Rakastan syksyä, aina silloin kun aurinkoa ei loista montaa päivää poissaolollaan ja ainainen harmaus ala masentaa. Syksyn lehdet on niin kauniita, kumpparit jalassa ja sateenvarjo kädessä on kiva läiskytellä tiensä yliopistolle ja kylmempi ilma mahdollistaa huivien, hattujen ja villasukkien käytön. Kynttilöitäkin on taas järkevä polttaa - poltan niitä kyllä välillä kesälläkin, mutta vasta pimeällä ne pääsee oikeuksiinsa. Niin... pidän syksystä. Olen kai syksyn lapsi kun olen aikanaan keskellä lokakuuta tähän maailmaan putkahtanut.
Opiskelut alkoivat taas syksyn osalta ja kun flunssasta pääsin ohitse, niin olen taas nauttinut koulumaailmasta. Varsinkin kun aloitin tuon italian. Ciao a tutti e un buon autunno!
Syyskuussa luin kirkkotrilogian loppuosien jälkeen pääasiassa Auelin Maan lapsia, mutta mahtuu kuukauteen vielä lukupiirikirjammekin. Sivuja kertyi ennätykselliset 5784, pitkälti Auelin järkäleiden ansioista, eikä tuo Amerikkalainen tyttökään ole sivullisesti mikään keijukainen.
Kirsti Ellilä: Pelastusrenkaita
Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa
Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö
Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
Jean M. Untinen-Auel: Hevosten laakso
Jean M. Untinen-Auel: Mammutin metsästäjät
Jean M. Untinen-Auel: Tasankojen vaeltajat
Jean M. Untinen-Auel: Luolien suojatit
Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa |
| Marek Langowski: In the candle light |
Parlo un po italiano... Italiano e lingua, che mi piace molto! Hoi, on kyllä niin ruosteessa, että taisi tulla tukoittain virheitä. Italian kieli on kaunein maailman kielista - ja tämä siis on täysin subjektiivinen mielipiteeni vainen. Ihania italian opintoja sinulle! Olisipa ihana lähteä kieltä opiskelemaan paikan päälle! Ehkä tulevaisuudessa....
VastaaPoistaGrazie! L'Italia è una bella lingua!
VastaaPoistaMinä en ole koskaan käynyt italiassa, ja ajattelin käyttää joskus tulevaisuudessa opiskelua tekosyynä, pitäähän sitä päästä paikan päälle harjoittelemaan. Vielä olen taidollisesti ihan alkeissa, toivottavasti se lähtee siitä soljumaan. ;)
No mutta ehdottomasti! Italiaan! Rooma on oma suosikkini. Olen ollut siellä kahteen otteeseen ja aina vain voisin mennä uudestaan. Toscanaan rakastuin: ihmiset, ruoka, viini ja kumpareet. Oh ja voih, matkakuumetta tyrkkää! Ci vediamo, bella Italia!
VastaaPoistaOletko muuten nähnyt elokuvan La vita e bella?
Hurja sivumäärä! Vain vähän vöhemmän kuin minä olen koko kirjablogini historiassa lukenut! Nostan silinteriäni (fiktiivisesti, en jaksa hakea hattuhyllyltä sitä...)
VastaaPoistaValkoinen kirahvi: Oi, olen kateellinen. Näin Italiannälkäisenä ensimmäisenä unelmoin Roomasta, mutta haluaisin myös ainakin Veronassa, Firenzessä ja Venetsiassa. Toscanakin olisi varmasti ihana, kuulemma siellä paistaa aina aurinko. ;) En ole nähnyt elokuvaa, mutta laitan korvan taakse!
VastaaPoistaNafisan: kiitokset! Minulla on ollut aika opiskelullisesti rauhallinen kuukausi kun ei ole vielä mitään suurtenttejä, mitkä rokottaisi kirjasaldoa, siksi olen ehtinyt noita sivuja keräillä.
Oi mitä Italia-keskusteluja täältä löytyikään! Minäkin rakastan Italiaa, Rooma hurmasi minutkin aivan totaalisesti, samoin Pisa, Firenze, Pompeji ja Cinque Terre, jonne haluaisin joskus uudestaan, pariksi viikoksi kiertelemään niitä viittä ihanaa kylää. <3 Napolista taas en pitänyt ollenkaan, mutta ehkä olosuhteet vaikuttivat asiaan (syysmyrsky, yleislakko ja jättimäiset roskavuoret ympäri kaupunkia). Veronaan ja Venetsiaan minäkin haluaisin pian... Kieltä en kyllä osaa ollenkaan. :)
VastaaPoistaOikeastaan tulin kommentoimaan tuohon Maan lapset -sarjaan. :) Olen lukenut Luolakarhun klaanin joskus kauan sitten ja pidin kirjasta paljon, mutta jostain syystä en ole koskaan saanut aikaiseksi lukea sarjaa loppuun. Voisinkin ottaa sinusta esimerkkiä vaikkapa ensi talvena, ja lukea koko sarjan yhteen pötköön! Hieno suoritus, peikkoneito!
Synttärisi ovat piakkoin? Onnea! <3