LOKAKUUN LOPPULAUSUNTO

No ei se lokakuu ollut paljon parempi lukukuu kuin syyskuukaan. Tosin kyllä ehdin lukea, mutta en kirjoittaa, kolme blogaamatonta kirjaa olisi jo jonossa. Kiirettä on pitänyt koulun kanssa, ja eniten aikaa (=stressiä) kului niinkin hassuun asiaan kuin kandiaiheen valintaan. Inhottava tilanne kun pitäisi jo pohtia lähteitä ja tutkimuskysymyksiä, eikä vain keksi sitä aihetta vaikka kuinka ponnistelee. Yritän kai aina etsiä jotain elämää suurempaa, vaikka kehittää uuden teorian Viimeisestä ehtoollisesta tai jotain vastaavaa...(ja oppiaineethan olivat uskontotiede ja taidehistoria)

Vaikka montaa arvostelua en ehtinytkään naputella, oli kuukausi muilla tavoilla todella kirjallinen. Alkukuusta käytiin kirjabloggareiden mainio antiplagiaattikampanja, jota naureskelin sivustakatsojana kun en ehtinyt itse kirjoittaa omaa huijausjuoniselostustani. Uskomattomia käänteitä ilmaantui tuttuihin klassikkokirjoihin, ja taitaisi monessa blogistissa olla vähän kirjailijanvikaakin tämän perusteella. Huikea oli myös WSOY: järjestämä kirjallinen Ensi-ilta, jossa pääsi tutustumaan kirjasyksyn kuumimpiin uutuuskirjoihin ja tarinoihin niiden takaa. Kirjat tulivat jotenkin lähemmäs kun tapasi niiden kirjoittajat ja huomasi että ihmisiä hekin ovat, tosin taitavia sellaisia. Hienoja kokemuksia kertyi myös Helsingin kirjamessuista, joissa riittä muisteltavaa, puhuttavaa - ja luettavaa.

Blogattuja kirjoja kertyi siis harmikseni vain neljä, mutta kirjojen laadussa lukukuukausi oli kyllä sangen vaikuttava. Elokuvankertoja ja Kani nimeltä jumala ovat molemmat tänä vuonna luettujen kirjojen ehdotonta parhaimmistoa. Perinnönjakajat taas oli niin hauska ja omanlaisensa, että muistelen sitä suurella lämmöllä, ja vaikka Revolutionary Road ei ollut ihan minun kirjani, niin olihan se todella hieno teos ja suitsutuksensa ansainnut. Sivuja kertyi yhteensä ainoastaan tuhatkaksisataa ja yksi.

L. M. Montgomery: Perinnönjakajat
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Richard Yates: Revolutionary Road
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Blogiin oli tässä kuussa tultu kerrankin myös normaaleilla hakusanoilla, kirjailijoilla tai kirjojen nimillä. Myös kirjamessuille löytyi hakijoita. Eriskummallisin haku oli ehdottomasti epäonnistunut kissan peti keltainen, ja sillä oli tultu useampiakin kertoja. Enkä nyt oikein ymmärrä miten tällaisella haulla edes päätyi blogiini - en tietääkseni ole maininnut kissoja tai niiden petejä enkä suominut mitään kirjaa epäonnistuneeksi. Sana keltainen on ehkä saattanut jossain tekstissä vilahtaa...