TTT - kirjalliset uudenvuodenlupaukset

Nämä piti postata jo viime viikolla, mutta jotenkin tiistai humahti ohi niin huomaamatta, etten edes huomannut sen olleen kylässä. 

10. Kirjoita rästikirjat pois alta - ne kolme viime vuoden puolelta kummittelemaan jäänyttä. Olen aloittanut kirjoittamaan kaikkia niitä ja vielä vain nuo kolme postausta odottavat saavansa vielä muutaman järkevän sanan arvioonsa ennen kuin saan ne julkaistua

9. Yritä kirjoittaa arvio hetikohta kun saat kirjan luettua. Jos tuntuu vaikealta löytää sanoja, ei se märehtiminen ainakaan auta asiaan.

8. Löydä kivoja lukuhaasteita. Niillä on kiva vauhdittaa lukemista ja löytää uusia tuttavuuksia.

7. Lue tasapainossa kotimaista- ja käännöskirjallisuutta. Aina ne kirjastoreissut ja kirjaostokset lipsahtavat suosimaan ulkomaista, jos ei kiinnitä siihen huomiota.

6. Kommentoi enemmän. Minulla on paha tapa laiskotella kommenttien kirjoittamisen kanssa. En jotenkaan osaa kommentoida heti, vaan jätän kiinnostavat jutut välilehdille roikkumaan ja sitten muistan ne vasta kun olen sammuttamassa konetta. (juuri nyt viisi välilehteä blogikommentteja, hups)

5. Älä lue pelkkiä uutuuksia. Kaivele kiinnostavanoloisia kirjoja kirjaston syövereistä ja omasta hyllystä, äläkä tyydy vain kevään kirjakatalogien antimiin.

4. Lue herranen aika välillä sieltä omasta hyllystäkin. Ajatella, että vielä reilu vuosi sitten olin lukenut jok'ikisen kirjahyllyni kirjan, ja nyt hyvä kun on puolet luettu.

3. Tutustu uusiin kirjailijoihin ja lajityyppeihin. Minulla on paha tapa urautua ja tulen liian helposti valinneeksi kirjan tutusta kategoriasta.

2. Vältä alelaareja, poistohyllyjä ja kirjakirppareita. Sain joululahjaksi yhden kirjahyllyn lisää (kiitos Iskä♥) ja nyt kaikkien kirjapinojen hyllyttämisen jälkeen siellä on vielä vähän tilaa. Olisi silti kiva saada kirjat jatkossakin mahtumaan sinne, eikä tänne sitäpaitsi enää kovin paljon lisähyllyjä mahdu.

1. Älä stressaa lukemisesta tai blogaamisesta. Vaikka välillä jäisi tekstejä roikkumaan tai tulisi pieniä taukoja, ei se ole maailmanloppu.

Edmund Charles Tarbell: Girl reading by a window

ARVONTAVOITTAJAT

Camille Corot: Young girl learning to write

Kiitos kaikille osallistumisesta ja onnitteluista! 122 arpalipuketta omakätisesti raapustettuani on vihdoin aika kaivaa sieltä ne kaksi onnekkainta. Ensimmäinen voittaa siis 20 euron lahjakortin valitsemaansa kirjakauppaan ja toinen 10 euron.

...Ensimmäisessä seisoi nimimerkki, joka tuo kovasti mieleen yhden lempisarjani. Mahtaakohan rahalla kotiutua jotain samasta genrestä vai kenties jotain ihan muuta...

...Toisesta taas löytyi nimi, josta tuli lämmin ja pehmoinen tunne. Tämä henkilö kertoo blogissaan kärsivänsä kirjahyllyssään kroonisesta tilanahtaudesta, joten toivottavasti siellä on vielä pikku kolonen palkinto-ostoksille.

Onnittelut voittajille! Laitatteko minulle osoitteenne ja kirjakauppatoiveenne, niin saan lahjakortit pian matkaan.

"KALLIOLLA ON KOLME MIESTÄ: ISO, ISO JA PAKSU, PIENI JA HINTELÄ."

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu
WSOY, 2012
475 sivua

Saanko esitellä Veljeskunnan, kolmikon joka haluaa hallita Porvoota ja sen jälkeen koko Suomea, miksei maailmaakin:

Ruoppaaja Jaakko Muttilainen, aikaansaava mies jolle Katri Helena on Suomen Marlene Dietrich. Konstaapeli Parviainen, uskon mies joka sortuu verityöhön Veljeskunnan edun vuoksi. Agronomi Hildén, Veljeskunnan aivot ja ylikuormitettu maksa, mies jolla on suunnitelma.

