perjantai 6. tammikuuta 2012

"EHKÄ HÄN KATSOO MUTTEI NÄE."

Gaile Parkin:  
Kigalin kakkukauppa
Englanninkielinen alkuteos:  
Baking Cakes in Kigali (2009) 
Suomennos: Annukka Kolehmainen
Tammi, 2009 
278 sivua

Tansanialainen Angel Tungaraza asuu Ruandan Kigalissa miehensä Piuksen ja viiden orvoksi jääneen lapsenlapsensa kanssa. Intohimoinen kakkuleipuri Angel on muuttanut harrastuksensa bisnekseksi: hän leipoo yksilöllisiä täytekakkuja mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin. Mutta Angelin luo ei tulla vain kakkujen takia. Angel osaa myös kuunnella murheita, antaa neuvoja ja järjestellä vaivihkaa ihmisten asioita.  

Porin kirjastossa on semmoinen ihana pieni "kirjasto suosittelee" -hylly, mistä löytää aina jotain erilaista luettavaa. Sieltä tämänkin viime reissulla nappasin ohi kävellessäni. Tämän mainostettiin olevan sukua Mma Ramotswelle, joten ajattelin sen sopivan mukava leppoisaksi välipalakirjaksi.

Naisen etsivätoimistojen tapaan tässäkin kirjassa keitetää paljon teetä, hoidetaan pienen kaupungin ihmissuhdeviidakkoa ja ratkotaan niin pieniä kuin isompiakin ongelmia - naisen pehmeällä lähestymistavalla. Kirjan rakenne  noudattelee myös samaa kaavaa; se kuvaa yhtesön elämää yksittäisten tapausten, tässä tapauksessa kakkutilausten kautta. Tarinassa ei siis ole selkeää alkua ja loppua, draaman kaarta tai nousuja ja laskuja. 

Miljöö antaa tälle kirjalle kuitenkin enemmän syvyyttä kuin kollegalleen. Tilanne on Ruandassa vaikea. Verinen sisällissota on ohi ja eloonjääneet ovat sulkeneet tunteet syvälle sisälleen. Asujaimisto on kirjava sekoitus sodassa selvinneitä, palanneita pakolaisia, avustustyöntekijöitä ja mzunguja, valkoisia. Erilaisten kulttuurien ja uskontojen leikkauspisteessä eläminen tekee tavallisesta arjesta arvaamattoman ja yllätyksellisen.

Pidin kirjan tavasta käsitellä synkkää historiaa elämän valoisampien kohtausten kautta. Kaikki traaginen tulee lukijan tietoon ikäänkuin vahingossa, sen iloisen (ja kakkua vaatineen) tilanteen varjolla. Erilaiset ihmiset oli kuvattu eläväisesti ja kulttuurin värit aisti ja tunsi.

Vaikka kirja oli läpeensä hyväntuulinen kuitenkin syvällisemmällä kontekstilla, eli siis hyvä sekoitus laatutarinan aineksia, ei tämä kuitenkaan mikään elämää suurempi lukukokemus ollut. Ihan mukava välipalakirja silti, eikä liian höttöistä hömppää.







MAAILMANVALLOITUS: Ruanda

5 kommenttia:

  1. Minä en ole kuullutkaan tästä kirjasta aiemmin, mutta ihan muuten vaan tilasin kirjan adlibriksen aleista kun tykästyin kirjan nimeen;) Kiva, että joku muukin on tämän lukenut!:)

    VastaaPoista
  2. Kakut kirjan nimessä kutsuvat. :) Tätä voisi ajatella joksikin välipalakirjaksi.

    Ja ne Kirjasto suosittelee - hyllyt ovat aivan mainioita!

    VastaaPoista
  3. Sanna: oi, mahtavuutt. Luulin ettei kukaan muu ole edes ikinä kuullut tästä. :)

    Linnea: Kirjasto suosittelee hyllyt on parhautta. Niitä saisi olla kaikissa kirjastossa! Kakut olivat todellakin kutsuvia, suosittelen tätä välipalakirjaksi. ;)

    VastaaPoista
  4. Minulla oli tämä jo kirjastosta lainassa melkein koko syksyn...lisäilin netissä aina vaan laina-aikaa. Kun luettavaa kuitenkin oli ns. omasta takaa jo niin paljon, tämä sitten palautui takaisin kirjastoon ennen joulua.

    VastaaPoista
  5. Minulla on tämä kirja ollut hyllyssä jo hyvän tovin, mutten vielä ole malttanut tarttua tähän. Josko sitä sitten tänä vuonna ehtisi? :)

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta