"ARE YOU TRYING TO MAKE ME MAD SO I'LL FORGET HOW SCARED I AM?"

Charlaine Harris: 

Living Dead in Dallas

Gollancz, 2009

288 sivua

Cocktail waitress Sookie Stackhouse is having a streak of bad luck. First her co-worker is killed, and no one seems to care. Then she comes face-to-face with a beastly creature which gives her a painful and poisonous lashing. Enter the vampires, who graciously suck the poison from her veins (like they didn't enjoy it). The point is: they saved her life. So when one of the bloodsuckers asks for a favour, she obliges - and soon Sookie's in Dallas, using her telepathic skills to search for a missing vampire. She's supposed to interview certain humans involved, but she makes one condition: the vampires must promise to behave, and let the humans go unharmed. But that's easier said than done, and all it takes is one delicious blonde and one small mistake for things to turn deadly... 

Toinen osa vampyyrisaagaa. Aika lailla samaa koukuttavuustasoa kuin ensimmäinenkin. Aluksi hieman mielessäni kritisoin, että alkavatko kirjailijalta ideat loppua kun matkustetaan Dallasiin ja "lainataan" Sookieta ja hänen kykyjään toisen osavaltion vampyyreille. Aluksi Sookien ja Billin rakkaustarina alkoi myös hivuttautua yhä kliseisemmälle tasolle ja olin vähän huolissani mitä tästä tulee. Kirja siis oli hyvä, mutta hieman aikaa pelkäsin sarjan tulevaisuuden kannalta. Huolet kuitenkin osoittautuivat turhiksi, suurimmaksi osaksi. Charlaine Harrisilta eivät ideat tosiaankaan ole vielä loppumassa, vaan Dallas oli keino esitellä lisää vampyyrihahmoja ja ennenkaikkea tutustua lisää Eric Northmaniin ja muihin Fangtasian vampyyreihin. 

Minusta yksi kiehtovimmista saagan kysymyksistä on kirkon suhtautuminen vampyyreihin. Suurin uhka vampyyreille, The Fellowship of the Sun, ei tosin muuta kirkollista edusta kuin vampyyrivihaa, ja aurinkoakin se kunnioittaa lähinna sen vampyyreja polttavan efektin takia. Kuitenkin FotS:n jäsenet ovat niin uskovia, niin uskovia, samalla kun suunnittelevat vampyyrien ohella viattomien siviilien polttamista. On muuten mielenkiintoista pohtia miten sitä itse suhtautuisi vampyyreihin, jos niitä tämän saman pallon pinnalla joskus astelisi. 

Sookie jatkaa viihdyttävää pohdiskeluansa läpi kirjan. Suhde Billiin kokee mielenkiintoisia mustasukkaisuuskohtauksia, ja Erickin hieman onnistuu hämmentämään suhdesoppaa. Seikkailu Dallasissa on koukuttava, mutta ihmissuhteet ovat silti kirjan parasta antia. Lafayetten kuoleman tutkinta johtaa myös mielenkiintoisiin käänteisiin, ja etekin huipennuksessaan (ja huipennus siis ehdottomasti Ericin asu, ja muun juhlaväen suhtautuminen siihen).