Jean Kwok: Käännöksiä
Englanninkielinen alkuteos:
Girl in Translation (2010)
Suomennos: Ulla Lempinen
Bazar, 2011
275 sivua
Hongkongilainen Kimberly on vain 11-vuotias kun hän muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin ja kohtaa karuakin karumman todellisuuden. Äiti ja tytär joutuvat asumaan viheliäisessä murjussa ja raatamaan rahanahneiden sukulaisten tehtaassa. Koulussa Kimberly oppii puhumaan englantia ja ymmärtämään paikallisia tapoja, ja pian hän joutuu ottamaan vastuun ummikkoäidistään. Omaa identiteettiään etsivä Kimberly päättää jo varhain tehdä kaikkensa järjestääkseen äidilleen ja itselleen paremmat elinolot, mutta hän ei osaa aavistaakaan, kuinka kivinen tie hänellä on kuljettavanaan.
Tällaisia kirjoja lukiessani kiitän korkeampia tahoja siitä, että olen saanut syntyä ja käydä koulua Suomessa. Täällä kun oppimisen tulos on pitkälti kiinni omasta ahkeruudesta ja asenteesta, eikä sosiaalisista lähtökohdista.
Käännöksissä asiat ovat huonommin. Entinen mestarioppilas Kim lähtee äitinsä kanssa paremman toivossa Amerikkaan, huomaa sukulaistensa aiemmin antamien lupausten katteettomuuden ja päätyy raatamaan laittomasti äitinsä avuksi vaatetehtaaseen. Koulussakaan ei ole helppoa. Kielimuuri estää tehtävien ymmärtämisen ja kun tyttö osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta numeropohjaisten tehtävien kanssa, hänen luullaan lunttaavan. Miten nyt kielen ymmärtämisessä lahjaton lapsi voisi numeroitakaan osata?
Kim on kuitenkin tavattoman sitkeä. Hän tietää olevansa ainoa tie pelastaa äiti pois tehtaasta ja heidät molemmat pois rottia ja torakoita vilisevästä, purku-uhan alla olevasta röttelöstä. Vähä vähältä Kimin ahkeruus alkaa tuottaa hedelmää ja olot paranevat. Tarkoittaako parempi sosiaalinen asema kuitenkaan onnellisuutta?
Tarina on muotoiltu ikäänkuin Kimin oppimisprosessiksi. Sitä mukaa kun hänen kielitaitonsa paranee ja rohkeutensa lisääntyy, sitä enemmän myös lukija tutustuu ympäröivään maailmaan. Tarina muodostaa kiehtovan ristiriidan yksityiskoulun idyllisen ympäristön ja tehtaan höyryisen kuumuuden välille. Kim heiluu noiden kahden maailman välillä oikein kiinnittymättä kumpaankaan. Köyhien maailmaan häntä ankkuroivat kielitaidoton äiti ja toinen tehdaslapsi Matt, rikkaampaan taas hänen taitonsa ja kunnianhimonsa.
Kirja oli sopiva sekoitus draamaa ja huumoria. Oli kiinnostava tutustua vanhoihin kiinalaisiin sanontoihin, jotka Amerikkaan sijoitettuna muuttuivat hieman koomisiksi. Myös Kimin äidin yritykset puhua englantia noin viidenkymmenen sanan sanavarastollana alkoivat hymyilyttää.
Loppu oli jotenkin siirappinen, ja se tuntui olevan vähän eri paria muun kirjan kanssa. Minä olisin jättänyt Kimin nuoruuteensa tähyilemään kohti aikuisuutta, enkä olisi aukikirjoittanut vastauksia ilmaan jääviin kysymyksiin.
Hauska lukea sinunkin arviosi tästä!
VastaaPoistaItse pidin siitä, että loppu oli tavallaan sinetöity. Johtunee kaiketi siitä, että tullut taas luettua niin paljon avonaisia loppuja, että tämä oli välissä mukavaa vaihtelua. Eikä loppu ollut mielestäni huono, enkä nähnyt sitä suorastaan siirappisenakaan, vaan jotenkin karunakin omalla tavallaan.
Tässä oli kyllä kivasti sekä draamaa, että huumoria =)
Olen kanssasi samaa mieltä lopusta. Se on hieman liiankin onnellinen. Muuten kyllä ajatuksia herättävä kirja, ehdottomasti. Maailma ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen.
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaisi lukea tämä! Oi, sinulla on ihana Kirottu Istanbul hyppysissä!
VastaaPoistaTämä oli minulle liian herttainen, siirappinen. Pidin enemmän Hotelli Panamasta, joka on monelle nuorelle ihan suositeltava kirja, suorastaan.
VastaaPoistaOoooooh, Kirottu Istanbul on IHANA!
Hassua, että tämmöiseen kirjaan on sisällytetty huumoria!
VastaaPoistaMutta kuten sanoit, näitä lukiessa oppii arvostamaan Suomea :)
Onneksi mulla on tää lainassa ;)
Minusta tämä oli tosi hyvä välipalakirja (http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/08/monikulttuurinen-maanantai-kaannoksia.html). Lukukokemus on muutenkin jotenkin mukavana mielessäni, kun luin tämän mökillä ihanassa syysrauhassa. :)
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta! Olen opettanut myös maahanmuuttajia, ja tämän kirjan lukemisen jälkeen olen katsellut heitäkin välillä uusin silmin. Nyt täällä Suomessakin jotain tuosta on totta.
VastaaPoista