KUN GRANAATTIOMENA KERRAN HALKEAA JA KAIKKI SIEMENET LEVIÄVÄT ERI ILMANSUUNTIIN, SITÄ EI VOI ENÄÄ KOOTA KASAAN."

Elif Shafak: Kirottu Istambul

Englanninkielinen alkuteos: 
The Bastard of Istanbul (2007)

Suomennos: Maria Erämaja

Gummerus, 2012

495 sivua

Istanbulilainen Asya Kazanci rakastaa Johnny Cashia ja ranskalaisia eksistentialisteja. Samassa talossa Asyan kanssa asuvat hänen äitinsä, isoäitinsä ja tätinsä - kaikki vahvoja naisia, joilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Miehiä talossa ei näy: heitä vaivaa sukukirous, jonka takia he eivät elä juuri neljääkymmentä ikävuotta vanhemmiksi. Suvun ainoa elossaoleva mies on paennut kirousta Amerikkaan.

   Kun Asyan amerikkalais-armenialainen serkku saapuu vierailulle, Turkin ja Armenian nykyisyys ja menneisyys törmäävät voimalla yhteen. Kauan sitten unohdetut sukutarinat muistuttavat olemassaolostaan ja siitä, kuinka vaikeaa on elää menneisyyden kanssa, tai toisaalta siitä mitään tietämättä. 

Odotin tätä kirjaa innolla, koska olin lukenut monia kehuvia arvioita. Minulla on edelleen Rakkauden aikakirja lukematta, joten oli mielenkiintoista tutustua Shafakin kirjoitustyyliin ihan puhtaalta pöydältä. 

Kirottu istambul oli lopulta juuri sellainen suurten ja moninaisten tunteiden tarina, jota odotinkin. Se on mielenkiintoinen kokoelma erilaisten ääripäiden kohtaamisia. Päällimmäiseksi nousee  turkkilaisten ja armenialaisten poliittisesti tulenarka suhde sekä tapahtuneen kansanmurhan myöntäminen tai kieltäminen. Kazancin suvun kirous nostaa esille myös miesten ja naisten väliset voimasuhteet sekä erilaiset suhtautumistavat omiin juuriinsa. 

Alussa olin hieman huolissani tarinan hajanaisuudesta, kun henkilöitä tuntui olevan niin paljon ja vielä eri puolilla maailmaa. Kun lopulta selvisi, että alkukappaleiden Zeliha ja Rose olivatkin pääosatyttöjen äitejä, loksahti kaikki paikalleen. Siitä lähtien ainoastaan nautin kirjailijan taidosta sitoa monien ihmisten tarina yhdeksi suureksi kudelmaksi, jonka jokaisella osalla on merkitys. 

Hahmot olivat todella elävän tuntuisia, eikä persoonaa jäänyt puuttumaan. Yksikään ei ollut väkisinväännetyn oloinen, vaan kaikilla oli oma merkityksensä tarinassa. Varsinkin perheen naishahmojen uskonmattoman tarkkaan laaditut persoonallisuuspiirteet kaikkine tapoineen ja ulkoisine seikkoineen tekivät suuren vaikutuksen.

Kirjailija käyttää oivaltavasti huumoria myös hahmoja nimetessään. Parhaimmistoon kuuluvat Cafe Kunderan vakiojoukko; Äärinationalististen elokuvien epäkansallismielinen käsikirjoittaja, Kaappihomo kolumnisti, Tuurijuoppo pilapiirtäjä ja Poikkeuksellisen lahjaton runoilija. Myös muiden yksittäisten asioiden kuvailussa on käytetty mielikuvituksellisia sanamuotoja. Armanoushkaan ei ole vain tavallinen lukutoukka, vaan hänellä bibliofiilin taipumus. 

Erityisen ilahtunut kunnon sukelluksesta paikalliseen kulttuuriin niin ympäristön, ruokien, uskonnon kuin tapojenkin muodossa. Ja kyse oli nimenomaan sukelluksesta, sillä lukija kyllä upposi tarinaan sen verran syvälle.

Istanbuliin ovat sukeltaneet myös Tuulia, Leena Lumi ja Mari A. 

MAAILMANVALLOITUS: Turkki