"HÄNEN SANANSA PURSUI HYVIÄ AIKEITA; SE EI ILMAISSUT MINKÄÄNLAISTA RAKKAUTTA KIELEEN, AINOASTAAN SILMITÖNTÄ HALUA SAADA TUNNUSTUSTA."

Amelie Nothomb: Antikrista

Ranskankielinen alkuteos: 
Antéchrista (2003)

Otava, 2006

158 sivua

Blanche on kuudentoista ja vailla itsetuntoa, ystäviä ja rakkautta. Siksi hän on aivan haltioissaan saadessaan yllättäen huomiota suositulta, kauniilta ja itsevarmalta opiskelutoveriltaan Kristalta. 

    Mutta muille aina ystävällisen Kristan käytös muuttuu heti kun tytöt jäävät kahden kesken. Blanchen seurassa hänestä tulee pahansuopa, manipuloiva Antikrista, joka nöyryyttää uhriaan kaikilla keksimillään tavoilla. Lopulta Blanchen on pakko nousta taisteluun identiteettinsä säilyttääkseen. 

Tämä tuli joskus napattua Kirjatorin alennuskorista, kun eurolla sai. Sen jälkeen se on maannut puolisen vuotta koskemattomana kirjahyllyssä, kun en odottanut koskaan sen suhteen liikoja. Takakannen perusteella on vaikea päätellä onko tämä puhtaasti nuortenkirja, vai onko siinä syvällisempää pohdintaa. Toki siis nuortenkirjatkin voivat olla syvällisiä, mutta vähän olin skeptinen, kun sivujakin löytyi vain vähän päälle sata ja viisikymmentä. Sain tämän luettua ja viime viikolla, mutta en oikein osannut sanallistaa tuntemuksiani siitä.

Tämä oli kokonaisuudessaan sellainen välipalakirja, nopeasti luettu ja sulateltu. Ja kyllä se aika nuortenkirjatasolle jäi. Kertojana Blanche oli melko luonnollinen ja kerronta heijasteli mielestäni aika hyvin 16-vuotiaan tytön tuntoja. Mihinkään ei kuitenkaan pysähdytty pohtimaan vaan tapahtumat etenivät juosten. 

Kirjaa leimasi myös vahva epäuskoisuuden tunne. Kukaan normaali nuori ei ole noin korostetun itseriittoinen, kukaan perhe ei oikeasti ole noin hyväuskoinen, kenenkään vanhemmat eivät aseta vierasta oman lapsensa yläpuolelle tuolla tavoin. 

Sanaleikki Antikristus - Antikrista oli silti ihan hyvä oivallus.

"NO, JOS TOSIAAN JÄISIN SANOJA PAITSI, HALVEKSISIN ITSEÄNI NIIN ETTÄ LIESKAT LÖISIVÄT."

Gaétan Soucy: Tulitikkutyttö

Ranskankielinen alkuteos: 
La Petite fille qui aimait trop les allumettes (2000)

Gummerus, 2001
195 sivua

Tulitikkutyttö on unenomainen kertomus sisaruksista, jotka kasvavat muusta maailmasta erillään, seuranaan vain toisensa ja isän mahtava kirjasto vanhoine kirjoituksineen, sanakirjoineen ja satuineen. Kun isä päättää jättää maailman, on sisarusten kohdattava kartanon rajojen ulkopuolella oleva ällistyttävä todellisuus joka on kovin toisenlainen kuin isän ja kirjojen maailma. 

Kun nimestä ensimmäisenä tulee mieleen ihastuttava H.C. Andersenin satu, odottaa väkisinkin jotain samankaltaista, traagista tarinaa suloisen toivorikkaasti kirjoitettuna. Soucyn Tulitikkutyttö on kuitenkin aivan eri kastia. Se on tarina, joka hämmentää sivu sivulta enemmän mennen kokoajan kummallisemmaksi.

Kahden sisaruksen maailma järkkyy isän kuollessa ja heidän on lyhyessä ajassa opittava mitä maailma on. Omalaatuinen isähahmo kun on opettanut heidän elämään täysin eri tavoin kuin kyläläiset pyökkimetsän takana elävät. Lapset eivät koskaan ole nähneet muita ihmisiä, paitsi muutaman pelottavan "lähimmäisen", kuten sen, joka tulee kerran vuodessa myymään isälle pukin. Kun isä on poissa, poikien maailmankuva törmää väistämättä muuhun maailmaan ja törmäys ei tule olemaan helppo.

Kirja etenee toisen sisaruksen kirjoittamana, ja hänen nuoruutensa lievä piikikkyys ja näsäviisaus pistävät esiin kerronnasta. Hän kuvaa kaikkea siinä järjestyksessä kuin muistaa - ja ehtii kirjoittaa. Vähä vähältä kerronnan mukaan paljastuu lisää yksityiskohtia heidän elämästään ja asiat saavat selityksiä. Mitä enemmän hän kertoo, sitä selvemmin huomaa miten omituista kaikki tuossa talossa on - ja vähä vähältä kammottavampaa. Veikkaan, ettei kukaan voi olla hätkähtämättä saadessaan tietää mikä on kellarissa säilytettävä "Synnin Palkka".

Kirja on mielenkiintoisista aineksistaan huolimatta ehkä vähän liian outo ja tekotaiteellinen minulle. Tämänkaltaiseen juoneen olisi kaivannut syvällisempää kuvausta maailmankuvien yhteenkolahtamisesta ja sisarusten oppimisesta maailman tavoille. Nyt kirja jää lapsen hätähuudoksi turvallisen elämäntavan yhtäkkiä katketessa.