen ;)
VastaaPoistaApua! Bittiavaruudessa on paljon tärkeää tietoa nykyään. Tämä kirja ei onneksi varmaan pahene toisellakaan lukukerralla. :)
PoistaOi, tää kuulostaa tosi houkuttelevalta. Kaipailinkin jotain kevyttä chick-litin tyyppistä kesälomalukemiseksi, joten ehkäpä on suunnattava kirjastoon metsästämään tätä... Kiitos siis vinkistä! :)
VastaaPoistaTämä on kyllä täydellistä kesälomalukemistoa! :)
Poistamä luulin et tää on ihan joku chick lit, mutta tässä onkin toi blogi juttu. Täytyypä laittaa listalle.
VastaaPoistaMinäkin yllätyin iloisesti kun takakannesta paljastuikin blogikuvio, eikä tarvinnut hylätä maailman suloisinta kantta hyllyyn liian hömppänä.
PoistaPidin tästä Catherinen tyylistä kirjoittaa ja minunkin oli pakko mennä kurkkimaan, mitä hänen elämäänsä kirjan jälkeen kuului. Toisaalta kirjassa olisi voitu käsitellä sitäkin, että hän sai potkut töistä bloginsa takia!
VastaaPoistaTotta!
PoistaMutta ehkä siitäkin on joskus tulossa oma kirjansa. Tänne osoitteeseen se hankittaisiin taatusti.