maanantai 6. elokuuta 2012

"KOHTALO EI TEE KOTIKÄYNTEJÄ, VAAN SEN PERÄÄN PITÄÄ ITSE LÄHTEÄ."

Carlos Ruiz Zafón:  
Taivasten vanki
Espanjankielinen alkuteos:  
El prisonero del ciero (2011)
Suomennos: Antero Tiittula
Otava, 2012
332 sivua

Vuosi Tuulen varjon tapahtumien jälkeen salaperäinen muukalainen saapuu Semperen ja pojan kirjakauppaan, jossa työskentelee myös heidän ystävänsä Fermín Romero de Torres. Uhkaava vieras tuntuu tietävän Fermínin henkilöllisyyden.
Fasistien tyrmästä paennut Fermín toipuu kammottavista vankilakokemuksista ja suunnittelee häitään, mutta pysyäkseen turvassa ja voidakseen avioitua hän tarvitsee uuden identiteetin.
Tästä alkaa mysteerejä pursuava tarina rakkaudesta, ystävyydestä, kateudesta ja kostonhimosta. Se vie lukijan syvälle Francon sotilasdiktatuurin ajan Espanjaan, Barcelonan hämärille kujille ja Unohdettujen kirjojen hautausmaan uumeniin. 

Odotin paljon tältä kirjalta, koska molemmat aiemmat osat muodostivat upean koukuttavan maailman, johon odotin malttamattomasti pääseväni takaisin. Aiemmat osat luin nurinkurisessa järjestyksessä aloittaen Enkelipelistä ja jatkaen myöhemmin Tuulen varjoon. Molemmat nousivat korkealle parhaiden lukukokemusten listalla (en tiedä olivatko itse kirjat niin loistavia, vaan nimenomaan niiden aikaansaama lukukokemus).

Luullakseni näiden kirjojen pitäisi myös toimia itsenäisinä kokonaisuuksina, ja aiemmat toimivatkin, mutta jos en tätä lukiessani olisi jo tuntenut unohdettujen kirjojen hautausmaata, Herra Semperen & pojan kirjakauppaa ja sen henkilöitä sekä Davíd Martinia ja hänen matkaansa kirjailijuuteen, en olisi luultavasti tavouittanut tästä mitään samaa mystiikkaa kuin aiemmista. 

Olin iloinen saadessani tutustua paremmin henkilöiden taustoihin, ja varsinkin Fermínin aiempiin kokemuksiin. Rakastin Davíd Martinin esiintymistä kalterien takaisena mystisenä hulluna, taivasten vankina ja sitä miten hänen hahmonsa rakentuu tarinaan Fermínin kokemusten kautta. Rakastin syvyyttä, joka rakentui hahmoille heidän taustansa kautta. Rakastin kerrontatyyliä, rakastin upeaa kantta, jonka voisin ottaa vaikka tauluksi seinälleni. Mutta rakkaus ei ulottunut läpi koko teoksen.

Kirja tuntui minusta aivan liikaa välikirjalta, sellaiselta pehmeältä ja varovaiselta laskulta huikeiden tapahtumien jälkeen. Sen rakenne muistutti liikaa palapeliä. Olin juuri ehtinyt uppoutua takaisin Danielin maailmaan, ja hänen selvittäessään mystisen omistuskirjoituksen kautta Fermínin salaperäistä tuttavaa tuntui kuin olisin lukenut suoraa jatkoa Tuulen varjoon. Danielin tarina kuitenkin katkesi heti alkuunsa kun ääneen pääsi Fermín. Vaikka Fermínin tarina voitti kaameassakin kiehtovuudessaan minusta muun kirjan, en osannut enää rakentaa palasista yhtenäistä kokonaisuutta tarinan palattua Danieliin.

Olisin niin toivonut, että Zafón olisi rakentanut kirjastaan ehjemmän kokonaisuuden. Olisipa hän valinnut kertojakseen joko Danielin tai Fermínin, eikä rakentanut kerrontaa molempien varaan. Tarina ei ollut ollenkaan huono, mutta jotenkin en päässyt uppoutumaan ollenkaan samalla tasolla kuin aiempiin kirjoihin. Yksinkertaisesti odotin paljon enemmän ja siksi olin pettynyt.

Odotan edelleen innolla toivottavasti kaiken kokoavaa ja taas upeisiin korkeuksiin nousevaa neljättä osaa, joka päättää sarjan. Toivottavasti siinä pääsen taas nauttimaan aiempien kirjojen vertaisesta kokemuksesta, jonka pystyy tarjoamaan vain harva kirjailija.









Taivaisiin ovat olleet vangittuina myös Norkku, Päkä, Rachelle, Susa, jotka onnistuivat kaikki uppoutumaan paljon minua syvemmälle Barcelonan hämyisille kaduille. Löysin myös kirjasta googlaillessani minulle uuden  kirjablogin, Upotuksen, ja sen pitäjä Riina jakoi hienossa arviossaan eniten kanssani samaa näkökantaa Taivasten vangin välikirjamaisuudesta.

12 kommenttia:

  1. Olen ollut varovaisen kiinnostunut kirjailijan kirjoista jo jonkin aikaa, mutta juuri siksi en ole vielä tarttunut yhteenkään niistä. Täytyy antaa mahdollisuus tuolle Tuulen varjolle, eipä se ota jos ei annakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä ehdotomasti Tuulen varjoa, se vei jalat alta. :)

      Poista
  2. Ah, tämä oli sinustakin välikirja. Ihanahan Ruiz Zafónin maailma on mutta tämä jäi jotenkin niin kesken, ihan odotin että Daniel oli selvittänyt tietyn ikävän herran taustoja enemmänkin. Välikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. Välikija, harmi sinällään, mutta toivottavsti seuraava osa korjaa puutteet.

      Poista
  3. Minä en ole lukenut kirjailijalta (vielä) mitään, mutta Tuulen varjo kyllä kiinnostelisi. Siitä huolimatta se on ainakin toistaiseksi jäänyt hankkimatta, vaikka kirpparillakin usein tullut vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, minä mielelläni koiuttaisin tämän sopuhintan kirpparilta, mutta eipä vielä ole tullut vastaan. Suosittelen kyllä tutustumaan. :)

      Poista
  4. Välikirja tämä ehdottomasti oli, ja jo sivumäärän puolesta pieni pettymys minullekin. Kirjassa alkoi tapahtua vasta viimeisellä sivulla... Mutta tunnelmaan ihastuin. Toivotaan, että neljäs osa on kaiken odotuksen arvoinen!

    VastaaPoista
  5. Katselin oman blogin tilastoja ja löysin sitä kautta tänne, mukava kuulla että jollekin toisellekin kirja oli pettymys! Tai no mukava on ehkä väärä sana, sillä toivoisin kirjan tarjoavan kaikkille yhtä huikean lukuelämyksen kuin aiemmat osat. Mutta mietin, että enkö vain keskittynyt tarpeeksi, vai miksi Taivasten vanki oli niin laimea, mutta eihän vika taida olla minussa vaan kirjassa.

    Ja olen näköjään tietämättäni melkein matkinut sulta blogin nimen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ensin tuntui, että onko minussa vikaa kun en pääse tunnelmaan. Mutta ehkä syy on kuitenkin kirjassa.

      Onneksi vain melkein. ;) Ihan kiva, että on muunkinlaisia kirjablogien nimiä kuin niitä, jotka suoraan kuvaavat lukemista tai kirjoja. Ne ovat hienoja, mutta niissä tahtoo mennä sekaisin.

      Poista
  6. Sain nyt Tuulen varjon lahjaksi blogiystävältä ja odotan vain hetkeä, jolloin pääsen siihen käsiksi. Olen pitänyt näiden kirjojen kansista ja arvosteluista. Vain tätä kolmatta (?) ei ole niin ylistetty.

    VastaaPoista
  7. Luin Tuulen varjon alkukesästä ja voi, en ole pitkiin aikoihin rakastanut mitään kirjaa niin paljon. Viime viikolla sain itselleni Enkelipelin ja odotan jo malttamattomana, että pääsen siihen käsiksi. Odotan myös sitä hetkeä, että pääsen tähän kolmanteen osaan asti. :)

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta