"BACK TO EARTH, MONKEY GIRL. TIME IS PASSING."

Charlaine Harris: 

Dead in the Family

Gollancz, 2010

320 pages

If you think your family relationships are complicated, think again: you haven't seen anything like the ones in Bon Temps, Louisiana. Sookie Stackhouse is dealing with a whole host of family problems, ranging from her own kin (a non-human fairy and a telepathic second cousin) demanding a place in her life, to her lover Eric's vampire sire, an ancient being, who arrives with Eric's 'brother' in tow at a most inopportune moment. And Sookie's tracking down a distant relation of her ailing neighbour (and ex), Vampire Bill Compton. In addition to the multitude of family issues complicating her life, the werewolf pack of Shreveport has asked Sookie for a special favour, and since Sookie is an obliging young woman, she agrees. But this favour for the wolves has dire results for Sookie, who is still recovering from the trauma of her abduction during the Fairy War. 

Kymmenes kirja ankkuroituu nimensä mukaisesti perhesuhteisiin. Kaikilla kirjan keskeisillä hahmoilla tuntuu olevan niiden kanssa ongelmia, jotka sekoittuvat keskenään aikamoiseksi ihmissuhdesopaksi.  

Ericin luoja pistäytyy visiitille mukanaan eräs ihmishistorian traagisimmista hahmoista vampyyriksi herätettynä. Hänen ihmiselämänsä aika kokemansa kauhut ovat jättäneet jälkensä nuoreen vampyyriin, ja tehneet tämän epävakaaksi ja hallitsemattomaksi. Mahtaako saman luojan toisella "vampyyrilapsella" olla jotain apua ongelmaan? Bill puolestaan kärsii edelleen hopeamyrkytyksestä (ja selkeästi myös jonkinlaisesta masennuksesta), johon saattaisi löytyä apua perheen piiristä.

Sookiella on enemmän ongelmia muiden perheistä, kuin omastaan, vaikka onkin saanut uuden sukulaisen. Hadley-serkku oli hetken aikaa naimisissa ollessaan saanut pienen pojan, ja tuo pieni poika on aivan riemuissaan saadessaan tutustus Sookie-tätiin. Eniten sekaannuksia ja hauskuutta aiheuttaa kuitenkin keijuserkku Claude, joka muuttuu hetkeksi Sookien luokse asumaan. Claude on melko komediallinen hahmo, jota kuvaa hyvin Pamin kysymys: "Claude, the mouthwateringly beautiful asshole?" 

Sookie ja Eric ovat vihdoin ja viimein löytäneet toisensa jo tunnetasollakin. Eihän sitä tässä olekaan kuin kymmenen kirjaa odoteltu. 

Edeltäjiensä tavoin tässä oli kaikkia niitä "syntisen kirjanautinnon piirteitä" mitä rakastan. Loppu ei jäänyt yhtä auki kuin monissa aiemmissa, mutta erityisesti ihmissuhderintamalla maltan tuskin odottaa jatkoa. 

Tämä on nyt viimeinen Southern vampire mystery tällä erää, lisää sitten joskus kun saan käsiini seuraavan osan. Tämä arvostelu jäi vähän tyngäksi, mutta nyt alkaa jo loppua sanat. En koskaan enää jättäydy kymmentä kirjaa jälkeen blogittamisessa, niiden kiinni kuromiseen menee ikä ja terveys.