Laura Gustafsson: Huorasatu
Into, 2011
295 sivua
finlandiaehdokas 2011
Tänä syksynä:
Jumalat saapuvat Helsinkiin (vahingossa)!
Milla ryhtyy huoraksi! Kallakin ryhtyy huoraksi!
Seksiä, väkivaltaa, työvoimapolitiikkaa!
Ihmeellisiä eläimiä!
Maailman kauneimpia naisia! Ja myös joitain miehiä!
Tänä syksynä:
Rakkaus voittaa kuoleman (ainakin melkein)!
Kalla ryhtyy siivoojaksi! Milla ryhtyy äidiksi!
Söpöjä vauvoja!
Zombeja ja jälleensyntymiä!
Tänä syksynä:
Patriarkaatti kaatuu!
Jumalat saapuvat Helsinkiin (vahingossa)!
Milla ryhtyy huoraksi! Kallakin ryhtyy huoraksi!
Seksiä, väkivaltaa, työvoimapolitiikkaa!
Ihmeellisiä eläimiä!
Maailman kauneimpia naisia! Ja myös joitain miehiä!
Tänä syksynä:
Rakkaus voittaa kuoleman (ainakin melkein)!
Kalla ryhtyy siivoojaksi! Milla ryhtyy äidiksi!
Söpöjä vauvoja!
Zombeja ja jälleensyntymiä!
Tänä syksynä:
Patriarkaatti kaatuu!
Jo kansi ja nimi antavat odottaa pysäyttävää teosta, mutta silti se onnistui yllättämään rajuudellaan ainakin minut. Tämä on kirja, joka antaa ajattelemisen aihetta, mutta jota ei siteerata kahvipöydässä tai osteta vanhemmille joululahjaksi.
Ensimmäisestä sivusta lähtien teksi lähtee vyörymään silmille hyökyaallon lailla niin sanavalinnoillaan, aiheellaan kuin muotoilullaankin. Kieli tuo hieman mieleen teini-ikäisen päiväkirjan, jossa asiat suolletaan paperille mustavalkoisina, yhtään kaunistelematta tai hillitsemättä. Sanoista välittyy voimakas tunne, ikäänkuin ne olisi kirjoitettu vihan vallassa (tai himon...).
Jos odottaa kirjalta realismia, joutuu pettymään. Gustafsson korostaa huoran ammatin eri puolia monenkirjavilla yliluonnollisilla ilmiöillä. Tähän kun lisätään kreikkalaisia jumalia huoran ammattia kannustavan Afroditen johdolla, pudotaan jo aika kauas maan pinnalta.
Kreikan jumalien sijoittaminen nykyaikaan tuo kirkkaasti mieleen Marie Phillipsin Huonosti käyttäytyvät jumalat. Ironisoiva esitystapakin on aivan samankaltaine. Olisin luultavasti lämmennyt kirjalle enemmän ilman tätä vahvaa deja vu -ilmiötä.
Vaikka en henkilökohtaisesti kirjasta pitänytkään, haluan nostaa kirjailijalle hattua hänen rohkeudestaan. Näin häpeilemätön tyyli kuitenkin ajankohtaisen asian kanssa on perin harvinaista. Arvostan myös sitä, että hän vei shokeeraavan tyylinsä loppuun asti, eikä ruvennut hidastamaan tahtia ja jättämnyt asioita puolitiehen.
Lopuksi vieno ihmettely siitä, miten tämä kirja päätyi finlandiaehdokaslistalle. Yleensä siellä ei ihan tätä tyyliä olla nähty.
En ole lukenut kirjaa, vaikuttaa niin kamalan ärsyttävältä, että kiinnostus tuskin riittää edes kirjan lainaamiseen. Kannesta tulee mieleen nuorten kirja tai muka coolin taiteilijan aikaansaannos.
VastaaPoistaAihe on hyvä, mutta veikkaan, että se ei riitä siihen, että jaksaisin lukea :)
Ehkä kyynisyyteni johtuu, että lukemasta Tiilikan Punaisesta mekosta (vaikka siitä pidinkin!) on liian vähän aikaa.
Mä olenkin vähän pelännyt, että tämä olisi samanlainen kuin Huonosti käyttäytyvät jumalat.
VastaaPoistaEnpä siis taida vaivautua tarttumaan tähän.
Kerran jo varasin tämän kirjastosta, mutta peruutinkin varauksen jo tuossa pari viikkoa sitten. Ehkä joskus myöhemmin luen tämän, jos sattuu vaikka löytymään kirjaston hyllystä.
VastaaPoista