"OLETKO SINÄ KOSKAAN HÄRNÄNNYT SARVIKUONOA?"

Jean M. Untinen-Auel: 

Luolakarhun klaani

Englanninkielinen alkuteos: 

The Clan of the Cave Bear (1980)

WSOY, 1981 

596 sivua

Ayla menettää lapsena perheensä maanjäristyksessä ja joutuu kokonaan toisen ihmislajin, Luolakarhun klaanin, kasvatettavaksi. Vankkarakenteiset, karvaiset ja lyhyet klaanilaiset hämmästelevät tytön siroa vartaloa ja vaaleaa ihoa heidän mielestään Ayla on ruma. Ihmetystä herättää myös vieraan äänekkyys. Tyttö itkee ja nauraa, kun taas klaanilaiset itse osoittavat tunteensa pelkkien eleiden avulla. Eniten klaanilaisia suututtaa Aylan niskurointi kauan sitten laadittuja, vanhoja hyviä sääntöjä vastaan. Aylaa ei voi kuitenkaan lannistaa, sillä hänellä on valtava elämänhalu ja suojelijanaan Suuren Luolaleijonan henki. Hänen veressään virtaa ihmiskunnan tulevaisuus.

Jean M. Untinen-Auel: 

Hevosten laakso

Englanninkielinen alkuteos: 

The Valley of Horses (1982)

WSOY, 1982

649 sivua

Luolakarhun klaanista tuttu Ayla on jättänyt raskain mielin lapsensa klaanin huostaan ja lähtenyt kohti pohjoisia aroja etsimään kaltaisiaan ihmisiä. Vaellettuaan kuukausia yksin Ayla löytää suojaisan laakson, jossa hevoslaumat laiduntavat. Hän luopuu ihmisten etsimisestä ja kesyttää varsan kasvatikseen. Kun Ayla kamppailee elämästään laaksossa, kaksi vieraan heimon miestä, Jondalar ja Thonolan, vaeltelee pitkin manteretta seikkailuja etsien. He kohtaavat monia metsästäjä- ja keräilijäkansoja, oppivat uusia kieliä ja uusia tapoja, mutta tietämättään he toteuttavat Aylan suurempaa kohtaloa. Vähitellen teidän tiensä johtaa kohti Aylan laaksoa.

Jean M. Untinen-Auel: 

Mammutin metsästäjät

Englanninkielinen alkuteos: 

The Mammoth Hunters (1985)

WSOY, 1985

852 sivua

Ayla ja Jondalar ovat lähteneet Hevosten laaksosta pienelle tutustumisretkelle ja törmäävät mammutin metsästäjiin. He menevät leiriin vierailulle ja päättävät sitten talvehtia mamutoiheimon parissa yksinäisen laakson sijasta. Leirissä Ayla näkee ihmeekseen oman toteemieläimensä, luolaleijonan, kallon. Hän näkee myös lapsen, joka muistuttaa liikuttavasti sitä pikkupoikaa, jonka hän joutui jättämään klaanista lähtiessään. Aylan kauneus ja merkilliset taidot herättävät huomiota varsinkin heimon miesten keskuudessa. Miten käy Aylan ja Jondalarin rakkauden?

Jean M. Untinen-Auel: 

Tasankojen vaeltajat

Englanninkielinen alkuteos: 

The Plains of Passage (1990)

WSOY, 1990

959 sivua

Ayla ja Jondalar lähtevät pitkälle vaellukselle mantereen halki kohti Jondalarin kotiseutua. Mukanaan heillä on kaksi hevosta ja Aylan kesyttämä susi, ensimmäinen koira. He kohtaavat matkallaan monia kansoja. Jotkut pelkäävät heitä, jotkut taas pitävät Aylaa pyhänä Maaemona. Jondalar joutuu vangiksi kylään, jossa naiset ovat nousseet kapinaan miehiä vastaan. Aylan oma menneisyys klaanikansan parissa nousee aavemaisesti mieleen, kun selviää mikä oli naisten käytöksen takana. Pitkä vaellus päättyy vaaralliseen jäätikön ylitykseen. Ayla saapuu paikkaan, jonka hän tunnistaa enneunistaan.

Jean M. Untinen-Auel: 

Luolien suojatit

Englanninkielinen alkuteos: 

The Shelters of Stone (2002)

WSOY, 2002

923 sivua

Luolakarhun klaanin kasvattama Ayla on viimein saapunut rakastettunsa Jondalarin kanssa tämän kotiin, zelandonien heimon Yhdeksänteen luolaan. Yhteisö on paljon suurempi kun ne, joissa Ayla on aiemmin elänyt, eikä hänen ole helppo ymmärtää kaikkia tapoja ja sääntöjä. Ayla haluaa vain asettua aloilleen ja perustaa perheen Jondalarin kanssa, mutta ensin hänen on saatava Jondalarin sukulaiset ymmärtämään, että myös inhotut klaanikansan jäsenet ovat ihmisiä. Suurimpien ratkaisujen eteen Ayla kuitenkin joutuu tutustuessaan zelandonien mahtaviin tietäjiin ja taianomaisiin palvontamenoihin. Jokin niissä vetää häntä vastustamattomasti puoleensa.