Veljeskunnan kunnallisvaalihaaveet unohtuvat, kun unholasta kaivetun uutisen mukaan Hitler ei kuollutkaan bunkkeriin Berliinissä vaan hänen jäänteensä ovat yhä vapailla markkinoilla.

Alkaa huima seikkailu ja pakoretki, joka vie kolmikon yhtä lailla saksalaisen pikaruokakeisarin hoviin kuin Mossadin sadistisen agentin tähtäimeen, Tove Janssonin saarelle ja meren syvyyksiin

Tästä kirjasta tuli erityisen tärkeä jo ennen lukemista, sillä onhan siinä kirjailijan signeeraus ja vielä minun nimellläni. Sain tämän siis sieltä WSOY:n kirjallisesta ensi-illasta, jossa esiteltiin kustantamon kirjasyksyn kotimaista kärkikastia. Jokaisen vieraan paikalla oli lahjapussi, josta paljastui joku illan aikana esitellyistä teoksista. Tämä löytyi minun pussini uumenista (...tai täytyy myöntää, ettei ihan omastani vaan sen vielä saapumatta olevan naapurini, jonka kanssa suoritin pikaisen vaihtokaupan hänen tietämättään).

Illan kruunasivat vielä kirjailijalta pyydetyt omistuskirjoutukset, jotka kaverini kanssa haimme kikatellen kuin pahaiset teinitytöt. Kirjailija kehotti meitä vielä pikaisen small-talkin lopuksi malttamaan lukemaan kirjan loppuun asti. Luettuani tajusin kyllä mitä hän tarkoitti. Kirjassa on kyllä kohta, jossa lopettaminen voisi käydä mielessä. Se kohta missä missä nauraminen tyylin koomisuudelle oli jo hieman laantunut, mutta varsinaiset tapahtumat antoivat vielä odottaa itseään. Minusta tuossakin kohdassa oli sen verran lupausta mukaansatempaavasta tulevaisuudesta, että olisin jatkanut sen yli joka tapauksessa.

Kirjaa on kuvailtu satiiriseksi veijaritarinaksi, ja juuri sellainen se oli. Isänmaa-aatteellinen mieskolmikko haluaa saada näkemyksilleen julkisuutta ja pyrkii politiikkaankin johtotähtensä ruoppaajayrittäjä Muttilaisen johdolla. Vaalien lähestyessä aatteelle tarvitaan pönkitystä, ja trio lähtee suoranaiselle pyhiinvaellusretkelle. Kotiin jää pari hämmentynyttä vaimoa, äkillisestä rauhasta nauttivat naapurit, muu tuttavapiiri ja yksi merkillinen hiippari.

Tarina on pääpiirteiltään vauhdikas, vaikka alussa käytettiinkin paljon aikaa päähenkilöihin tutustumiseen. Joidenkin lukijoiden mielestä alku kesti liian pitkään, mutta minä tavallaan pidin siitä, henkilöhahmojen pimeämmät puolet tulivat hyvin tutuiksi, samoin kuin heidän kieroutuneet suhteensa toisiinsa. Kun tapahtumien varsinainen vyörytys alkaa, tapahtuu kaikki minusta hieman liiankin vilkkaasti. Ehkä rauhallisen alun ja räjähtävän loppupuolen välinen kontrasti on vähän liian suuri. 

Kirja on tyyliltään juuri sellainen, että se taatusti jakaa mielipiteet. Osaltaan se jakoi myös minut. Osa minusta nauroi ronskille tekstille ja seurasi nautiskellen hervottoman miestrion toilailuja. Toisaalta osa minusta jotenkin vierasti kirjan tapaa käsitellä vakavia asioita. Kyllä minä voin lukea mukisematta huorissa käymisestä ja varisten ampumisesta, samoin kuin muusta epämoraalisesta toiminnasta, mutta kuolemien sivuuttaminen olankohautuksella vähän puistatti. Jos kirjailija tapattaa romaanihahmojaan, yleensä lukija tavoittaa edes häivähdyksen jotain tunnetta; surua, vihaa. Nyt hahmot vain katosivat, hupsista vaan... 

Nautittavinta Hitlerin kylkiluussa olikin varsinaisten tapahtumien sijaan tyyli, ja se miten erilaisen lukukokemuksen se tarjosi valtavirtakirjallisuuteen nähden. Minulle se oli suoranainen shokki-isku vasten kasvoja, mutta hyvällä ja herättävällä tavalla. Tämäntyylistä kirjallisuutta ei pysty kovin usein lukemaan, eikä montaa putkeen, mutta silloin tällöin annos ironiaakin piristää arkea. Kuitenkaan tällaista räjähtävää tapausta ei ole helppo ottaa sydämeensä, omakseen, ja ehkä tämä jäi siksi tunnetasolla jotenkin vajaaksi.

 







Kylkiluuta ovat koputelleet myös Booksy, Hemuli, Salla ja Suketus.

KAKSI VUOTTA UPOKSISSA - ARVONNAN AIKA

Blogini saavutti uutenavuotena kypsän kahden vuoden taaperoiän. Nopeastipa aika hurahtaa, vastahan juuri olin junassa matkalla ystäväni luokse Joensuuhun ja törmäsin elämäni ensimmäiseen kirjablogiin vahingossa (kiitos Sanna, Luettua). Perustin oman blogini samantien ideasta riemastuneena. Ensimmäisen postaukseni kirjoitin parin päivän pohdiskelun jälkeen paluumatkalla kotiin ja siitä se sitten lähti. 

Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana blogitaipaleellani! Blogaamisesta on muodostunut melkein jo elämäntapa, ja ennenkaikkea sen myötä olen saanut valtavan määrän uusia ystäviä (ja nimenomaan sellaisia ystäviä, joille voi puhua kirjoista niin paljon kuin huvittaa ilman kyllästymisvaaraa).

Camille Corot: Young girl learning to write

 Ja juhlapäivän kunniaksi pitänee tietysti järjestää arvonta. Koska juuri nyt kirja-alennusmyynnit ovat kiihkeimmillään, ja uusia lukuvinkkejäkin varmasti sateli Blogistanian Finlandian myötä, arvon pari lahjakorttia.

Ensimmäinen hatusta noussut onnekas voittaa 20€ lahjakortin valitsemaansa kirjakauppaan (Akateeminen, Suomalainen...) ja pääsee kunnon alennusmyyntiostokselle. Seuraava onnekas voittaa lohdutuspalkintona 10€ lahjakortin samoilla säännöillä. Silläkin varmasti saa jonkin kultakimpaleen kotiutettua. 

Arvontaperiaatteet ovat ne perinteiset.

Yhden arvan saat hihkumalla tähän postaukseen osallistumisesi, toisen olemalla vakilukijani (tässä en aio olla kovin tiukka, arvan saat kun olet minulle joskus muutaman kerran kommentoinut, tai olemalla lukijani bloggerin lukijapalkissa, bloglovinissa tai tilaamalla sitä blogilistalla), ja kolmannen linkittämällä arvontani.

Arvon voittajan vajaan kahden viikon kuluttua sunnuntaina, 13.1. 

Nyt kipin kapin osallistumaan ja onnea arvontaan!

BLOGISTANIAN FINLANDIA - VOITTAJA

Tulokset on nyt laskettu ja kautta aikojen toinen Blogistanian Finlandia -palkinto on löytänyt voittajan. Onnittelut Aki Ollikaiselle. 

Tulos ei ollut minulle kovinkaan yllätys, koska Kilpailun kärkikaksikko, Nälkävuosi ja Jää, olivat juuri ne kaksi kirjaa, joita harmittelin etten ehtinyt lukea ennen tätä. Olen silti iloinen, että sain antaa tunnustusta myös vähän vähemmälle huomiolle jääneille kirjoille. Minun äänestämistäni kirjoista Vihkivedet sai yhteensä neljä ääntä ja sekä Korvaamaton että Poika kumpikin kaksi.

Voittaja on siis Aki Ollikaisen Nälkävuosi 42 äänellä. Kärkikuusikkoon sijoittuivat sen lisäksi Ulla-Lena Lundbergin Jää (31 ääntä), Emmi Itärannan Teemestarin kirja (20 ääntä), Sirpa Kähkösen Hietakehto (15 ääntä), Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat (13 ääntä) ja Johan Bargumin Syyspurjehdus (11 ääntä).

Kaikkiaan äänestykseen osallistui 44 blogia, ja he nostivat äänestämällä esiin 47 kirjaa. Kaikki kirjat pistemäärineen löytyvät Sallan lukupäiväkirjasta, josta löytyy myös linkkilista blogikohtaisiin äänestyspostauksiin. 

Lämpimät onnittelut voittajalle ja ääniä saaneille!

BLOGISTANIAN FINLANDIA - MINUN EHDOKKAANI

En koskaan ehtinyt lukea muutamaa kirjaa, joita olisin kuvitellut asettavani ehdolle, mutta ei anneta sen haitata. Silti olen lukenut monta unohtumatonta kirjaa, ja valinta niiden välillä oli vaikea. Piti puntaroida mikä painaa vaa'assa eniten - sekö, että nautti lukemastaan, vai sekö että kunnioittaa sitä? Pitäisikö valita se, mikä jäi parhaiten mieleen, vaiko se, mille antoi aikanaan eniten pisteitä?

