"WE CAN ONLY LEARN SO MUCH AND LIVE."

Thomas Harris: The Red Dragon
Random house,
352 sivua

Will Graham stands in a silent, empty house communing with a killer. An FBI instructor with a gift for hunting madmen, Graham knows what his murderer looks like, how he thinks, and what he did to his victims after they died. Now Graham must try to catch him. But to do it, he must feel the heat of a killer's brain, draw on the macabre advice of a dangerous mental patient, Dr. Hannibal Lecter, and follow a trail of microscopic clues to the place where another family has already been chosen to die--and where an innocent woman has found the Dragon first.

Thomas Harris: 
The Silence of the Lambs
Random house,  
432 sivua 

A serial murderer known only by a grotesquely apt nickname-Buffalo Bill-is stalking women. He has a purpose, but no one can fathom it, for the bodies are discovered in different states. Clarice Starling, a young trainee at the FBI Academy, is surprised to be summoned by Jack Crawford, chief of the Bureau's Behavioral Science section. Her assignment: to interview Dr. Hannibal Lecter-Hannibal the Cannibal-who is kept under close watch in the Baltimore State Hospital for the Criminally Insane.

Dr. Lecter is a former psychiatrist with a grisly history, unusual tastes, and an intense curiosity about the darker corners of the mind. His intimate understanding of the killer and of Clarice herself form the core of The Silence of the Lambs-and ingenious, masterfully written book and an unforgettable classic of suspense fiction.

Thomas Harris: Hannibal

Random House, 

496 sivua

You remember Hannibal Lecter: gentleman, genius, cannibal. Seven years have passed since Dr. Lecter escaped from custody. And for seven years he's been at large, free to savor the scents, the essences, of an unguarded world.

But intruders have entered Dr. Lecter's world, piercing his new identity, sensing the evil that surrounds him. For the multimillionaire Hannibal left maimed, for a corrupt Italian policeman, and for FBI agent Clarice Starling, who once stood before Lecter and who has never been the same, the final hunt for Hannibal Lecter has begun. All of them, in their separate ways, want to find Dr. Lecter. And all three will get their wish. But only one will live long enough to savor the reward.... 

Törmäsin näihin kirjastossa ja koska dekkarit ovat jääneet blogissani oppositioasemaan, päätin hyvittää tilannetta kolmella klassikolla. Ja kielenä tällä kertaa englanti, kun jotenkin taas iski himo siihen. On suorastaan päihdyttävä tunne huomata lukevansa sitä samalla tavoin kuin suomeakin. Vaikka suomi todella kaunista onkin, vaihtelu virkistää välillä. 

Aloitetaan The Red Dragonista. Siinä tapaamme sympaattisen tuntuisen rikkollisten profiloija Will Grahamin, miehen, jokaa vastoin tahtoaan houkutellaan tutkimaan kuohuttavia perhesurmia. Toisaalla tutustumme mieheen murhien takana ja näemme tekojen toisen puolen. Kiehtovalla tavalla järjen ja mielipuolisuuden rajalla liikkuva murhaaja toimii työkseen videoiden parissa ja intohimokseen nauttii niistä toisella tavalla uhrejaan kuvaamalla. Hän on saanut kovasti uutta sisältöä elämäänsä murhien myötä ja suunnittelee jo seuraavaa, tarkkaan pohtien ja valikoiden. Alkaa kilpajuoksu; kumpi selvittää lopulta tilanteen ensin, tutkija vai murhaaja

Kun kirjan juoni valkeni minulle, olin hieman hämmetynyt. Olin nimittäin kokoajan luullut kirjan kertovan itse tohtori Lecteristä, mutta olin aivan väärässä. Tappamisen sijaan Lecter pelaa kalterien takana omia pelejään muilla ihmisillä. Hänellä on avaimet löytää murhaaja, mutta luovuttaako hän niitä pois?

Ihmisten profilointi ja psykologia näyttelee kiinnostavan suurta osaa kirjassa. Vaikka minua eniten kiinnostikin Lecterin salaperäisen vahva persoona, oli myös kiinnostavaa tutustua Punaiseen Lohikäärmeeseen, jonka suurimmaksi viholliseksi osoittautuvat lopulta oma häilyväisyys ja sääli.

Kirja oli hyville dekkareille tyypilliseen tapaan jännittävä, arvaamaton ja mukaansatempaava. Mutta vaikka loppuratkaisu rakentuikin eri kautta kuin luulin, oli tulos siltu hieman liian odotettavissa oleva ja yllätyksetön. 

Uhrilampaissa oli minusta monitahoisempi rakenne ja kiinnostavampi idea. Will jää taka-alalle ja esiin nousee vielä opiskeleva rikostutkijanalku Clarise Sterling, joka saa tilaisuutensa tuikata varvasta viraston oven väliin päätyessään haastattelemaan Tri. Lecteriä erästyä tilastointia varten. Näiden kahden välille muodostuu kiintoisa suhde, ja epävarman Clarisen rinnalla Lecterin hallitseva persoona korostuu entisestään. 

Nyt murhaaja väijyy naisia, ja kun senaattorin tytär kaapataan, otetaan kovat keinot käyttöön tämän löytämiseksi. Pahaksi onneksi jutussa on niin monia eri tutkivia tahoja, että ne aiheuttavat hallaa toinen toisilleen. Lecter on taas tietojen lähtöpiste, mutta hänhän ei niitä ilmaiseksi anna. Kuka lopulta tarjoaakaan hänelle parasta sopimusta, kenelle lopulta hän kertoo ratkaisevan vinkin?

Uhrilampaat on edeltäjänsä tavoin jännittävä, mutta se kärsii asemastaan toisena osana. Ensimmäisen osa jälkeen on nimittäin melko selvää, minkälainen loppuratkaisu tulee olemaan. Jo alkumetreiltä pystyy päättelemään mitä lopussa tapahtuu ja kuka syyllisen lopulta nappaa.

Kolmas osa Hannibal rikkoi ilokseni kahta aiempaa osaa häirinneen ennustettavuuden. Muutenkin kolmas osa oli minusta kiinnostavin, koska siinä perinteinen hyvä-paha -asettelu keikahtaa nurin. Tutustumme tohtoriin lisää ja saamme tietää hänen aiempia tekojaan. Kaikista kauheuksista huolimatta huomaan äkkiä loikanneeni  Lecterin puolelle, kun hänen entinen henkiinjäänyt uhrinsa aloittaa kostonhimoisen ajojahdin. 

Nyt sen sijaan, että loppuratkaisu olisi selvä, se jakaantuu erilaisiin mahdollisuuksiin. Löytääkö Lecterin lopulta kostoa janoava uhri vai poliisi, vai löytääkö häntä kukaan? Ja jos löytäjä on Clarise Sterling, mitä edellisistä vaihtoehdoista hän edesauttaa? Loppuun päästyä ratkaisu kuitenkin yllättäää. Tapahtuu käänne, jota minä en ainakaan osannut odottaa. 

Vaikka Hannibal korvaa yllätyksellisyydellään aiempien osien ennalta-arvattavuutta, odotin siltä enemmän. Niin luettava ja penkkiinliimaava kuin sarja olikin, ei se minusta ollut mitenkään radikaalisti parempi joitain muita lukemiani dekkareita.

Kiinnostavinta lukukokemuksessa oli tarkkailla omaa suhtautumistani Lecteriin. Lopulta paitsi käännyin hänen puolelleen, taisin "ihastuakin" vähän. Minua kiehtoo tuollainen moniulotteinen persoona ja tuo huikea ihmistentuntemus ja älykkyys. Inhoan liian itsestäänselviä ja yksinkertaisia miehiä. Jotain salattua pitää olla, samoin kuin pikkuripaus vaaran tuntua. Täytyy silti toivoa, etten oikeassa elämässä kuitenkaan rakastu sarjamurhaajaan.