"HELVETTI! ETTÄ SE MINUN ELÄMÄ JÄÄ ALIMMAISEKSI JA ON HUONOMPI KUIN SE KEKSITTY."

Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Siltala, 2009
276 sivua

Millaista elämää saa 7000 eurolla? Se selviää kirjailijalle, joka ostaa Salme Malmikunnakselta, 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta elämän. Mitä haluaa kertoa se, joka elämänsä myi ja mihin hän käytti saamansa rahat?

Ihmisen osa valikoitui lukupiirikirjaksemme siitä hauskasta syystä, että jokaisella nökötti se kirjahyllyssään, mutta kukaan ei ollut omaa kappalettaan lukenut. Ihmisen osa oli siis täydellisen helppo ratkaisu kirjan valintaan.

Ihmisen osan tutkaileminen alkoi pitkällä kannen tiirailulla. Siinä tapahtuu niin paljon, että pelkästään punaisen langan mutkien seuraamiseen meni roppakaupalla aikaa. Täytyy tunnustaa, että tämä on kyllä yksi sekä kiinnostavimmista että itse kirjaan sopivimmista kansista. Lukemisen jälkeen nimittäin piti tutkailla langan reittiä uudelleen yhdistellen sitä kirjan tapahtumiin. 

Tarina alkaa todella kiinnostavasti vastahakoisen vanhan naisen päätyessä kirjamessuille ja tavatessa siellä erään kirjailijan (vaikka kyseinen rouva, Salme Malmikunnas, ei siedäkään romaaneja niiden keksittyjen tarinoiden takia). Salme päätyy lopulta myymään elämäntarinansa kirjailijalle ja pääsee vuodattamaan elämänsä salattuja sisältöjä nauhurille, tunnelman mukaan ja epäjärjestyksessä. Äänen saavat myös hänen kolme lastaan ja muutama muukin henkilö. Varsinaisen kertojaäänen alkuperä jää kuitenkin kiehtovalla tavalla mysteeriksi; ovatko sanat Salmen, vai ovatko ne kirjailijan muokkaamia ja värittämiä?

Hotakainen on kehittänyt kirjaansa muutamia kerrassaan loistavia henkilöhahmoja. Salmen mies Paavo on juron suomalaismiehen karikatyyri, mies joka lakkaa puhumasta kun ei tiedä enää mitä sanoa ja keskittyy sen sijaan halkojen hakkaamiseen. Hänen vaimollaan sen sijaan puhetta riittää, kaikkien perhesalaisuuksien keriytyessä hitaasti auki. Lasten persoonat eivät pääse täysiin oikeuksiinsa ilmeikkäiden vanhempiensa rinnalla, vaikka on heilläkin kiinnostavat piirteensä. 

Pohjimmiltaan Ihmisen osa tarjoaa semmoisen annoksen kurjuutta, ettei siitä ilman pieniä huumorin pilkahduksia selvittäisi. Onneksi Hotakainen ei kuitenkaan sorru liikaan kurjuuden mässäilyyn, vaan etenee kautta kirjan rehellisen suoralla asenteella. Mikä lopultakaan on ihmisen osa maailmassa ja tässä tarinassa, se ei ole ainakaan ruusuilla tanssimista. 

Oikeastaan halusin pitää tästä enemmän kuin pidin, koska Hotakaisen kieli on välillä suorastaan nerokasta ja hänen tapansa kuvata rujoja asioita armottomalla rehellisyydellä on vertaansa vailla. Silti olin hieman pettynyt. Kirjan alku antoi odottaa jotain todella hienoa, ja vaikka ihailenkin tapaa, jolla tapahtumat kuroutuivat auki, ei loppu täyttänyt niitä odotuksia jotka sille annoin. Rakastuin Salmen monologiin, joten olisin halunnut olla hänen päänsä sisällä enemmän. Kun koko kirjan rakentava idea on elämänsä myyminen toiselle, olisin luullut että kyseisen henkilön oma näkemys olisi ollut suuremmassa osassa. Vaikka olikin tavattoman kiehtovaa verrata Salmen käsityksiä lastensa elämästä heidän paljastamaansa totuuteen, joka oli paljon karumpi.

Lukupiirimme lisäksi ihmisen osaa ovat myös pohtineet Amma, Hanna, Ina, Jaana, Kirsi, Liisa, Luru, Morre ja Suketus.

Annin, Riinan, Sannan ja Tuulian kanssa riitti taas paljon keskusteltavaa.

Ihmisen osa oli lukupiirikirjana hyvä, koska siinä riitti monensorttista pohdittavaa juonikuvioista henkilöhahmoihin ja kirjoitustyylistä intertekstuaalisuuteen. Kaikki me pidimme siitä suurin piirtein, mutta taas vaihtelevissa määrin. Minä kuuluin siihen vähän nuivempaan siipeen, vaikka kylläkin tunnustin kirjan ansiot. 

Pohdimme myös mikä kirja olisi paras aloittaa tutustuminen Hotakaiseen. Ihmisen osan rinnalla mainittiin myös Juoksuhaudantie.