"ZEUS TÄYTYY PITÄÄ EROSSA MORSIUSNEIDOISTA, MUTTA HÄITÄ EI VOI VIETTÄÄ ILMAN HÄNTÄ."

Marie Phillips:  
Huonosti käyttäytyvät jumalat

Englanninkielinen alkuteos:  
Gods Behaving Badly (2007)

Bazar, 2009

301 sivua

Olympos on ikuinen. Lontoo on jumalainen. Kreikkalaiset jumalat eivät unohtuneet antiikkiin, vaan elävät tälläkin hetkellä Pohjois-Lontoossa kimppakämpässä. He ovat menettäneet voimiaan ja ovat perin ikävystyneitä, mutta tekevät edelleen samaa kuin menneinä aikoina: kinastelevat pikkuasioista ja punovat juonia, kostoja ja lemmenseikkailuja. 

Jotain on myös muuttunut. Apollon on TV-meedio, Artemis ulkoiluttaa ammatikseen koiria, Afrodite myy puhelinseksiä ja Zeus pysyttelee vintillä poissa tieltä. Maalliset asiatkin tuottavat huolta: asunnossa on kauhea sotku, eikä hyvän siivojan löytäminen ole helppoa Lontoossa. Onnekseen jumalat löytävät reipasotteisen Alicen, joka ottaa työn vastaan - mutta jumalten ja kuolevaisten kohtaaminen ei ole ennenkään sujunut ilman törmäyksiä...

Tämäkin käveli mukaan kirjamessuilta. Olen tutustunut paljon antiikin ajan eepoksiin ja jumaltaruihin, ja minua minusta idea sijoittaa nuo villit ja seikkailuhenkiset hahmot nykyajan Lontooseen on todella kiinnostava. Sitä paitsi takakansi viittaa vahvan satiiriseen tyyliin, ja sellaista olen lukenut aika vähän ja omistan sitäkin niukemmin.

Satiiria kirja pursuikin sitten yli ja ympäri. Parin ensimmäisen sivun jälkeen tuntui niin käsittämättömän kummalliselta että melkein lopetin siihen paikkaan. Tekstin sävy on hyökkäävä ja vyörytti kaikki jumalperheen luurangot heti lukijaparan niskaan. Kun kirjan ensimmäisiin sivuihin sisältyy paitsi sukurutsan harrastamista, seksipuheluihin vastaamista kuin tv-meedion haavettakin, ei lukija saa aukiloksahtanutta suutaan hetkeen kiinni. Vaikka alku pelästyttää helposti pois, se myös herättää uteliaisuutta - miten ihmeessä tästä sopasta saa kirjoitettua tarinan?

Itseasiassa aloin jotenkin pitää kirjasta. Hyökyaaltomaisesti etenevään juoneen tottui ja kaikkine outouksineen jumalien elämä on aika kiinnostavaa. Onneksi saamme myös ihmisnäkökulman; tyttö nimeltä Alice päätyy siivoojaksi tähän merkilliseen taloon ja hänen ystävänsä Neil roikkuu perässä huolestuneena - ja auttamattomasti rakastuneena. Tähän kuvioon kun sekoitamme yhden hyvin tähdätyn amorin nuolen, sammuneen auringon, pelastusretken manalaan ja aimo annoksen mustasukkaisuutta, rakkautta ja vahingoniloa, saamme totisesti aikaan aikamoisen tarinan.

Ylipäätäänkin antiikin jumalien mahdollinen olemassaolo nykymaailmassa on kiehtova ajatus. Antiikin jumalathan ovat ihmisenkaltaisia, ja heidän pariutumisestaan ihmisten kanssa syntyivät heerokset, kuten Herakles. He ovat kaikki jollain kieroutuneella Zeuksen lapsia, ja samalla silti suhteessa isäukkonsa kanssa. Kirjailija ei siis ole keksinyt hahmojen toikkarointia, vaan noudattaa hyvinkin tarkkaan muinaisten eeposten luomaa kuvaa. Ainoa erityinen piirre on nykyaika ja sen tuomat uudet mahdollisuudet. Minusta on jotenkin loogista, että antiikin rakkauden jumalatar on perin epäromanttiseen nykyaikaan turhautuneena päätynyt myymään puhelinseksiä saaden tyydytystä ainoastaan siitä, että kaikki pitävät häntä maailman kauneimpana olentona - kuten ovat aina pitäneet.

Tässä kirjassa riitti huumoria, seikkailua ja toimintaa, eikä sitä voi ottaa millään tasolla vakavasti. Silti pidin tästä, se oli omintakeisella tyylillään piristysruiske kaikkien niiden surullisenkaihoisten draamojen keskellä, mitä nykykirjat tuppaavat välillä olemaan. Suosittelen kaikille, joilla riittää huumorintajua ja kärsivällisyyttä päästä alkujärkytyksestä ohi.