Ali Shaw:
Tyttö, joka muuttui lasiksi
Englanninkielinen alkuteos:
The Girl With Glass Feet (2009)
Atena, 2011
393 sivua
Sinä talvena St. Hauda’s Landin syrjäisellä saariryhmällä nähtiin lentävän valkoisia variksia, suosta huhuttiin löytyneen läpikuultavia ihmisruumiita – ja Ida Maclaird muuttui hiljalleen lasiksi.
Nuori valokuvaaja Midas Crook törmää joulukuisena iltapäivänä metsässä harhailevaan, hauraan oloiseen tyttöön, joka ontuu polulla kainalosauvoineen. Midasin ja tytön ystävyys alkaa hapuillen: Midas välttelee ihmisiä ja Ida eristäytyy säilyttääkseen salaisuutensa. Kun Midas saa selville, että Idan jalat ovat paksua läpinäkyvää lasia, heidän välilleen syntynyt varovainen luottamus uhkaa särkyä.
Salaisuuden paljastuminen sysää tapahtumat liikkeelle: Midas haluaa pelastaa Idan lasittumiselta, mutta yritys on toivoton. Lasittumisen syytä ei tunneta eikä parannuskeinoa ole. Idan ja Midasin rakastuminen on yhtä väistämätön kuin Idan muuttuminen lasiksi, ja kumpikin tietää, että aika käy vähiin.
Tyttö joka muuttui lasiksi on tummasävyinen ja kieleltään vivahteikas aikuisten satu toivosta ja kohtalon vääjäämättömyydestä. Todellisuus ja fantasia kietoutuvat teoksessa yhteen huikealla tavalla ja saavat aikaan omaperäisen, haikean rakkaustarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä.
Tämä kirja jäi mieleen, kun joku mainitsi sen yhdeksi kaikkein kauneimmista kansista (mistä olen ehdottomasti samaa mieltä). Kun näin sen kirjaston uutuushyllyssä, niin ajattelin katsoa ulottuuko kirjan lumovoima kansien väliinkin. Ja ulottuihan se.
Kirjaa on kuvailtu termillä aikuisten satu, ja sellainen se onkin - tosin satu vailla onnellista loppua. Pahuus ei henkilöidy ihmiseen vaan saaren salaperäisiin voimiin ja opetuskin on upotettu hienosyiseen tunteiden verkkoon. Kaikista mysteereistä ei koskaan saada selvyyttä ja salaperäisyys kietoutuu koko tarinan ympärille.
Henkilöhahmotkin ovat sadunomaisia, mutta eläviä. Idan hauraus ja herkkyys mausteenaan pieni annos kipakkuutta ja Midaksen valokuvaajan kauneutta etsivä sielu tasapainottavat toisiaan. Heihin on helppo samaistua, vaikka olosuhteet ovatkin maagisen pelottavat, epätodellisen tuntuiset. Kirjaan on ripoteltu myös muita kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat kuitenkin ohikulkijoita Idan ja Midaksen tarinassa, eikä heidän kohtalonsa koskaan selviä.
Idan ja Midaksen aika on loppumassa, ja lukija eläytyy tarinaan niin vahvasti, että tuntee ajan tikittävän ihollaan vääjäämättämästi, nopeutuen eteenpäin. Kun tuntee lähenevän lopun painostuksen, ei kirjaa enää malta laskea käsistään. Kun pääsee loppuun, tulee tyhjä olo. Nytkö se loppui? Näinkö?
Yksi kirjan parhaita puolia on se, että kirja on todella erilainen kuin ne mitä tavallisesti päädyn lukemaan. Jos maaginen realismi on yleensä tätä tasoa, niin siihen voisi enemmänkin tutustua.
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin anni.m, Susa, Satu ja Cathy.
Nuori valokuvaaja Midas Crook törmää joulukuisena iltapäivänä metsässä harhailevaan, hauraan oloiseen tyttöön, joka ontuu polulla kainalosauvoineen. Midasin ja tytön ystävyys alkaa hapuillen: Midas välttelee ihmisiä ja Ida eristäytyy säilyttääkseen salaisuutensa. Kun Midas saa selville, että Idan jalat ovat paksua läpinäkyvää lasia, heidän välilleen syntynyt varovainen luottamus uhkaa särkyä.
