maanantai 9. tammikuuta 2012

"JÄLJELLÄ OLI PELKKÄ KULISSI, MAISEMA VAILLA IHMISIÄ."

Haruki Murakami:  
Norwegian Wood
Japaninkielinen alkuteos:  
Noruwei no mori (1987)
Suomennos: Aleksi Milonoff
Tammi, 2012 
426 sivua

Aina kuullessaan lempikappaleensa, Beatlesin Norwegian Woodin, Toru Watanabe muistaa ensirakkautensa Naokon, parhaan ystävänsä Kizukin tyttöystävän. Muistot vievät hänet opiskeluaikojen Tokioon, missä hän ajelehtii ystävyyden, seksin, intohimon ja surun vietävänä. 
    Kahden vaativan naisen välillä kipuilevassa Torussa ruumiillistuvat nuoruuden epävarmuus, ehdottomuus ja valinnan vaikeus. Hauraalle Naokolle aikuiseksi kasvaminen on vaikeaa ja hän loittonee yhä kauemmas elämästä. Torun opiskelutoveri, eläväinen ja aistillinen Midori puolestaan uhkuu itsevarmuutta. 

Täytyy ihan  häpeäkseni tunnustaa, että tämä on ensimmäinen Murakamini. Minun on pitänyt jo pitkään tutustua herran tuotantoon, mutta maailmassa on vain liikaa kirjoja - en ole ehtinyt. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

Norwegian Woodissa Murakami on luonut Tokiolaiseen opiskelijamiljööseen herkkiä ja eksyksissä olevia hamoja, joista jokainen on omalla tavallaan yksinäinen. Menetettyään lapsuudenystävänsä Toru ei löydä elämälleen suuntaa. Hän ajelehtii läpi opiskelujensa ja elämänsä kiintopisteenään kaksi hyvin erilaista tyttöä; Naoko, joka kulkee elämästä kohti muistoja, ja Midori, joka kulkee minne tahtoo. Torun sielu on repeytynyt palasiin, eikä hän saa rauhaa ennen kuin on päättänyt muistellako vai elääkö. 

Kerronta on kuin musiikkia, ja samalla musiikki kytkee yhteen tarinan palaset. Kitaran soittaessa kaihoisaa sävelmää lumisen maiseman keskellä, tai tavoitelleessaan sointuja hetken huumassa  tulipalon savun mennessä henkeen, juuri musiikki pysäyttää hetken ja luo siitä kuvan.

Murakamin tapa kirjoittaa on jotenkin todella runollinen. Hän ei kirjoita vain edistääkseen tarinaa, vaan tekee jokaisesta lauseesta jo itsessään kauniin. Hänellä on myös erikoinen taito luoda jokaiselle hahmolleen sielu, myös niille, jotka vain nopeasti vilahtavat ohi matkan varrella. Yksikään persoona ei ole merkityksetön, yksikään maisema horisontiton tai yksikään sana tyhjä.

Norwegian Wood oli tyypillinen Keltaisen kirjaston kirja; laadukas, syvällinen ja ajatuksia herättävä, mutta samalla keskittymistä vaativa. Kirja oli jotenkin hidas lukea, mutta tällä kertaa se ei ollut pelkästään huono asia. Vaikka juoni ei sinällään imaissut mukaansa niinkuin nopeampitempoiset tarinat, se piti otteessaan omakohtaisen kiinnostumisen kautta. Tavallaan kerrankin sain itse määrittää mielipiteeni kirjasta ja päättää että pidän siitä ennen kuin mieleni uppoaa tyypilliselle automaattiohjaukselle, virtaukselle

Vaikka nautin suunnattomasti lukukokemuksen tunnelmasta ja taiteellisuudesta, oli sen vaatima keskittymiskyky välillä raskasta. Siksi tuntuikin, että lukemisen eteen piti nähdä eri tavalla vaivaa kuin yleensä. Mutta kokemus oli lopulta vaivansa arvoinen. 

 





MAAILMANVALLOITUS: Japani

5 kommenttia:

  1. Minäkään en ole vielä Murakamia lukenut, mutta tämäkin uutuus on lukulistalla:)

    VastaaPoista
  2. Oi! Luit tämän jo. Minä sain kirjan käsiini tänään ja odotan malttamattomana, että saisin nyt kesken olevat kaksi kirjaa loppuun ja voisin aloittaa tämän. Ehkä viikonloppuna, toivottavasti.

    Olen lukenut Murakamilta aikaisemmin vain Kafkan rannalla, mutta se kirja teki minusta kirjailijan fanin. Odotan siis tätä todella kovasti.

    VastaaPoista
  3. Voi että! <3 Luen tätä juuri englanniksi ja kirja on ihana. <3 Rajun Kätilön jälkeen Norwegian Wood tuntuu kuin pumpulilta, tai hyväätekevältä lääkkeeltä ruhjotulle sielulle. :)

    Olen aivan rakastunut!

    VastaaPoista
  4. Minä en ole Murakamia lukenut, mutta olen ihastunut tämän kirjan kanteen :) Ehkä jonain päivänä...

    VastaaPoista
  5. Minun ensimmäinen Murakami on vielä lukematta. Hyllyssä odottaisi yksi, joten tänä vuonna tulee vihdoin tutustuttua häneenkin.

    Ajattelin katsoa tämän kuitenkin leffana..ellen nyt muuta sitten mieltä kun luen monen tästä tykänneen jo ;)

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta