"NO, JOS TOSIAAN JÄISIN SANOJA PAITSI, HALVEKSISIN ITSEÄNI NIIN ETTÄ LIESKAT LÖISIVÄT."

Gaétan Soucy: Tulitikkutyttö

Ranskankielinen alkuteos: 
La Petite fille qui aimait trop les allumettes (2000)

Gummerus, 2001
195 sivua

Tulitikkutyttö on unenomainen kertomus sisaruksista, jotka kasvavat muusta maailmasta erillään, seuranaan vain toisensa ja isän mahtava kirjasto vanhoine kirjoituksineen, sanakirjoineen ja satuineen. Kun isä päättää jättää maailman, on sisarusten kohdattava kartanon rajojen ulkopuolella oleva ällistyttävä todellisuus joka on kovin toisenlainen kuin isän ja kirjojen maailma. 

Kun nimestä ensimmäisenä tulee mieleen ihastuttava H.C. Andersenin satu, odottaa väkisinkin jotain samankaltaista, traagista tarinaa suloisen toivorikkaasti kirjoitettuna. Soucyn Tulitikkutyttö on kuitenkin aivan eri kastia. Se on tarina, joka hämmentää sivu sivulta enemmän mennen kokoajan kummallisemmaksi.

Kahden sisaruksen maailma järkkyy isän kuollessa ja heidän on lyhyessä ajassa opittava mitä maailma on. Omalaatuinen isähahmo kun on opettanut heidän elämään täysin eri tavoin kuin kyläläiset pyökkimetsän takana elävät. Lapset eivät koskaan ole nähneet muita ihmisiä, paitsi muutaman pelottavan "lähimmäisen", kuten sen, joka tulee kerran vuodessa myymään isälle pukin. Kun isä on poissa, poikien maailmankuva törmää väistämättä muuhun maailmaan ja törmäys ei tule olemaan helppo.

Kirja etenee toisen sisaruksen kirjoittamana, ja hänen nuoruutensa lievä piikikkyys ja näsäviisaus pistävät esiin kerronnasta. Hän kuvaa kaikkea siinä järjestyksessä kuin muistaa - ja ehtii kirjoittaa. Vähä vähältä kerronnan mukaan paljastuu lisää yksityiskohtia heidän elämästään ja asiat saavat selityksiä. Mitä enemmän hän kertoo, sitä selvemmin huomaa miten omituista kaikki tuossa talossa on - ja vähä vähältä kammottavampaa. Veikkaan, ettei kukaan voi olla hätkähtämättä saadessaan tietää mikä on kellarissa säilytettävä "Synnin Palkka".

Kirja on mielenkiintoisista aineksistaan huolimatta ehkä vähän liian outo ja tekotaiteellinen minulle. Tämänkaltaiseen juoneen olisi kaivannut syvällisempää kuvausta maailmankuvien yhteenkolahtamisesta ja sisarusten oppimisesta maailman tavoille. Nyt kirja jää lapsen hätähuudoksi turvallisen elämäntavan yhtäkkiä katketessa.