Näkymätön silta
Englanninkielinen alkuteos:
The Invisible Bridge (2010)
The Invisible Bridge (2010)
Suomennos: Kristiina Savikurki
Otava, 2011
761 sivua
Kirje sinetöi Andraksen kohtalon. Se johdattaa hänet merkilliseen, kaikennielevään rakkaussuhteeseen.
Tätä kirjaa on kehuttu niin paljon, että paineet olivat kovat. Olisin ehkä halunnut odottaa tämän kanssa hetken ja antaa pölyn laskeutua, mutta minkäs teet kun se uutuushyllyssä nökötteli odottamassa ottajaansa.
Kiinnostuin heti juonesta ja ideasta. Olen lukenut monia kirjoja juutalaisvainoista ja toisesta maailmansodasta, mutta harvempia ajasta ennen varsinaisia vainoja. Juutalaisen kulttuurin hienoimpia puolia on lähimmäisenrakkaus ja vahva yhteisöllisyys, ja nämä piirteet korostuvat tarinassakin antisemitismin varjon levitessä Euroopan ylle.
Keskiössä on unkarilainen Lévin perhe, ja tarinan silminä ja korvina sen keskimmäinen poika Andras. Ajankohta sotien välillä ei tarjoa kolmelle fiksulle ja eloisalle pojalle heidän ansaitsemiaan elinmahdollisuuksia, mutta pojat ottavat irti kaiken minkä voivat. He ovat keskenään samanlaisia, mutta silti luonteeltaan niin kovin erilaisia, mikä tekee heistä henkilöhahmoina mielenkiintoisia seurattavia. Muutkaan henkilöt eivät jää kiinnostavuudessa heidän taakseen. Erityisesti Andraksen opiskelija-aikainen juutalaipoikanelikko on luotu hienosti, samoin kuin pakkotyöaikainen lehtimiestoveri Mendel.
Mielipiteeni kirjasta muuttui moneen kertaan lukemisen edetessä. Ensin olin aivan rakastunut. Se Pariisilainen opiskelijamiljöö, taide ja teatteri sekä tietysti juutalainen maailma vetivät magneetin lailla puoleensa. Keskivaiheilla rakkaus ja sen pakkomielteinen voima alkoi vaikuttaa hieman liioitellulta ja suhtautumiseni muuttui skeptisemmäksi. Sotavaiheen alkaessa kirja kuitenkin nykäisi takaisin otteeseensa ja sen kautta rakkaustarinaankin saatiin syvempiä sävyjä, eikä keskiosakaan haitannut enää. Ja tuosta takaisinnykäyksen voimasta kertoo se, että siinä kohdassa minun piti lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa vain muutama sivu, mutta jotenkin kummasti laskin kirjan kädestä vasta kolmen aikaan yöllä kun olin saanut sen loppuun. Kirjaa ei vain kertakaikkiaan voinut keskeyttää.
Kirjasta teki erityisen hienon sen vivahteikas tasapainoilu onnen ja surun, hyvän ja pahan rajamailla. Kirja ei missään vaiheessa hypännyt liikaa melankolian puolelle vaan kuvaa vaikeimpiakin aikoja rehellisen tunteikkaalla tavalla, kuitenkin sisällytttäen kokoajan mahdollisuuden onneen ja parempaan.
Kirjan huomattava paksuus oli minulle ainoastaan positiivinen asia, yleensähän kirjat loppuvat kesken ennen kuin ennättävät alkaakaan.Näkymätön silta oli silti huikean laaja kokonaisuus. Tuntuu, että olisin lukenut monta kirjaa, tai ainakin käynyt läpi kokonaisen ihmisiän. Mutta niinhän minä lukijana tavallaan kävinkin.
Näkymätöntä siltaa ovat astelleet myös Miia, Sanna ja Leena Lumi.
Paksuissa kirjoissa on ihanaa juuri se tunne että on kokenut kokonaisen ihmisiän! Näihin paksukaisiin on vain niin himskatin vaikea tarttua, juuri koon takia. Tämä kirja odottaa kirjahyllyssäni ja arvostelusi herätti kiinnostusta ja uskallusta vihdoin napata tämä yöpöydäälle. :)
VastaaPoistaIhanaa, että tykkäsit tästä! Pelkäsin vähän, että kukaan muu ei tästä innostu vaikka mä olen hehkuttanut tätä niin paljon;)
VastaaPoistaKuulostaa tosi hyvältä, täytyy pitää silmät auki tämän varalta!
VastaaPoistahaa- kiitos arviosta, näyttää siltä että tämä tulee tiiliskivipinossani ensimmäisenä lukuun.
VastaaPoistaEmilie: niinpä! :) Paksuihin onkin välillä vaikea tarttua ja niitä ei ole kivaa kanniskella mukana. Tämä ei onneksi ollut kovin iso ja painava, vaikka siinä boin monta sivua onkin.
VastaaPoistaSanna: sun kommentit oli mulla päällimmäisenä mielessä kun aloitin tätä. Ajattelin että jos Sanna piti tästä noin paljon, niin munkin pitäis tykätä. ;)
Norkku: Pidäpä silmät auki, suosittelen!
Anni: Katselinkin äsken kunniakasta tiiliskivipinoasi, siinä on kyllä urakkaa! Tämä ei ainakaan ole piirunkaan verran pitkästyttävä, joten tiiliskiveksi tämä oli todella hyvä. :)
Mulla on tästä huomenna muuten juuri tulossa arvio! ;)
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että rakastin tätä ensimmäiseltä sivulta viimeiselle saakka. Pidin siitä, että tämä onnistui olemaan jopa samassa lauseessa yhtä aikaa onnea täynnä ja vakuuttunut siitä, että paluuta ei ole. Se tunnemaailma, joka teoksessa vallitsi ja joka ainakin minut valtasi, oli niin suuri, että en tiedä kykenenkö niitä koskaan kirjoittamaan tarpeeksi selkeästi.
Tämä tosiaan vie mukanaan. Itse tosin luin tätä pikku hiljaa, koska en halunnut tämän koskaan loppuvan. :D Loppua kohden ahdistus vain kasvoi, ei tosin siksi että kirja on loppumassa vaan siksi, että kaikki oli niin lohdutonta. Olen onnellinen, että Sanna tätä niin paljon kehui - muuten olisin tullut tarttuneeksi tähän paljon myöhemmin.
Tästä kirjasta ovat lukijat pitäneet aivan valtavasti. Minäkin pidin ja sinä myös.
VastaaPoistaKuten huomaat jatkan vaellustani...