Charlaine Harris:
All Together Dead
Gollancz, 2009
336 pages
Seitsemäs osa on juoneltaan yhtenäisempi, kokonaisvaltaisempi ja jännittävämpi kuin monet edeltäjistään. Kirja etenee myös juonellisesti vahvemmin, eikä jätä liikaa pelkkien ihmissuhdekuvioiden varaan, vaikka toki niitäkin löytyy.
Rauhallinen elämä olisi juuri nyt se, mitä Sookie haluaisi, mutta ikävä kyllä sitä ei hänelle suoda. Vampyyrien huippukokous (summit/convention) lähestyy ja Sookien kykyjä kaivataan Louisianan kuningattaren Sophie-Annen avuksi. Kuningattarella on paljon pelissä. Häntä syytetään miehensä murhasta, ja Louisianan muutenkin hurrikaani Katrinan horjuttama valta on vaakalaudalla. Sookie matkaa osavaltion vaikutusvaltaisimpien vampyyrien kanssa Rhodesiin pelastamaan Louisianaa. Joukkoon kuuluu mm. sheriffi Eric - ja valitettavasti myös entinen rakastettu Bill, josta Sookie olisi mieluiten pysynyt niin etäällä kuin vain ikinä mahdollista.
Vampyyrien poliittisen ympyrät ovat kiinnostavia, ja Sookien silmien kautta niihin saa ihmismäistä tuntumaa. Aika samankaltaista vampyyrien tapaaminen on kuin ihmistenkin, mutta potenssiin kymmenen. Kaikki on suurempaa, vahvempaa, pahempaa. Silmä silmästä, hammas hampaasta -periaate pätee tässä maailmassa.
Kaiken pyörityksen keskellä Sookien ihmissuhteet eivät ota selkiintyäkseen. Vaikka Quinn onkin nyt hänen elämänsä mies, Sookie huomaa kuitenkin onnistuneensa sitoutumaan Ericiin aivan uudella tasolla, vaikkakin vastoin tahtoaan. Vampyyrienkin maailmassa kolmas kerta toden sanoo, ainakin veren suhteen.
Vampyyreissa on on kiintoisaa se, että kaikki se ylitsevertaisuus mitä heillä yöllä on, pyyhkiytyy päivällä pois. Nukkuva vampyyri on kovin suojaton ja altis vaaroille. Päivällä ihminen on se, jolla on yliote - eivätkä kaikki jätä sitä valtaa käyttämättä. Sookielle lankeaa vaarallinen ja vaativa tehtävä, jossa on panoksena monen hänen ystävänsä ja muiden sivullisten henki. Ainoa apu on "Barry the bellboy", telepaattisilta kyvyiltään vielä lapsenkengissä oleva nuorukainen, joka toimi aikanaan Dallasilaisen hotellin ovimiehenä.
Kirja jää kutkuttavaan tilanteeseen, ja seuraava osa siirtyikin kuin itsestään yöpöydälle heti kun olin tämän lopettanut. Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään; mitä ihmettä Jason tekee kannessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta