"I NEVER SET OUT TO BE A ONE-NIGHT-STAND KINDA WOMAN."

Charlaine Harris: 

Definitely Dead

Gollancz, 2009

336 pages

Sookie doesn't have that many relations, so she hated to lose one - but of all the people to go, she didn't expect it to be her cousin Hadley, a consort of New Orleans' vampire queen - after all, Hadley was technically already dead. But she is gone, beyond recall, and she's left Sookie an inheritance - one that comes with a bit of a risk - not least because someone doesn't want Sookie digging too deep into Hadley's past - or her possessions. Sookie's life is once again on the line, and this time the suspects range from the rogue werewolves who have rejected Sookie as a friend of the pack to her first love, the vampire Bill. Sookie's got a lot to do if she's going to keep herself alive ... 

Sookiella on jälleen paljon menossa. Kun Sookielle selviää ikäviä asioita Billistä ja heidän yhteisestä menneisyydestään, hän sydän särkyneenä kääntyy viime osan lopussa tapaamansa tiikeri Quinnin puoleen. Quinn tuntuu piristävällä tavalla erilaiselta kuin Sookien aiemmat suhteet, ja hän on lämpimämpi, ainakin fyysisellä tasolla. Kuitenkin Sookie ja Quinn joutuvat aina yhdessä ollessaan merkillisten hyökkäysten kohteeksi, mikä ei helpota orastavaa ihmissuhdetta. Sookien muut miehet eivät oikein tiedä miten suhtautua, mutta  lopulta Sookie tarvitsee hengissä selvitäkseen heidän kaikkien apua. 

Sookie tutustuu myös tarkemmin vampyyrien valtahierarkioihin edesmenneen serkkunsa Hadleyn kautta, mikä petaa merkittävästi jo seuraavaa kirjaa. Sookie tutustuu Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anneen ja hänen vallanlisäystarkoituksessa naimaansa avioimieheen Peteriin. Vampyyrien maailma on todella häikäilemätön, ja niin ihmisiä kuin alempia vampyyreitakin käytetään häikäilemättä valtapelin nappuloina. Kun kuningasparin avioliitto on solmittu vain vallanhalutarkoituksessa, lopullinen voimainkoetus ja välienselvittely on vain ajan kysymys.

Kirja on mukavasti rakennettu huipentumaan loppua kohti, ja kun tuo loppu vielä jatkuu seuraavassa kirjassa, muodostuu hieno jatkumo. Tämä, ja seuraava kirja pitäisi kyllä minusta lukea peräkkäin, koska seuraava jatkaa melkein suoraan siihen mihin tämä jäi.

"MY BULLSHIT METER IS READING THAT AS 'FALSE'."

Charlaine Harris:

Dead as a Doornail

Gollancz, 2009

304 pages

Sookie's got just a month, before the next full moon, to find out who wants her brother dead - and to stop the fiend! Sookie Stackhouse enjoys her life, mostly. She's a great cocktail waitress in a fun bar; she has a love life, albeit a bit complicated, and most people have come to terms with her telepathy. The problem is, Sookie wants a quiet life - but things just seem to happen to her and her friends. Now her brother Jason's eyes are starting to change: he's about to turn into a were-panther for the first time. She can deal with that, but her normal sisterly concern turns to cold fear when a sniper sets his deadly sights on the local changeling population. She afraid not just because Jason's at risk, but because his new were-brethren suspect Jason may be the shooter. Sookie has until the next full moon to find out who's behind the attacks - unless the killer decides to find her first.  

Viidennessä kirjassa tapahtuu niin paljon, että juonen selostaminen on täysin mahdotonta. Jollain tasolla tämä on eräänlainen välinäytös ja seuraavien osien rakentelupalikka. Monia juonenosia kulkee rinnakkain, monia eri henkilöitä sotkeutuu niihin, ja lopulta kaikki kulkee kohti Sookieta ja hän löytää itsensä useammalta tappolistalta kuin koskaan ennen. Onneksi hänellä on monia erityisesti miespuolisia suojelijoita, eikä hän itsekään jää sormi suuhun vaaratilanteissa. Juonikuvoista tärkeimpiä ovat kaksiluontoisten (miten ihmeessä suomennetaan two-natured onnistuneesti?) murhatapaukset, Jasonin muutos ja sopeutuminen uuteen maailmaan, Taran joutuminen pahojen vampyyrien pelinappulaksi, susien kamppailu johtajuudesta ja eräs yksityinen Ericille omistettu kostotoimenpide.

Ihmissuhteiden ilotulitus jatkuu. Sookie ei oikein tiedä mihin suuntaan päätänsä kääntää, kun miehiä löytyy joka suunnasta. Ensirakkaus vampyyri-Bill herättää mustasukkaisuutta kulkemalla uuden ihmistytön kanssa, ystävä ja työnantaja Sam jatkaa muunkin kuin toveruuden tarjoamista, Alcide tarvitsee Sookien apua ja Eric on mitä on. Ericin kanssa lukija saa taas suurimmat huvit. Hän sai edellisen kirjan lopussa muistinsa takaisin, mutta menetti kirouksen alla olemansa ajan - ja tuo ei kyseistä herraa miellytä. Eric laittaa Sookien todella kiemurtelemaan kysymyksillään. 

Meille myös esitellään uusi rotu "fairy", keiju (ja tämäkin, miten se suomennetaan? keijusta tulee mieleen Peter Panin Helinä, eikä se ole kovinkaan kuvaava, mutta en keksi parempaakaan). Harris tekee viisaasti esitellessään uusia ihmiselle käsittämättömiä todellisuuden lajeja yksi kerrallaan. Viidenteen osaan mennessä hän on jo muodostanut kokonaisen fantasiakudelman ja luonut omanlaisen fantasiatodellisuutensa, joka ei muistuta muita tunnettuja. Keiju kuulostaa ehkä sanana pahalta ja tähän maailmaan sopimattomalta, mutta ei se itseasiassa ole paha.

Kirja osamalla tavalla nauruhermuja kutkuttava, hykerrytävä ja koukuttava kuin aiemmatkin, mutta ei yhtä kokonainen paketti. 

Näistä kirjoista kirjoittaminen käy muuten kokoajan vaikeammaksi, en millään keksi mitään suomenkielisiä järkeviä sanoja vastaamaan alkuperäisiä, ja on vaikea tajuta, ettei tällaisen fantasiailottelun juonta voi analysoida samalla tavoin kuin korkeakirjallisien klassikoiden. Pitää löytää tasapaino, koska kaikelle kirjallisuudelle on paikkansa. Juuri nyt lomalla on ollut paikkansa tämänlaiselle, josta saa vain puhtaasti nauttia. 

"YOU KNOW I LOVE YOU MORE WHEN YOU'RE COLD AND HEARTLESS."

Charlainen Harris:

Dead to the World

Gollancz, 2009

336 pages

Sookie comes to the rescue of a naked, amnesiac vampire - and ends up in the middle of a war between witches, werewolves and vampires! Sookie Stackhouse is a small-town cocktail waitress in small-town Louisiana. She's pretty. She does her job well. She keeps to herself - she has only a few close friends, because not everyone appreciates Sookie's gift: she can read minds. That's not exactly every man's idea of date bait - unless they're undead - vampires and the like can be tough to read. And that's just the kind of guy Sookie's been looking for. Maybe that's why, when she comes across a naked vampire on the way home from work, she doesn't just drive on by. He hasn't got a clue who he is, but Sookie has: Eric looks just as scary and sexy - and dead - as the day she met him. But now he has amnesia, he's sweet, vulnerable, and in need of Sookie's help - because whoever took his memory now wants his life. Sookie's investigation into what's going on leads her straight into a dangerous battle between witches, vampires and werewolves. But there could be even greater danger - to Sookie's heart, because the kinder, gentler Eric is very hard to resist. 

Tämä neljäs osa on yksi ehdottomia suosikeitani sarjassa. Kirjan parasta antia ovat taas kerran ihmissuhteet, vaikka vauhtia ja vaaratilanteita ei tästäkään osasta puutu. Toisin kuin kolmannessa osassa draamaan annetaan kuitenkin kehittyä rauhassa ja vasta lopussa kaikki vastoinkäymiset kulminoituvat loppuspektaakkeliksi. 

Sookien suhteet ovat kirjan alussa totisesti solmussa. Juuri kun hän päätti, että elämä vampyyreiden keralla on liian vaarallista, päättää kohtalo tai eräs sitä avittava voima kumoututtaa tuon päätöksen. Eric, tuo itsevarman naistenmiehen perikuva osuu Sookien tielle muistinsa menettäneenä, avuttomana ja hieman epävarmana. Kuinka ollakaan, ainoa sopiva paikka pitää häntä piilossa uhkaavilta tahoilta on Sookien luona. Tästä herkullisesta asetelmasta käsin heidän suhteensa kehittyy aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Eric ei ole menettänyt muistiaan noin vain, vaan häntä vainoaa joukko noitia, jotka mielivät vallata hänen hallitsemansa alueen Louisianasta. Sookie kietoutuu tahtomattaan mukaan sotaan noitia vastaan ja samalla tulee kietoneeksi siihen myös Alciden ja muut ihmissudet.

Ensin noitien ja noituuden ilmestyminen tuntui hieman epätodelliselta ja liialliselta. Kuitenkin lepyin heti kun noituutta alettiin selittää tarkemmin, ja vedettiin wiccalaisuus mukaan kuvioon. Kirjan noidat ovat suurimmaksi osaksi wiccalaisia, jotka harrastavat pientä ja suurimmaksi osaksi hyväntahtoista taikuutta. He ovat siis ihmisiä, jotka harjoittavat magiaa, eivätkä millään tavalla "rodullisesti" noitia, niinkuin ensin pelkäsin. Rajanveto wiccalaiseen luonnonuskoon selkiytyy vielä lisää kirjan wiccojen pelonsekaisessa suhtautumisessa noituuteen ja itse noitiin - niihin pahiksiin. 

Noitiakuvioiden ohella kirjassa on erilaisia sivujuonia, jotka laajentavat sarjan maailmaa. Sookien suhde Alcideen ei ole ongelmaton, varsinkin kun Alciden entinen tyttöystävä Debbie aiheuttaa heille paljon  harmaita hiuksia, ja tulee aiheuttamaan niitä omalla tavallaan vielä pitkän aikaa. Toisena sivujuonena mukana kulkee Sookien veljen Jasonin katoaminen, joka tutustuttaa lukijat uusien were-eläinten maailmaa, Hotshotin kylän asukkaisiin. 

Tässä osassa tapahtui juuri sopivasti kaikkea, draama, huumori ja ihmissuhteet olivat tasapainossa, kaikkia oli sopivasti. Taas kerran kirja koukutti kovalla voimalla ja jätti kieli pitkällä odottamaan lisää. 

"AND BY GOLLY, LOVE SURE WAS A BATTLEFIELD."

Charlaine Harris: 

Club Dead

Gollancz, 2009

288 pages

There's only one vampire Sookie Stackhouse is involved with - at least voluntarily - and that's Bill. But recently he's been a little distant - in another state distant. His sinister and sexy boss Eric has an idea where to find him, and next thing Sookie knows she's off to Jackson, Mississippi, to mingle with the underworld at Club Dead. It's a dangerous little haunt where the elusive vampire society can go to chill out and suck down some Type O - but when Sookie finally finds Bill caught in an act of serious betrayal she's not sure whether to save him, or to sharpen some stakes.

Kolmannessa osassa Sookien mieskuviot sotkeutuvat entisestään. Suhde vampyyrirakkaus Billiin ei muutu ainakaan helpommaksi kun Bill tuntuu kiintyneemmältä tietokoneasioihinsa kuin Sookieen. Kun Bill katoaa, Sookielle selviää tämän tekemän petoksen laajuus. Silti hän lähtee pelastamaan entistä rakastettuaan, vaikka välillä haluaisikin mieluummin mäjäyttää häntä päin näköä.

Eric nostaa osakkeitaan suojelemalla Sookieta kun Bill ei ole sitä tekemässä. (suojelemaan hälytetty Bubba ja hänen henkilöllisyytensä vielä ihmisenä ollessaan on yksi Harrisin loistavistammista oivalluksista). Eric on kyllä oikea huippuhahmo kaikessa charmantissa itsevarmuudessaan, ja kyllä kaikesta aistii, että hänestä ja Sookiesta tulee joskus jotain enemmän, vaikkei aivan vielä tämän kirjan aikana. Pelastumatkalla tavataan myös uusi mies, Alcide, joka tulee vielä osaltaan sotkeutumaan Sookien ihmissuhdekuvioihin.

Kolmas kirja on yksi taphtuma- ja draamarikkaimmista sarjan kirjoista, mutta ei se huono asia ole. Sookielle ei onneksi ole kirjoitettu naiivin, haavoittumattuman sankarittaren roolia, vaan hän välillä ottaa takkiinsa pahastikin. Ei normaali-ihminen kaikista vastaavista haavoittumisista voisi koskaan toipua, mutta ehkä vampyyriveri on tosiaankin ihmelääke.

Näistä kirjoista on hirmuisen vaikea kirjoittaa mitenkään järkevää arvostelua, koska niihin eläytyy ja niistä nauttii aivan eri tavalla kuin ns. "normaaleista" kirjoista. Nytkin muistan tästä kolmasosasta parhaiten muutamat kohdat, missä nauroin itseni aivan kipeäksi, ja sen miten liimauduin tuoliin, enkä malttanut ollenkaan lopettaa lukemista. Koettakaa kestää rakkaat lukijat, vielä seitsemän osaa ja seitsemän arvostelua jäljellä, sitten siirryn taas ttakaisin "järkevämpien" kirjojen  pariin!

Luin muuten muutamia kirja-arvosteluja tästä, ja kun näin suomenkielisiä katkelmia, järkytyin totaalisesti, kirjan kieli oli suomeksi jotenkin niin kömpelöä, ja siitä puuttui sama keveys ja omintakeisuus kuin englanninkielisestä. Suosittelenkin tätä ehdottomasti alkuperäiskielellä, eipä tarvitse odottaakaan osien suomentamista.

"ARE YOU TRYING TO MAKE ME MAD SO I'LL FORGET HOW SCARED I AM?"

Charlaine Harris: 

Living Dead in Dallas

Gollancz, 2009

288 sivua

Cocktail waitress Sookie Stackhouse is having a streak of bad luck. First her co-worker is killed, and no one seems to care. Then she comes face-to-face with a beastly creature which gives her a painful and poisonous lashing. Enter the vampires, who graciously suck the poison from her veins (like they didn't enjoy it). The point is: they saved her life. So when one of the bloodsuckers asks for a favour, she obliges - and soon Sookie's in Dallas, using her telepathic skills to search for a missing vampire. She's supposed to interview certain humans involved, but she makes one condition: the vampires must promise to behave, and let the humans go unharmed. But that's easier said than done, and all it takes is one delicious blonde and one small mistake for things to turn deadly... 

Toinen osa vampyyrisaagaa. Aika lailla samaa koukuttavuustasoa kuin ensimmäinenkin. Aluksi hieman mielessäni kritisoin, että alkavatko kirjailijalta ideat loppua kun matkustetaan Dallasiin ja "lainataan" Sookieta ja hänen kykyjään toisen osavaltion vampyyreille. Aluksi Sookien ja Billin rakkaustarina alkoi myös hivuttautua yhä kliseisemmälle tasolle ja olin vähän huolissani mitä tästä tulee. Kirja siis oli hyvä, mutta hieman aikaa pelkäsin sarjan tulevaisuuden kannalta. Huolet kuitenkin osoittautuivat turhiksi, suurimmaksi osaksi. Charlaine Harrisilta eivät ideat tosiaankaan ole vielä loppumassa, vaan Dallas oli keino esitellä lisää vampyyrihahmoja ja ennenkaikkea tutustua lisää Eric Northmaniin ja muihin Fangtasian vampyyreihin. 

Minusta yksi kiehtovimmista saagan kysymyksistä on kirkon suhtautuminen vampyyreihin. Suurin uhka vampyyreille, The Fellowship of the Sun, ei tosin muuta kirkollista edusta kuin vampyyrivihaa, ja aurinkoakin se kunnioittaa lähinna sen vampyyreja polttavan efektin takia. Kuitenkin FotS:n jäsenet ovat niin uskovia, niin uskovia, samalla kun suunnittelevat vampyyrien ohella viattomien siviilien polttamista. On muuten mielenkiintoista pohtia miten sitä itse suhtautuisi vampyyreihin, jos niitä tämän saman pallon pinnalla joskus astelisi. 

Sookie jatkaa viihdyttävää pohdiskeluansa läpi kirjan. Suhde Billiin kokee mielenkiintoisia mustasukkaisuuskohtauksia, ja Erickin hieman onnistuu hämmentämään suhdesoppaa. Seikkailu Dallasissa on koukuttava, mutta ihmissuhteet ovat silti kirjan parasta antia. Lafayetten kuoleman tutkinta johtaa myös mielenkiintoisiin käänteisiin, ja etekin huipennuksessaan (ja huipennus siis ehdottomasti Ericin asu, ja muun juhlaväen suhtautuminen siihen). 

"AND I THE LAMB WANDERING THROUGH THE VALLEY OF DEATH WITH A BELL AROUND MY NECK."

Charlaine Harris:  

Dead Until Dark

Gollancz, 2009

336 pages

Sookie Stackhouse is a small-time cocktail waitress in small-town Louisiana. She's quiet, keeps to herself, and doesn't get out much - not because she's not pretty - she's a very cute bubbly blonde - or not interested in a social life. She really is ...but Sookie's got a bit of a disability. She can read minds. And that doesn't make her too dateable. And then along comes Bill: he's tall, he's dark and he's handsome - and Sookie can't 'hear' a word he's thinking. He's exactly the type of guy she's been waiting all her life for. But Bill has a disability of his own: he's fussy about his food, he doesn't like suntans and he's never around during the day ...Yep, Bill's a vampire. Worse than that, he hangs with a seriously creepy crowd, with a reputation for trouble - of the murderous kind. And then one of Sookie's colleagues at the bar is killed, and it's beginning to look like Sookie might be the next victim... 

En muista kuka aikanaan minulle suositteli näiden TrueBlood-kirjojen lukemista englanniksi, mutta joka tapauksessa tuhannet kiitokset. Nämä olivat juuri sopivantasoisia kieleltään, ainakin heti kun tottui hienoiseen murteellisuuteeb, joka sitten taas osaltaan oli teki tekstin hirmu mielenkiintoiseksi. Uppouduin täysin Bon Tempsin pikkukaupungin maailmaan, ja luinkin kaikki tähän asti kirjoitetut TrueBloodit peräjälkeen. Nyt kun olen lukenut ne kaikki, kärsin pahimmasta lukemisenjälkeisestä tyhjyydentunteesta koskaan. 

Asennoiduin heti alusta alkaen ottamaan tämän nautittavana lukukokemuksena, en minään maailmaamullistavana klassikkona, enkä opettavaisena kokemuksena, vaan puhtaana nautintokirjana. Ja sellaisena pidin siitä kovasti. Charlaine Harris on luonut kiehtovan monipuolisen maailman, jossa tavallisten ihmisten tietoisuuteen syötetään pikkuhiljaa aina vain kummallisempia asioita, aloittaen vampyyreista ja kehittyen seuraavissa osissa aina vain kummallisempien olentojen kautta aina vain jännittävimpiin käänteisiin. 

Sookie on kiinnostava henkilöhahmo, ja hänen pohdiskelunsa ja pienet arkiaskareensakin on kirjoitettu kiinnostavan luonnolliseen sävyyn. Murtava etelän kieli lisää omintakeisuutta, ja saa Sookien höpinöihin lisää syvyyttä. Häneen on helppo samaistua, vaikkei samaa mentaalista erikoiskykyä omaakaan. Rakkaus on Sookielle vaikeaa ja se tarjoaa lukijalle kutkuttavia hetkiä erilaisine käänteineen. 

Kirjoihin tuo omaa luontevuuttaan henkilöhahmojen rikkaus, jokaisella hahmolla on oma persoonansa (jota Sookie tietysti avaa lukemalla heidän ajatuksiaan). Harris ei etene kirjassaan helpon kaavan mukaan keskittymällä vain muutamaan keskeiseen hahmoon, vaan antaa ihan jokaiselle nimentä mainitulle hahmolle tilaa muodostaa oman persoonallisuutensa. Jo alusta alkaen luodaan kokonaista maailmaa, kirjasarjaa, eikä vain yhtä kirjaa. 

Koska pidän kovasti myös Meyerin Twilight-vampyyrisarjasta, en voi olla vertaamatta tätä välillä siihen. Vaikka en tule luopumaan Twilight-fanituksestani, täytyy myöntää, että TrueBloodit voittavat kyllä uskottavuudessa ja monessa muussakin kategoriassa kilpailijansa. Kumpikin sarja perustuu naispäähenkilön kerrontaan, ja juuri tuossa löytyykin sarjojen suurin ero. Vaikka Sookie käyttäytyykin välillä lapsellisesti, on hän kuitenkin aikuinen ja aikuismaisempi suhtautuminen tekee TrueBloodin maailmasta uskottavamman. Ainakin minusta. 

Dead Until Dark petaa paljon asioita tulevia kirjoja silmällä pitäen, ja tämän luettuaan ei voi olla haluamatta jatkaa tarinaa eteenpäin seuraaviin osiin.

TAKAISIN TÄÄLLÄ ETELÄSSÄ

Anita Badami: Where's home? What's happening Momma?

Anteeksi pitkittynyt poissaolo, piti ehtiä laittamaan poissaoloilmoitus ennen matkalle lähtöä, mutta en sitten ehtinyt. No... jokatapauksessa lomailut alkaa nyt olla lomailtu ja olen takaisin täällä lämpimässä Etelässä.

Vajaan parin viikon matkalla tuli tutustuttua Lemmenjoen maastoon, Norjan vuonoihin ja niiden ympäristöön. Ei siellä jäämeressä ihan jääkokkareita ja jääkarhuja nökötellyt, mutta ei paljon puuttunutkaan - sen verran kylmää se oli.

Matkalta tuli tuliaisiksi paitsi kivoja muistoja ja kassillinen jäämeren sileiksihiomia kiviä, myös jokin vatsapöpö, jolla ei toivottavasti ole mitään tekemistä Lapin valtavan sopuli- ja myyrämäärän kanssa. Pariin päivään en siis vielä mitään tämän fiksumpaa tule kirjoittelemaan. 

Matkalla oli mukana englanninkielisiä True Bloodeja, joihin koukutuin niin täysin, että tänään kun hieman pääsi sängystä ylös piti mennä ostamaan viimeinen osa pokkarina, kun kirjaston varauslukema ei ollut kovin positiivinen. Niistä yritän kirjoittaa jossain vaiheessa vielä. 

Kiva olla taas takaisin blogimaailmassa.