"MUTTA EI PUHUTA KUOLEMASTA. PUHUTAAN SYNTYMÄSTÄ."

Susan Fletcher:  
Irlantilainen tyttö
Englanninkielinen alkuteos:  
Eve Green (2008)
Suomennos: Jonna Joskitt
Like, 2010
266 sivua

Eve Green odottaa esikoistaan. Hän palaa muistoissa omaan lapsuuteensa, aikaan jolloin hän oli juuri menettänyt äitinsä. Hänet lähetettiin Walesin maaseudulle kaatosateiden keskelle, missä kyläläisten katseet kääntyvät hänen peräänsä. Kuunnellessaan tarinoita perheensä historiasta hän ymmärtää, että menneisyydessä on synkkä tahra. Nyt, vuosia myöhemmin, hän on valmis kertomaan tarinansa. 

Irlantilainen tyttö oli minulle ennestään tyystin tuntematon, vaikka Fletcherin nimen olen kyllä kuullut Meriharakoiden ja Noidan ripin myötä (jotka kummatkin ovat kyllä lukulistalla). Siispä olen kiitollinen Sannalle, joka kaivoi sen kirjapinostaan seuraavaa lukupiirikirjaa pohtiessamme, kirjablogisti on nimittäin aina avoin positiiviselle yllätykselle. Aloin lisäksi lukea kirjaa todella myöhään, vasta edellisenä iltana, ja valmistauduin puolittain pakottamaan itseni sen kimppuun - mutta toisin kävi. Tapahtui totaalinen imaisureaktio ja huomasin ajan kulumisen vasta yön pikkutunneilla kun painoin kirjan kiinni.

Kirja kertoo Evangelinesta, nuoresta naisesta, jolla on ollut vaikea lapsuus. Odottaessaan omaa lastaan hän ryhtyy ensimmäistä kertaa käymään läpi mennyttä aikaa omassa elämässään. Kaupungissa lapsuutensa viettäneen tytön elämässä tapahtuu suuri muutos kun hänet äitinsä kuollessa viedään ennestään tuntemattomien isovanhempien luokse Walesin maaseudulle. Vaikka alku on aina hankala, tyttö kotiutuu pian luonnon keskelle ja löytää paikkansa. Kaikki eivät kuitenkaan katso Eveä hyvällä, ja miksei kukaan kerro mitään hänen isästään?

Walesin taianomainen ilmapiiri lumosi minut. Upeat maisemat näki sielunsa silmin, sateen tuoksu niityllä tulvi nenään ja auringonpaiste kuumeni iholla. Juoni itsessään oli toissijainen asia näin hienosti luodun tunnelman rinnalla. Kuitenkin juonikin on taitavasti rakennettu paljastamaan kokoajan pieniä vihjeitä tulevasta, vaikka paino onkin Even havainnoilla. Pidin kovasti näkökulman lapsenomaisuudesta. Kahdeksanvuotias tyttö muistaa tapahtumista oman näkemyksensä ja hänelle merkittävät asiat eivät ehkä olleet samoja kuin aikuisille. 

Kylän ihmisistä löytyvät kyllä kaikki steteotyypit uteliaasta vanhasta rouvasta paikalliseen kylähulluun, mutta en nähnyt sitä häiritsevänä. Fletcherin luomat hahmot istuvat niin saumattomasti pieneen Pohjois-Englantilaiseen kylään, että heidän todella uskoo syntyneen ja elävän siellä. Eve  katsoo kyläläisiä lapsen silmin ja ei näe muiden pelkäämässä Billyssä hullua ja kartettavaa hahmoa vaan ystävän. Vanhoja kaunoja kantavassa kauppiaassakaan hän ei koe uhkaa vaan pikemminkin haasteen.

Kaikki muistavat tuon vuoden vuotena, jolloin Rosie katosi. Katoamista seuranneessa epäilysten ja katkeruuden huumassa moni elämä muuttuu, joidenkin peruuttamattomasti. Eve muistaa ne hetket ikuisesti, ja kantaa niitä mukanaan - katoaminen, valhe, syytös, tulipalon tuhka. Vaikka tarinan pohjalla on ratkaisematon mysteeri, kirja ei kuitenkaan nojaa siihen. Matkan varrella lukija saa katsella ihmisiä salapoliisin silmin, mutta lopulta tuo arvoitus on vain yksi juonen kerroksista. Pääasiassa on Even kasvutarina.

Pidin kovasti kirjan puskemattomuudesta. Tapahtumat etenevät Even lapsensilmien kautta, eikä niitä jäädä aikuismaisesti dramatisoimaan ja vatvomaan. Se teki tekstistä jotenkin rauhanomaisen (ja joidenkin mielestä kai hieman liian hitaasti etenevän). Samalla tavoin kuin sumu kietoo kylän verhoonsa, myös tekstin ympärillä leijuu mystisen kauneuden verho. Teksti on kyllä hieman romantisoivaa, mutta se vain lisää  tarinan tarunomaisuutta, lumovoimaa, joka ainakin upposi minuun täyttä päätä. 

Tässä alkaa pikkuhiljaa tulla hieman nynnyblogisti olo, kun kehun vain kirjoja toisensa jälkeen ilman mitään kritisoitavaa. Toisaalta jos lukujonoon päätyy kirjoja, joista olettaa pitävänsä, on kai hyvä kun moni niistä onkin hyvä. Seuraavan kirjan kanssa saa onneksi sitten käyttää vähän erilaista sanastoa ja tunnetta. 

Walesissa ovat vierailleet myös: Katja, Leena Lumi, Naakku, Nino, Sanna, Susa ja Tuulia.

MAAILMANVALLOITUS: Englanti

Lukupiirikirjaksi tämä oli hyvä, koska emme olleet kaikki samaa mieltä. Kenenkään mielestä kirja ei ollut huono, mutta olimme eri tunnelmissa sen etenemisestä, joka oli aika verkkaista. Myös kyläläiset ja heidän roolinsa tarinassa jakoivat mielipiteitä.

Luulen tämän olevan sellainen kirja, johon lukutilanteella oli suuri vaikutus. Minä kun luin tämän vapaapäivän rauhassa ja myrskyn riehuessa ulkona, tavoitin tunnelman nopeasti. Lusäksi oli varmaan suuri etu saada lukea keskeytyksettä; kun ei joutunut palaamaan Walesista tänne Suomeen ei kirjan taikapiiri katkennut kertaakaan. Varmasti luentojen välissä tai bussissa lukiessa en olisi saavuttanut samaa tunnelmaa.  Suosittelenkin tätä luettavaksi kiireettömään tilanteeseen, jolloin voi antaa mielikuvituksen kunnolla lentää.