Elina Hirvonen:
Kauimpana kuolemasta
Avain, 2010
239 sivua
Auringon paahtama eteläisen Afrikan maa vuonna 2009. Paul saapuu Suomesta kaupunkiin, jossa eli elämänsä onnellisimmat ajat, kirjautuu hotelliin ja haluaa kuolla. Esther menettää ihmisen, jonka kanssa on kokenut rakkautta, jota ei osannut toivoa. Elämää on pakko jatkaa, koska hän on luvannut paljon pienelle tytölle, jolla ei ole maailmassa ketään muuta.
Esther ja Paul tutustuvat aikana, jolloin molemmat haluavat vain kadota paikassa, jossa nuori, kaunis nainen eli viimeiset hetkensä monta vuotta sitten.
Kauimpana kuolemasta on romaani leikeistä, jotka muuttuvat painajaismaiseksi todellisuudeksi, unelmissaan särkyneistä ihmisistä ja yrityksistä sovittaa vuosien päähän kurkottavat virheet.
Tämä kirja on herättänyt todella ristiriitaista palautetta lukijoilta - jotkut ylistävät sitä vaikuttavana kirjana ja jotkut pitävät sekavana, jotkut ovat jopa jättäneet kesken. Minun täytyy tunnustaa, että lopullinen kipinä lukea tämä tuli nimenomaan tuosta viimeiseksi mainitusta; useampi tuttuni oli jättänyt tämän kesken ja minun oli ihan pakko kokeilla saanko sen itse luettua loppuun.
Sain kuin sainkin kirjan luettua, mutta keskeyttäminen kieltämättä käväisi mielessä. Kirjan rakenne oli sirpaleinen ja vaati tavatonta keskittymistä ymmärtää missä nyt mennään. Kuitenkin kielellisesti kirja oli kiinnostava, ja ihmettelenkin miten kielellisesti hienosta kirjasta on saatu näin vaikealukuinen. Taitolaji sekin kai!
Itse henkilöt olivat mieleenpainuvia, mutta varsinkin alussa heidän tiensä olivat todella irrallisia toisistaan. Kun olin parin kappaleen ajan uppoutunut Estherin nuoruuteen, olin kiukkuinen joutuessani siirtymään Paulin elämään Suomessa. Syventyessäni taas Paulin avioerokriisiin, pompattiin takaisin Estheriin. Kun he kirjan loppupäässä viimein kohtaavat toisensa, ei yhdentyminen tunnu enää riittävältä poistamaan irtonaisuuden tunnetta.
Koskettavista aiheista osittain todella upeasti kirjoitettu tarina kaatuu liialliseen kikkailuun. Jos rakenne olisi yhtenäisempi, selvempi ja kiinteämpi, olisin todella pitänyt tästä!
Kirjaa ovat pohdiskelleet myös ainakin Booksy, Ina, Mari A, Susa, Zephyr ja Valkoinen kirahvi.
MAAILMANVALLOITUS: Zambia
Sinulla on samoja ajatuksia kuin mitä minullakin oli kirjan luettuani. Sekavuus vaikutti lukuintoon, ja kun toisen maailmaan oli päässyt, hypätiinkin taas toiseen. Sekavuutta ja kikkailua oli sen verran liikaa, ettei kirja tehnyt suurta vaikutusta.
VastaaPoista