Päädyin lopulta seuraavaan kolmeen kirjaan:


1. Katja Kaukoken: Vihkivedet (3p.)
Tämä vain osui ja upposi. Ensimmäinen novellikokoelma, josta olen kunnolla pitänyt, kiilasi heti paremmaksi kuin yksikään muu kotimainen romaani. Vihkivesistä on moni bloggaaja pitänyt, minun kehuni löytyvät täältä. 

2. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton (2p.)
Tätä ei ole monessa blogissa näkynyt, mutta minulle siitä tuli heti tärkeä. Hieno esimerkki siitä, miten vähäeleisen kaunista teksi voi olla. 

3. Petja Lähde: Poika (1p.)
Tämä siksi, että en edelleenkään voi unohtaa sen nostattamaa lukukokemusta. Sitä, kun istuin kahvilassa jo aikaa sitten kylmenneen kahvin kanssa ja maailma katosi kokonaan ympäriltä. Harva kirja on aikaansaanut samanlaisen totaaliuppoamisen.

Illalla kello 20:00 sitten selviää, mikä kirja nousee kirjabloggareiden suosikiksi. Kaikki siis iltakahdeksalta kurkkimaan tuloksia Sallan lukupäiväkirjasta.

KIRJAVUOSI 2012

Taas on vuosi mennyt, blogini toinen. Ei ehkä ihan yhtä ahkera, mutta sitäkin antoisampi. Blogin lisäksi kirjallista sisältöä elämään antoivat lukupiiri, kirjamessut ja muut tapaamiset.

Tilastoita
Blogiin asti päätyi tänä vuonna 58 kirjaa. Niistä 13 oli kotimaisia ja 43 ulkomaisia, suomeksi 47 ja englanniksi 11.

Blogattujen kirjojen lisäksi olen lukenut muutamia sellaisia, joita en ole tänne kirjoittanut, useimmiten siitä syystä, että lukukerta ei ole ensimmäinen. Niitä en laske luettuihin (enpä kyllä tiedä miksi, ovathan ne luettuja, mutta tuntuu jotenkin huijaamiselta laskea sama kirja useamman kerran). Nämä kirjat ovat niitä tuttuja ja turvallisia, lemppareita ja lohtukirjoja, jotka löytyvät omasta hyllystä. Tänä vuonna luin taas uudelleen muutaman sarjan, kuten Twilightit (5), True Bloodit (12) ja Harry Potterit (7). Samoin kuin Nälkäpelit (3), jotka luin alkuvuodesta ensimmäisen kerran, luin syksyllä myös uudelleen. Yksittäisistä kirjosta uudelleenluentaan pääsivät mm. Geishan muistelmat, Kolme muskettisoturia, Ylpeys ja Ennakkoluulo...

Mieleenpainuvimmat lukukokemukset
Tälle listalle päässeet nousivat pintaan muistellessani viime vuotta. En tiedä olivatko ne lukuhetkellä parhaita, mutta niiden lukukokemus ei ole haalistunut ajan mittaan ja on vieläkin kirkkaana mielessä.

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Katja Kaukonen: Vihkivedet
Emma Donoghue: Huone
Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala
Lionel Shriver: Poikani Kevin

Houkuttelevimmat kannet
Nämä kirjat lukisin, vaikka en tietäisi juonesta mitään - ainoastaan kannen perusteella.

Riikka Pulkkinen: Vieras
Seija Vilén: Pohjan akka
Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Julie Orringen: Näkymätön silta
Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala 

Vetoavimmat nimet
Kirjat, joihin tarttuisin pelkän nimen kuultuani.

Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
Jari Järvelä: Parempi maailma
Taina Latvala: Välimatka
Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Positiivisimmat yllätykset
Ne, joilta en odottanut mitään tai joista en ollut muuten vaan kuullut mitään, mutta jotka osoittautuivatkin nappivalinnoiksi. Tässä ovat myös kirjat, jotka ovat yllättäneet lajityypissään. Vihkivedet on ensimmäinen novellikokoelma, josta olen todella pitänyt, samoin kuin elokuvankertoja on ensimmäinen todella pieni kirja, mikä ei ole minusta pelkkä hukkapätkä.

 






Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
Catherine Sanderson: Petite Anglaise
Katja Kaukonen: Vihkivedet
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja  


Pahimmat pettymykset
Tälle listalle päätyneet eivät välttämättä olleet minusta huonoja. Ne vain olivat teoksia, jotka eivät lunastaneet niille asettamiani odotuksia.

Torey Hayden: Viattomat
John Ajvide Linqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
Joel Haahtela: Katoamispiste
Richard Yates: Revolutionary Road
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki