Marja-Leena Virtanen:
Kirjeitä kiven alle
Tammi, 2001
267 sivua
Puolivuotias Marketta seuraa haamuna perheensä lähtöä evakkoon. Myös tulevina vuosina hän pysyy siskonsa rinnalla, hänelle kaiman on hyvä purkaa tuntojaan kirjeissä, joita työnnetään kiven koloon. Äiti Siviähän ei osaa tyttäriin suhtautua, tärkeitä ovat pojat ja etenkin mies.Ehkä hän on liian ja nautiskeleva äidiksi ylipäätään? Niin epäilee Siviän oma äiti Mar, joka kutoo sukkaa kävellessäänkin.
Tämä arvostelu oli yksi niistä, joita tuntui todella vaikealta kirjoittaa. En osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. Toisaalta koin myös alemmuuskompleksin, koska tästä kirjasta on kirjoitettu useita niin loistavia arvosteluja. Kaikki sanat on jo käytetty, mitä minä voin enää lisätä?
Kirjeitä kiven alle ei ollut vain kirja, se oli juoseva puro, tanssia, elämää. Leena Lumi kuvaa lukemaansa elämyskokemukseksi, Valkoinen kirahvi pala palalta kuoriutuvaksi sipuliksi, vahvaksi, itkettäväksi. Sannalle tarina tuli ihon alle ja Saralle kirja oli täydellisyyttä hipova lukuelämys. Puoli blogimaailma on ottanut tämän kirjan omakseen.
Omaan itsekin karjalaisia sukujuuria ja olen kuunnellut tosielämän muistoja evakkomatkasta rakkailta ihmisiltä. Olen kuullut pienenä karjalaisia sanoja ja itsekin välillä viljellyt mietä ja sietä. Ehkä siksi tämä kirja upposi niin syvälle.
Eikä pelkästään se, vaan myös upea kerronta, sanojen läpi tihkuva tunne ja mieleenpainuvat hahmot. Se pieni ripaus maagista realismia sai tarinan lentämään ja minun lempikohtiani olivatkin juuri nuo Marketan ja kaimansa Toisen väliset hetket.
Kertojien lukumäärä ja aikahypyt olivat alussa vähällä ruveta ärsyttämään. Onneksi vain vähällä. Ja sekin tunne lähti nopeasti pois kun pääsi kunnolla alkuun.
Yllä mainittujen lisäksi kirjeitä kivien alta ovat löytäneet ainakin Norkku, Lumiomena, Susa, Anna Elina ja Karoliina.
Miksi tämä kirja on mennyt minulta blogeissa ihan ohi ja nyt ihmettelen, että miksi tämä on ollut niin pidetty :D Minulla on edelleen se ongelma, etteivät suomalaiset kirjat kiinnosta niin paljon kuin ulkomaalaiset. Siksi kai olen tämänkin arviot onnistunut ohittamaan.
VastaaPoistaTäytyy pitää tämä kirja mielessä!
Ihanaa, että pidit tästä! :)
VastaaPoistaNyt kun lukemisesta on jonkin aikaa, en voi kuin ihmetellä sitä, miten noin pieneen sivumäärään mahtui niin paljon. Tämä oli tosi upea kirja.
Minäkin sanon, että ihanaa että tykkäsit! Ja viisi lintua, jee♥
VastaaPoistaVoi että. Minä olisin halunnut pitää tästä kirjasta. Kirjeitä kiven alle onkin hieno romaani, sillä on paljon ansioita, mutta jostain syystä se ei onnistunut koskettamaan minua - ei, vaikka olen itsekin osin karjalainen. ;)
VastaaPoistaIhanaa, että sinä ja monet muut piditte.
Minäkin luin tämän juuri, mutta aivan yhtä vaikuttunut en siitä ollut kuin sinä. Hieno kirja ilman muuta ja viihdyin sen kanssa erinomaisesti, se herätti kaikenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia, mutta ihan täysin se ei minua mukaansa temmannut.
VastaaPoistaHienoa, että tällaisia vaikuttavia lukukokemuksia on!
Viisi tipua! Mä lainasin tämän juuri kirjastosta, saa nähdä tuleeko täältä suunnasta viittä pusua ;)
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne! :)
VastaaPoistaKaikki eivät tästä kirjasta sielunsiskoaan löytäneet, mutta onneksi on yhtä monta erilaista kirjamakua kuin lukijaakin. Toivon vilpittömästi kaikille samaa tunnetta kirjaa lukiessa kuin sain tästä.
Peikkoneito kiltti, tökkää minua joskus, kun minä en muista mitään...liika lukeminen vie muistin. Tämänkin olisit voinut vinkata minulle...näin Joanalta, että olit tehnyt tämän ja myös äänestänyt yhdeksi Blogistanian Finlandia-ehdokkaaksi. Hyvä valinta!
VastaaPoistaSiis olen tyhjentänyt itseni tästä puhki, mutta kuten ehkä arvaat, tämä on osa äidinpuoleisen sukuni karjalaisvaikenemishistoriaa, siis niin koin ja koen. Nyt kun olen saanut tutustua Marja-Leenaan tuntuu vielä enemmän, että sama on koettu. Asioita voi kokea myös vaikenemisen ja salailun kautta...
Tunnen tuon tunteen, että 'nyt kaikki ovat tästä jo käyttäneet kaikki sanat'. Usko tai älä, minulta jää joskus sen takia kirja tekemättä. Sinulta ei jäänyt. Hieno, herkkä teksti. Kiitos!
Leena Lumi: kiitos sinulle. Tämä kirja tosiaan herkisti ja jätti sanattomaksi. Oli varmasti mahtava kokemus tavata Marja-Leena, itsellenikin se varmaan antaisi paljon.
VastaaPoista