"ELÄMÄ ON KIINNOSTAVAMPAA, KUN USKOO IHMEISIIN."

Anna Kontula:  
Mistä ei voi puhua
Into, 2012
128 sivua

Miksi ihminen uskoo?
"Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" on Wittgensteinin kuuluisa päätelmä. Voiko uskosta puhua muuten kuin herätystyyliin tai munkkilatinaksi? Mistä ei voi puhua kertoo uskosta ja uskonnosta toisin - välttäen elämälle vierasta kirkkoslangia, mutta silti lukijaa aliarvioimatta.

Tämä on yksi niistä kirjoista, joita kohtaan minulla oli suurimmat paineet. Halusin niin paljon tämän olevan yhtä hyvä kuin miltä se etukäteen vaikutti. Ja kyllä se oli.

Mistä ei voi puhua kertoo uskonnosta kiinnostuneelle lukijalle paljon. Ei niinkään tietoa siitä mitä uskonto on, vaan siitä mitä se parhaimmillaan ihniselle tarjoaa. Minusta on tärkeää, että ilmestyy kirjoja myös tästä näkökulmasta. Välillä tuntuu, että kun kristinuskoa käsitellään kirjoissa, se tuntuu ilmentävän lähinnä pakotteita ja ongelmia.  Se on lista dogmeja, käskyjä ja määräyksiä, se on keskustelua siitä kuka saa tehdä mitä ja kuka taas ei, se on saarna joka on kuulijoidensa yläpuolella, se on samalla monotonisella nuotilla papatettu isä meidän, se on mediaan levitetty väittely siitä kuka tulkitsee Raamattuaan oikein ja väärintulkitsijouden julkinen ripitys. (mahtaakohan tästä paistaa läpi turhautumiseni nykypäivän kirkko-organisaatioon ja sen priorisoimiin asioihin.)

Anna Kontula tuo kirjassaan esiin sen, mikä minusta uskonnossa on ensiarvoista - siihen mitä usko tarjoaa ihmiselle. Siihen, että uskonnollinen kokemus voi ilmetä jokaiselle ihmiselle eri tavoin, jokaiselle omanlaisenaan. Kirja kertoo mitä tunteita usko nostattaa, siihen miltä se tuntuu. Kirja ei neuvo tai korjaa, vaan se tarjoaa mahdollisuuden huomata uusia tapoja ja uusia ajatuksia. Kirja perustaa uskonnolliseen mystiikkaan, jota jotkut saattavat pitää lähinnä hölynpölynä. Minusta mystiset piirteet kuuluvat väistämättä jokaiseen uskontoon, kaikkihan niistä pyytävät meitä uskomaan asioita, jotka ovat järjen selittämättömissä ja aistikokemusten ulkopuolella.

Kontula puhuu kirjassaa vaikeista asioista helposti lähestyttävällä tavalla, kahden ihmisen välisen keskustelun kautta. Vaikka minulle jotkin kohdat tuntuivat niiden tuttuuden vähän liian rautalangasta väännetyiltä, olen iloinen että tekstii menee lukijansa tasolle eikä yritä hienostella tai päteä. Mistä ei voi puhua on luokiteltu tietokirjaksi, mutta se on kuitenkin kirjoitettu tarinan muotoon, sillä on alku ja loppu, nousuja ja laskuja. Siksipä se ansaitseekin tulla luetelluksi blogissani muiden romaanien joukkoon, varsinaisista tietokirjoistahan en yleensä blogaa.

Kirja osui suoraan nykyisiin ajatuksiini ja elämäntilanteeseeni. Tuskin se monellekaan osuu samalla tavalla maaliinsa, mutta jos usko ja uskonto kiinnostaa, kannattaa antaa sille tilaisuus.