keskiviikko 12. lokakuuta 2011

"SINÄ OLET PARAS YSTÄVÄNI ELÄMÄN LOPPUUN ASTI."

John Boyne:  
Poika raidallisessa pyjamassa
Englanninkielinen alkuteos:  
The Boy in the Striped Pyjamas (2006)
Bazar, 2008
204 sivua

Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava tarina. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain kirjan tapahtumista, mutta tässä se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan tietämättä liikaa sen juonesta.

Kun avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään) ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.  

Tämä kirja on nakuttanut pitkään takaraivossa, mutta tuntui olevan mahdotonta hankkia. Kirjaston lainajono oli melkoinen ja kirjakaupastakin painokset loppu. Lopulta kirjamessuilta tärppäsi, ja ihan uutukainen sinikantinen ihanuus siirtyi kirjahyllyyni viitosen sopuhintaan. 

Ja kyllä tämä lunasti kaikki odotukseni. Tiesin, että kirja tulisi nostattamaan vahvoja tunteita, mutta näin suurta vyöryä en odottanut. Olen lukenut todellisiin kokemuksiin perustuvia muistelmia sieltä aidan sisäpuolelta, niitä jotka kertovat koruttomuudessaan kaiken karmeuden jota siellä tapahtui eivätkä ne liikuttaneet samalla tavoin, vaan pikemminkin salpasivat tunteet kokonaan pois. 

Pienen pojan silmin näkyy koko holokaustin järjettömyys nousee aivan uudelle tasolle. Miksi on olemassa aita, joka estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan? Miksi niillä toisilla on hassun raidalliset vaatteet? Miksi ne toiset ovat niin laihoja ja sairaan näköisiä? Miksi poika ei saa leikkiä heidän kanssaan? Näitä kysymyksiä itsekin varmaan miettisin jos olisin seissyt tuollaisen aidan vierellä.

Bruno tiivistää hyvin omat tunteeni koko holokaustia kohtaan, jotka voi tiivistää sanaan ihmettely. En vain voi uskoa miten sellaista on voinut tapahtua. Jaan samat tunteet kuin Bruno silloin, siksi tarina tuntuikin niin läheiseltä ja reagoin siihen niin vahvasti. 

Kirjassa korostuu se, että sodassa kaikki ovat lopulta uhreja, pelkkiä sätkynukkeja narut raajoista roikkuen - niin raitapukuiset ihmiset aidan toisella puolen joilta heiltä on viety vapaus, saksalainen poika jolta on viety leikkitoverit, leirin vartijasotilaat joilta on viety normaali elämä ja sydän. Kaikilta on viety vapaus tehdä niin kuin haluaa tai oikeaksi näkee. Sota on vain politiikkaa, jonkun mielivaltainen halu vallata jotain toisen omaa. Sota asettaa ihmisen kaiken toiminnan motiiviksi ainoastaan pelon.

Kerronnasta tai muista kirjoitusteknisistä seikoista en osaa sanoa paljon mitään, koska en huomannut niitä ollenkaan. Kirja vei mukanaan heti ensimmäisestä sivusta alkaen, eikä päästänyt otteestaan vielä viimeisenkään sivun jälkeen. Muistan vain miten ihailin kirjan kerrontaa, sitä miten kaikki tapahtui lapsen silmien kautta. Ihan kuin koko kirja olisi kirjoitettu Brunon omalla kielellä, joka vain läheisesti muistuttaa aikuisten kieltä. Brunon maailmassa leiripaikka on Aus-vitsi, ja pelottava mies jota kaikki tottelevat on Hilleri. Brunon maailmassa tämän tarinan teema on ystävyys. 

Täytyy keventää tunnelmaa tähän loppuun toteamalla, että kansi on yksinkertaisesti upea, ja että takannen teksti on ihan kuin itseni kirjoittama (sulkeisiin tehtyä lisähuomautusta myöten). Oli tärkeää, ettei kirjasta tiennyt etukäteen paljoa ja takakannessa oli hauska tapa ilmaista se. Tästä tuli blogihistoriani kolmas viiden tähden kirja. 







MAAILMANVALLOITUS: Saksa

11 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli hirmuisen vahva kirja. Loppu tuntui kauhealta, mutta se tietysti on kirjailijan tarkoitus. Kirja pistää ajattelemaan, kurjaa että ajatukset eivät ole kauhean miellyttäviä.

    Kävimme viime viikonloppuna Berliinissä, myöskin Topografie des Terrorsissa, jossa esillä ovat ne pyjamapukuiset. Raskaita juttuja. :(

    VastaaPoista
  2. Hienoa kun odotettu kirja täytti odotykset ja kaikki viisi lintua pääsi lentelemään :) itse katsoin tämän leffana ja tarina jäi kyllä hyvin vahvasti mieleen. Näinköhän saan luettua kirjan joskus, usein en halua lukea jos olen nähnyt elokuvan. Ja on totta, että tässä näkökulma on poikkeuksellisella tavalla käännetty, mikä tekee tarinasta kovin erityisen sotakertomuksen.

    VastaaPoista
  3. Huu, en uskaltanut nyt ollenkaan lukea kirjoitustasi, koska aion lukea tämän seuraavan parin viikon sisällä Satun minihaasteeseen! :)

    Palaan tänne sitten myöhemmin, mutta nuo viisi tipua lupaavat erinomaisen hyvää lukukokemusta! :)

    VastaaPoista
  4. Minä koin tämän kirjan kanssa iloisen yllätyksen. Takakansitekstistä huolimatta kuvittelin tarinan olevan "lapsellinen". Mutta lopussa kyllä sydäntä puristi enemmän kuin aikoihin. Hieno kirja.

    VastaaPoista
  5. Voi, peesaan edellisiä! Minustakin tämä oli loistava kirja. Sentimentaalinen (hiukan) mutta siinä oli moukariniskun voimaa ja vääjäämättömyyttä...

    VastaaPoista
  6. Kiva että tykkäsit tästä, minullekin tämä oli vahva viiden tähden kirja:)

    VastaaPoista
  7. Tämä kirja kyllä pysäytti, varsinkin lopussa... Hirvittävä, voimakas ja hienosti Brunon näköiseksi kirjoitettu. Elokuva täytyy ehdottomasti katsoa. En ihmettele lainkaan, että annoit viisi tipua!

    VastaaPoista
  8. Tämä on tosiaan ihan sairaan mahtava tarina. Kuten säkin, myös mä eläydyin täydellisesti Brunon asemaan. Olin jopa niin lapsen silmissä, että en ymmärtänyt loppua. Kun katsoin elokuvan, tajusin sen kauheuden.
    Herätti kyllä tosi vahvoja tunteita maailman epäreiluudesta. Juutalaisvainoista kertovat kirjat on mun suuri kiinnostuksen kohde.. Markus Zusakin Kirjavaras on aavistuksen samantyylinen, mutta kuitenkin aivan oma lukukokemuksensa. Kannattaa lukea sekin!

    VastaaPoista
  9. Minäkin odotin hyvää kirjaa, (tietty "hyvä" on vähän hassu määrite tällaisessa kirjassa, missä aihe rankka, mutta kuitenkin)..mutten tiennyt, miten hurjan voimakas lukukokemuksesta muodostuukaan. Sydäntäsärkevän huikea.

    VastaaPoista
  10. Itse en pitänyt kirjasta oikeastaan kuin vasta sitten, kun se oli kokonaan luettu ja jotekin tuntui tajuavan koko kirjan niin paljon syvemmin.

    SEURAAVA PÄTKÄ SPOILAA!:
    Jotenkin se, että suri Brunon kohtaloa hätkähdytti. Koska jotenkin on aina niin vaikea tajuta, että se iso ihmismäärä joka siellä on menehtynyt, ei ole vain iso ihmismäärä, vaan valtava määrä yksilöitä, joilla on elämä kuten Brunolla. Miksi suri jotain hirmupedon poikaa, kun sinne kuitenkin meni tuhansia muita pieniä poikia?

    Hyh.

    VastaaPoista
  11. Luin tämän kirjan viime syksynä.
    Se vaikutti vahvasti ja eli mukanani pitkän aikaa..
    Aina vieläkin ihmettelen, kuinka me ihmiset olemme niin julmia! Olleet ja olemme.
    Luin vasta "Avain", joka vieläkin on minussa.

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta