Emma Donoghue: Huone
Englanninkielinen alkuteos: Room (2010)
Suomennos: Sari Karhulahti (2012)
Suomennos: Sari Karhulahti (2012)
Tammi, 2012
323 sivua
Huone on riipaisevan kaunis kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu yhdessä, lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että huone on vankila ja että hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti. Pienen pojan tarina vie mukanaan - vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää.
Voiko enää paremmin kirjavuosi alkaa? Tämä kirja nimittäin yllätti minut täysin. Odotin jotain paljon ahdistavampaa, rajumpaa, alleviivatumpaa. Sen sijaan kohtasin aivan uudenlaisen elämyksen.
On totta, että Jack ja hänen äitinsä ovat vankeina vastoin tahtoaan ja ettei lapsi ole saanut alkuaan ainakaan rakkaudesta. Olosuhteista huolimatta äidinrakkaus luo Jackille oman maailman, josta tulee heille hetkeksi uusi todellisuus.
Jackin silmien kautta maailma näyttää kuitenkin kovin erilaiselta kuin kaappaustapaksia todellisuudessakin järkyttyneenä seuranneen lukijan. Jack on säilyttänyt lapsen viattomuutensa ja näkee maailman avoimena silloinkin kun se ei sitä ole. Äitinsä rakkauden, kekseliäisyyden ja sitkeyden ansiosta hänestä on kehittynyt älykäs ja tunteva poika, vaikkakin erilaisella tavalla hauras ja haavoittuvainen.
Juonta sen enempää heijastamatta varsinkaan kirjan loppupuolesta on vaikea kirjoittaa. Se on Jackin kasvutarina, jossa viisivuotisen elämänsä aikana sisään omaan maailmaansa kasvanut lapsi alkaa kasvaa takaisin ulospäin. Vaikka draamaa ei puutukaan, on sekin Jackin näkökulmasta erilaista. Pienistä asioista tulee hänen kauttaan suuria, ja suurista pieniä. Muutamat muita lukijoita puhuttaneet kohdat olen taipuvainen selittämään ymmärtämättömyyden piikkiin, enkä ymmärtänyt niitä paheksuvina. Eihän ulkopuolella elänyt voi mitenkään käsittää mitä täysin toisessa maailmassa, sisällä, tapahtui.
Lapsen silmin tapahtuva kerronta on yksi parhaita lukemiani. Jackin maailmaan ja näkökulmaan uppoutuu tosissaan, se tuntuu uskottavalta. Kerrankin tuntuu siltä, että kertoja on oikeasti lapsi eikä vain lapsen äänellä puhuva aikuinen. Nokkelan huomioiva ote ja kekseliäät sanavalinnat veivät mukanaan - itseasiassa kirjan loputtua huomasin loppuillan höpiseväni itsekseni Jackmaisia huomiota kaikesta ympärillä olevasta.
Voi olla, että minut on jollain tapaa aivopesty näkemään tilanne näin valoisana, en tiedä voisiko lapsi oikeasti vankeudessa elää noinkin "hyvää" elämää. Kuitenkin toivon, että niin olisi. Miksi ei?
Vastoin ennakko-odotuksia kirja jätti positiivisen ja toiveikkaan mielen. En ikinä olisi uskonut, että tästä aiheesta kirjoitettu kirja pystyisi siihen. Maisema ulkona näyttää taas hetkellisesti vähän kauniimmalta eikä tämä 25 neliön yksiö tunnu ollenkaan pieneltä. Tästä myös heräsi niin paljon ajatuksia ja mielipiteitä, että olisin melkein toivonut tämän olevan lukupiirimme kuukaudenkirja. Tästä olisi mukava puhua jonkun kanssa kasvokkain.
On totta, että Jack ja hänen äitinsä ovat vankeina vastoin tahtoaan ja ettei lapsi ole saanut alkuaan ainakaan rakkaudesta. Olosuhteista huolimatta äidinrakkaus luo Jackille oman maailman, josta tulee heille hetkeksi uusi todellisuus.
Jackin silmien kautta maailma näyttää kuitenkin kovin erilaiselta kuin kaappaustapaksia todellisuudessakin järkyttyneenä seuranneen lukijan. Jack on säilyttänyt lapsen viattomuutensa ja näkee maailman avoimena silloinkin kun se ei sitä ole. Äitinsä rakkauden, kekseliäisyyden ja sitkeyden ansiosta hänestä on kehittynyt älykäs ja tunteva poika, vaikkakin erilaisella tavalla hauras ja haavoittuvainen.
Juonta sen enempää heijastamatta varsinkaan kirjan loppupuolesta on vaikea kirjoittaa. Se on Jackin kasvutarina, jossa viisivuotisen elämänsä aikana sisään omaan maailmaansa kasvanut lapsi alkaa kasvaa takaisin ulospäin. Vaikka draamaa ei puutukaan, on sekin Jackin näkökulmasta erilaista. Pienistä asioista tulee hänen kauttaan suuria, ja suurista pieniä. Muutamat muita lukijoita puhuttaneet kohdat olen taipuvainen selittämään ymmärtämättömyyden piikkiin, enkä ymmärtänyt niitä paheksuvina. Eihän ulkopuolella elänyt voi mitenkään käsittää mitä täysin toisessa maailmassa, sisällä, tapahtui.
Lapsen silmin tapahtuva kerronta on yksi parhaita lukemiani. Jackin maailmaan ja näkökulmaan uppoutuu tosissaan, se tuntuu uskottavalta. Kerrankin tuntuu siltä, että kertoja on oikeasti lapsi eikä vain lapsen äänellä puhuva aikuinen. Nokkelan huomioiva ote ja kekseliäät sanavalinnat veivät mukanaan - itseasiassa kirjan loputtua huomasin loppuillan höpiseväni itsekseni Jackmaisia huomiota kaikesta ympärillä olevasta.
Voi olla, että minut on jollain tapaa aivopesty näkemään tilanne näin valoisana, en tiedä voisiko lapsi oikeasti vankeudessa elää noinkin "hyvää" elämää. Kuitenkin toivon, että niin olisi. Miksi ei?
Vastoin ennakko-odotuksia kirja jätti positiivisen ja toiveikkaan mielen. En ikinä olisi uskonut, että tästä aiheesta kirjoitettu kirja pystyisi siihen. Maisema ulkona näyttää taas hetkellisesti vähän kauniimmalta eikä tämä 25 neliön yksiö tunnu ollenkaan pieneltä. Tästä myös heräsi niin paljon ajatuksia ja mielipiteitä, että olisin melkein toivonut tämän olevan lukupiirimme kuukaudenkirja. Tästä olisi mukava puhua jonkun kanssa kasvokkain.
Suomennettuna Huonetta on ehditty tutkia Ilselässä ja Sinisen linnan kirjastossa, alkuperäiskielellä myös monessa muussa.
Mä yritän lukea tän pian, ni sitten jutellaan;) mulla on tämä kirjastosta varauksessa, toivottavasti saan sen nopeasti sillä sait nyt mut kiinnostumaan tästä entistä enemmän:)
VastaaPoistaKerrankin tunnistin otsikon lainauksen samantien ;).
VastaaPoistaJackin äiti on todellakin uskomattoman älykäs, henkisesti vahva ja kekseliäs (kaikki ne munankuorikäärmeet, sängyn-ympäri-radat jne), mutta kuitenkin inhimillinen, kun oli välillä "Poissa" jne.
Pahoin pelkään, että todellisuus on tarua rankempaa näissä sieppausjutuissa :/, mutta toki minäkin mieluummin luin välipalakirjana tällaisen valoisansävyisen tarinan.
sinä osaat kyllä niin täydellisesti löytää nuo otsikot, että ne kiinnostavat aina! mahtava taito! mä en aio tätä lukea vaikka kuinka kehutte. näin olen päättänyt, mutta katotaan vieläkö pää kääntyy :)
VastaaPoistaSanna: paras sit lukee nopeasti. ;)
VastaaPoistaMaria: Tämä oli jotenkin siitä kovin mielenkiintoinen kirja, että se oli tosiaan niin "valoisalla" tavlla kirjoitettu vaikka aihe onkin kauhea.
Kyllä minäkin pelkään ettei totuus ole ihan näin positiivista, mutta aina voi toivoa.
Anni: kiitos! :)
Jossain kirjoissa ne pomppaa sieltä tekstin joukosta jo lukiessa, ja välillä pitää hieman pohdiskella. Tämä pomppasi heti.
Kyllä minä vielä sinun pääsi käännän tämän suhteen... ;)
Kirjoitit hyvin tästä kirjasta. Minä lopettelin Huoneen tänä aamuna ja en pitänyt kirjasta ehkä aivan yhtä paljon kuin sinä, mutta tavattoman koukuttava ja ajatteluttava kirja se kuitenkin on. Koetan kirjoittaa Huoneesta blogiini viimeistään huomenna. :)
VastaaPoistaMinä myös odotan kovasti, että kirjastosta tulisi noutoilmoitus tästä kirjasta :)
VastaaPoistaKatja: Odotan innolla arvosteluasi, koitan tyydyttää keskustelutarvettani muiden arvosteluja lukemalla. :)
VastaaPoistaTuulia: noni, lueppas sitten pikapikaa! ;)