"KALLIOLLA ON KOLME MIESTÄ: ISO, ISO JA PAKSU, PIENI JA HINTELÄ."

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu
WSOY, 2012
475 sivua

Saanko esitellä Veljeskunnan, kolmikon joka haluaa hallita Porvoota ja sen jälkeen koko Suomea, miksei maailmaakin:

Ruoppaaja Jaakko Muttilainen, aikaansaava mies jolle Katri Helena on Suomen Marlene Dietrich. Konstaapeli Parviainen, uskon mies joka sortuu verityöhön Veljeskunnan edun vuoksi. Agronomi Hildén, Veljeskunnan aivot ja ylikuormitettu maksa, mies jolla on suunnitelma.

Veljeskunnan kunnallisvaalihaaveet unohtuvat, kun unholasta kaivetun uutisen mukaan Hitler ei kuollutkaan bunkkeriin Berliinissä vaan hänen jäänteensä ovat yhä vapailla markkinoilla.

Alkaa huima seikkailu ja pakoretki, joka vie kolmikon yhtä lailla saksalaisen pikaruokakeisarin hoviin kuin Mossadin sadistisen agentin tähtäimeen, Tove Janssonin saarelle ja meren syvyyksiin

Tästä kirjasta tuli erityisen tärkeä jo ennen lukemista, sillä onhan siinä kirjailijan signeeraus ja vielä minun nimellläni. Sain tämän siis sieltä WSOY:n kirjallisesta ensi-illasta, jossa esiteltiin kustantamon kirjasyksyn kotimaista kärkikastia. Jokaisen vieraan paikalla oli lahjapussi, josta paljastui joku illan aikana esitellyistä teoksista. Tämä löytyi minun pussini uumenista (...tai täytyy myöntää, ettei ihan omastani vaan sen vielä saapumatta olevan naapurini, jonka kanssa suoritin pikaisen vaihtokaupan hänen tietämättään).

Illan kruunasivat vielä kirjailijalta pyydetyt omistuskirjoutukset, jotka kaverini kanssa haimme kikatellen kuin pahaiset teinitytöt. Kirjailija kehotti meitä vielä pikaisen small-talkin lopuksi malttamaan lukemaan kirjan loppuun asti. Luettuani tajusin kyllä mitä hän tarkoitti. Kirjassa on kyllä kohta, jossa lopettaminen voisi käydä mielessä. Se kohta missä missä nauraminen tyylin koomisuudelle oli jo hieman laantunut, mutta varsinaiset tapahtumat antoivat vielä odottaa itseään. Minusta tuossakin kohdassa oli sen verran lupausta mukaansatempaavasta tulevaisuudesta, että olisin jatkanut sen yli joka tapauksessa.

Kirjaa on kuvailtu satiiriseksi veijaritarinaksi, ja juuri sellainen se oli. Isänmaa-aatteellinen mieskolmikko haluaa saada näkemyksilleen julkisuutta ja pyrkii politiikkaankin johtotähtensä ruoppaajayrittäjä Muttilaisen johdolla. Vaalien lähestyessä aatteelle tarvitaan pönkitystä, ja trio lähtee suoranaiselle pyhiinvaellusretkelle. Kotiin jää pari hämmentynyttä vaimoa, äkillisestä rauhasta nauttivat naapurit, muu tuttavapiiri ja yksi merkillinen hiippari.

Tarina on pääpiirteiltään vauhdikas, vaikka alussa käytettiinkin paljon aikaa päähenkilöihin tutustumiseen. Joidenkin lukijoiden mielestä alku kesti liian pitkään, mutta minä tavallaan pidin siitä, henkilöhahmojen pimeämmät puolet tulivat hyvin tutuiksi, samoin kuin heidän kieroutuneet suhteensa toisiinsa. Kun tapahtumien varsinainen vyörytys alkaa, tapahtuu kaikki minusta hieman liiankin vilkkaasti. Ehkä rauhallisen alun ja räjähtävän loppupuolen välinen kontrasti on vähän liian suuri. 

Kirja on tyyliltään juuri sellainen, että se taatusti jakaa mielipiteet. Osaltaan se jakoi myös minut. Osa minusta nauroi ronskille tekstille ja seurasi nautiskellen hervottoman miestrion toilailuja. Toisaalta osa minusta jotenkin vierasti kirjan tapaa käsitellä vakavia asioita. Kyllä minä voin lukea mukisematta huorissa käymisestä ja varisten ampumisesta, samoin kuin muusta epämoraalisesta toiminnasta, mutta kuolemien sivuuttaminen olankohautuksella vähän puistatti. Jos kirjailija tapattaa romaanihahmojaan, yleensä lukija tavoittaa edes häivähdyksen jotain tunnetta; surua, vihaa. Nyt hahmot vain katosivat, hupsista vaan... 

Nautittavinta Hitlerin kylkiluussa olikin varsinaisten tapahtumien sijaan tyyli, ja se miten erilaisen lukukokemuksen se tarjosi valtavirtakirjallisuuteen nähden. Minulle se oli suoranainen shokki-isku vasten kasvoja, mutta hyvällä ja herättävällä tavalla. Tämäntyylistä kirjallisuutta ei pysty kovin usein lukemaan, eikä montaa putkeen, mutta silloin tällöin annos ironiaakin piristää arkea. Kuitenkaan tällaista räjähtävää tapausta ei ole helppo ottaa sydämeensä, omakseen, ja ehkä tämä jäi siksi tunnetasolla jotenkin vajaaksi.

 







Kylkiluuta ovat koputelleet myös Booksy, Hemuli, Salla ja Suketus.