"PÄIVÄÄ, VOINKO TULLA MUKAASI?"

Martine & Louise Fokkens:  
Punaisten lyhtyjen kaksoset
Hollanninkielinen alkuteos:  
Ouwehoeren. Verhalen uit de Peeskamer.
Suomennos: Sari Hellsten
Minerva, 2012
208 sivua

Martine ja Louise Fokkens ovat seitsemänkymppiset identtiset kaksoset. He ovat työskennelleet Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella puoli vuosisataa. Sisarusten hilpeän haikeat ja suloisen kipeät tarinat todistavat, että he todella ovat kaiken kokeneita rakkauden ammattilaisia. Asiakkaisiin on mahtunut mitä oudoimpia tyyppejä, mutta myös niitä, jotka ovat säilyneet ystävinä nykypäiviin saakka.  

Prostituutiota tuntuvat pursuavan kaikki teokset klassikoista nykykirjoihin, mutta tämä kiinnitti huomioni erikoisella näkökulmallaan. Vaikkeivat nämä leidit ihan omasta tahdostaan alalle päätyneetkään, he löysivät siitä itselleen ammatin, ja tavallaan kotiutuivat uralleen, jopa nauttiat siitä.

Kirja etenee kahdella tasolla. Toisaalla Louise kertoo uransa alusta 1960-luvun punaisten lyhtyjen alla ja sisarusten päätymisestä myymään itseään. Toisaalla taas Martine näyttää millaista toiminta on 2010-luvulla. Kappaleet ovat lyhyitä ja vuorottelevat siskosten välillä. Louisen valottama historiallisempi näkökulma tuo kirjaan syvyyttä, kun taas keveämmin kirjoittava Martine tuo siihen kepeyttä ja hauskuutta.

Kirjassa on aivan mieletöntä huumoria, varsinkin näin naisen näkökulmasta, kun saa naureskella miesten eriskummallisille oikuille ja muutenkin härkäpäiselle käytökselle. Ihanaa lukea, miten huoraaminen (ja seksi) ei olekaan aina pelkkää naisten alistamista tällaisissa yhteyksissä, vaan naisella voi olla kaikki valttikortit käsissään, kun vain tietää mitä tekee. 

Pidin siitä, ettei kerronta pyrkinyt turhaan dramaattisuuteen, vaan luotti siskosten kuplivien luonteiden voimaan kantaa tarinaa eteenpäin. Koska kirjoittajina ovat toimineen Louise ja Martine itse, kuultaa rivien välistä persoonallisuus. Vaikka he ovatkin eläneet lähes koko elämänsä melkein kiinni toisissaan, on molemmilla kuitenkin omintakeinen ääni, ja ehkä juuri siksi kirjasta muodostuikin niin tasapainoinen kokonaisuus. 

Oman sävynsä tunnelmaan luo tietenkin myös kirjan dokumentaarisuus. Näistä naisista tehtiin vuonna 2011 dokumenttielokuva, ja kirjan idea syntyikin dokumentinteon yhteydessä, siinä kun materiaalia riitti ja ohjelman aika oli rajallinen. Dokumentin ansioista kirjan mukana on myös kattava sarja valokuvia siskosten elämästä, ja ne toivat hienoa lisäpontta tarinalle (hitsi noita menneiden aikojen muotivaatteita, ihan mahtavia).

Kaikenkaikkiaan tämä oli ihanan keveä lukukokemus, joka ei kuitenkaan ollut millään tavalla mutuhuttua. Sen kanssa sai nauraa ja ihmetellä maailmaa.