Jean M. Untinen-Auel: 

Maalattujen luolien maa

Englanninkielinen alkuteos: 

The Land of Painted Caves (2011)

WSOY, 2011

842 sivua

Maalattujen luolien maa jatkaa Aylan, hänen miehensä Jondalarin ja heidän pienen tyttärensä Jonaylan tarinaa. Ayla joutuu kohtaamaan aikuisen elämänsä ensimmäiset suuret haasteet. Samalla kun hän opettelee äitiyden taitoja, hän harjoittelee tullakseen Zelandoniksi: henkiseksi johtajaksi ja parantajaksi, joka hallitsee lääkkeiden ja yrttien sekä mielen salat. 



Nämä kuusi Maan lapset -sarjan kirjaa luin niin yhtenä pakettina, että en osaa niitä ruveta erottamaan erillisiksi arvosteluiksi. Tarina kuitenkin jatkuu johdonmukaisesti läpi kaikkien kuuden kirjan, joten ihan hyvin tätä sarjaa voi käsitellä yhtenä suurena tarinana. 

Olen aina havainnoinut näiden kirjojen olemassaolon, tavallaan, mutta en kuitenkaan ole niihin tarttunut. Nyt kun kuudes osa ilmestyi tänä vuonna melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen, havahduin näihin uudelleen. Muuta en juonesta tiennyt etukäteen kuin aikakauden, joten kirjoilla oli mahdollisuus yllättää positiivisesti. (Kuvaavaa muuten tuo yleinen tietämättömyys näiden kirjojen suhteen; kun selitin eräälle tutulleni mitä luen ja kerroin juonessa tapahtuvasta neandertalinihmisten ja kehittyneempien ihmisten kanssakäymisestä, tämä luuli että kyseessä on scifikirja, ja että se nykyihminen on jotenkin teleportattu sinne neandertalinihmisten aikakauteen.) Nämä Maan lapset muodostivat ihanan ajankulun kun tuhisi kipeänä peiton alla teekuppi kädessä ja keräili voimia arkeenpaluuseen. 

Kun annoin kirjoille tilaisuuden yllättää, ne tekivät sen. Tarina ihmislapsi Aylasta, joka kasvaa klaanikansan parissa, ja toimii myöhemmin näiden puolestapuhujana muille ihmisille imaisi mukaansa. Siinä oli juuri sopivasti seikkailua, totuutta, konflikteja ja rakkautta hyvälle kirja(sarja)lle, jota ei tarvitse liian tarkasti ruveta filosofisoimaan. 

Mistä pidin eniten, oli koko tarinan ajan mukana vilistää annos kulttuuria, uskontoa ja taidetta. Vaikka noin kaukaisen ajan takaa on vaikea selvittää autenttisia elintapoja, tarjoaa kirja hyvän kuvan siitä, millainen maailmankuva siihen aikaan olisi voinut vallita. Myöhemmin kirja kytkeytyy hienosti historiallisiin tosiseikkoihin, kuten arkeologisiin löydöksiin ja luolamaalauksiin, ja kytkee ne tarinaan. Myös kehittyvä oivallus eläinten kesyttämisestä ja ylipäätään eläinten hyödyntämisestä muunakin kuin kävelevänä ruokana kulkee mielenkiintoisesti Aylan mukana.

Pidin myös kirjan tarkan havainnollisesta kielestä. Lukiessaan tunsi miten jäiden sulamisvesien muodostamien purojen kylmän veden, näki jäätikönpinnan sokeuttavan valkoisuuden ja haistoi nuotiossa kypsyvän ruoan tuoksun. Ja taidesieluna tietysti rakastin kuvailua siitä, miten luolamaalaukset mukailevat kallion luonnollisia muodostumia ja miten helmin koristettu nuttu muodostuu tuhansista, käsin hiotuista luuhelmistä. 

Kipeänä ajatukseni olivat sen verran puuroa, että taisin niellä koko tarinan melkein pureksimatta. Pirteämpänä olisin voinut häiriintyä välillä vähän pitkänpiimäiseksi käyneestä matkanteosta, ja välillä mustasukkaisuus-rakkausteemoiltaan melkein Kauniita ja Rohkeita muistuttavasta juonesta (onneksi vain melkein).