Salaisuuden paljastuminen sysää tapahtumat liikkeelle: Midas haluaa pelastaa Idan lasittumiselta, mutta yritys on toivoton. Lasittumisen syytä ei tunneta eikä parannuskeinoa ole. Idan ja Midasin rakastuminen on yhtä väistämätön kuin Idan muuttuminen lasiksi, ja kumpikin tietää, että aika käy vähiin.
Tyttö joka muuttui lasiksi on tummasävyinen ja kieleltään vivahteikas aikuisten satu toivosta ja kohtalon vääjäämättömyydestä. Todellisuus ja fantasia kietoutuvat teoksessa yhteen huikealla tavalla ja saavat aikaan omaperäisen, haikean rakkaustarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä.
Tämä kirja jäi mieleen, kun joku mainitsi sen yhdeksi kaikkein kauneimmista kansista (mistä olen ehdottomasti samaa mieltä). Kun näin sen kirjaston uutuushyllyssä, niin ajattelin katsoa ulottuuko kirjan lumovoima kansien väliinkin. Ja ulottuihan se.
Kirjaa on kuvailtu termillä aikuisten satu, ja sellainen se onkin - tosin satu vailla onnellista loppua. Pahuus ei henkilöidy ihmiseen vaan saaren salaperäisiin voimiin ja opetuskin on upotettu hienosyiseen tunteiden verkkoon. Kaikista mysteereistä ei koskaan saada selvyyttä ja salaperäisyys kietoutuu koko tarinan ympärille.
Henkilöhahmotkin ovat sadunomaisia, mutta eläviä. Idan hauraus ja herkkyys mausteenaan pieni annos kipakkuutta ja Midaksen valokuvaajan kauneutta etsivä sielu tasapainottavat toisiaan. Heihin on helppo samaistua, vaikka olosuhteet ovatkin maagisen pelottavat, epätodellisen tuntuiset. Kirjaan on ripoteltu myös muita kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat kuitenkin ohikulkijoita Idan ja Midaksen tarinassa, eikä heidän kohtalonsa koskaan selviä.
Idan ja Midaksen aika on loppumassa, ja lukija eläytyy tarinaan niin vahvasti, että tuntee ajan tikittävän ihollaan vääjäämättämästi, nopeutuen eteenpäin. Kun tuntee lähenevän lopun painostuksen, ei kirjaa enää malta laskea käsistään. Kun pääsee loppuun, tulee tyhjä olo. Nytkö se loppui? Näinkö?
Yksi kirjan parhaita puolia on se, että kirja on todella erilainen kuin ne mitä tavallisesti päädyn lukemaan. Jos maaginen realismi on yleensä tätä tasoa, niin siihen voisi enemmänkin tutustua.
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin anni.m, Susa, Satu ja Cathy.
Kirjassa taitaa olla maailmankaikkeuden kauneimmat kannet.
VastaaPoistaOnko tämän kohderyhmä todellakin aikuislukijat...
Leena, ainakin tämä aikuinen piti siitä kovasti ;)
VastaaPoistaJa kyllä tämä minusta on nimenomaan aikuisten kirja pienestä "satumaisuudesta" huolimatta. Ihmisten menneisyyksissä sekä keskinäisissä suhteissa on niin paljon sellaista, mikä ei mielestäni oli nuortenkirjojen aiheita ehkä vielä kuitenkaan.
Odotan kovasti, että pääsisin lukemaan tätä. Tuo idea on niin hieno, toivottavasti kieli ja kerronta yltää samalle tasolle!
VastaaPoistaLeena Lumi: minusta ainakin kohderyhmänä on selvästi aikuiset. Minä ainakaan en kovin paljon nuoremmille suosittele, sen verran rankkoja asioita ja tapa jolla niitä käsitellään on peittelemätön ja suora. :)
VastaaPoistaSusa: veit sanat suustani. ;)
Erja: Minusta kieli ja kerronta ylsi idean tasolle. Odotan innolla sinun arviotasi sitten kun joskus saat tämä luettua.